Blair Atholl ja hevostapahtuma

Alkavan loman kunniaksi olin päättänyt tehdä päiväreissun Blair Atholliin jossa järjestettiin tällä viikolla nelipäiväinen iso hevostapahtuma. Tein siis itsellni eväät matkaan ja hyppäsin taas junaan ja eikun menoksi.

Blair Atholl on äärettömän suloinen miniatyyri kylä Perthshiren alueella, vajaan parin tunnin matkan päässä Dundeesta pohjoiseen. Kun astuin junasta ulos pienelle juna-asemalle, missä kyltti ensimmäisenä ilmoitti, että tällä asemalla ei ole palvelua - osta lippusi junasta, sisäinen minäni huokasi syvään Aaaawww ja rakastui välittömästi maisemiin. Blair Atholl on rakentunut Grampiavuorten keskellä sijaitsevaan tasaiseen alueeseen mihin nimi Blair, kenttä, viittaa. Kylässä ei suoraansanottuna ollut mitään muuta kuin suora tie, se juna-asema, hotelli ja sen yhteydessä oleva ravintola sekä piskuinen pubi -tietenkin. No google kertoi, että sieltä olisi löytynyt myös mylly ja sen yhteydessä oleva museo, mutta se ei näkynyt siihen osaan tietä mitä itse kuljin :) 

 Kylän raitti. Kuvassa vasemmalla oleva rakennus oli ilmeisesti jonkin asteinen kunnantalo tms, sen jälkeen löytyi se hotelli ja sen takaa juna-asema. Pari lahjatavara myymälää oli myös nähtävissä ja sitten kylä jo loppuikin... Söpöä vai mitä :)

 Juna-asema ja sitä kuuluisaa lähdön tunnelmaa . En tiedä miksi nämä ylipienet ja historiaa tirisevät paikat niin kovasti vetoaa muhun, näitä kun näkee niin sydän on aina ihan syrjällään <3

Sisäistä tehosairaanhoitajaa minussa lämmitti kovasti löytää tämä aparaatti keskeltä ei mitään. Hienoa, että tärkeät asiat pidetään kunnossa, vaikka ollaan syrjässä.

Maallikoille tiedoksi, että kuvassa siis defibrillaattori - tällä voi jysäyttää sydämen käyntiin jos tarvis ja olosuhteet on oikeat. 

Mutta vaikka kylä on piskuinen kuin mikä, se ei tarkoita, etteikö sieltä löytyisi jotain isosti tunnettua. Ja koska maa sattuu olemaan Skotlanti, se isosti tunnettu juttu on tietysti linna ja sen moninaiset puistot. Blair Castle on toiminut herttuiden ja Athollin jaarlien kotina 1269 lähtien ja on ainut linna jolla on ollut yksityinen armeija vuodesta 1778 lähtien. Tällä hetkellä armeija "Atholl Highlanders" on parikymmenhenkinen ja muodostaa samalla linnan miespuolisen henkilökunnan. Linna on nykyään museo ja poikkeuksellisesti sen jokaista huonetta voi kuvata vapaasti. Koska linna oli osittain saneerauksen vuoksi huputettuna ja päivän teema oli hevoset, en tällä kertaa poikennut katsomaan sisätiloja, mitkä kuulemma on täynnä kaikenlaisia muistoesineitä ja skottihistoriaa.

Linnan alueeseen kuuluu siis laajat nurmikentät ja puistoalueet, jotka toimivat vuosittain erilaisten tapahtumien kuten skottien partio Jamboretten ja erilaisten hevostapahtumien areenana - mistä päästäänkin itse asiaan, eli hevosia, hevosia ja vielä vähän hevosia ( jos ei kiinnosta niin loppu kannattaa jättää lukematta :D )

Kyseessä oli siis kansainvälinen FEI:n alainen tapahtuma jossa kisattiin kouluratsastuksessa, esteratsastuksessa sekä kenttäratsastuksessa. Näiden kilpailujen ulkopuolista tapahtumaa oli myös poniluokista aina erilaisiin näytösratsastuksiin jne. Tapahtumaa on järjestetty Blair Athollissa vuodesta 1989 eli perinteet on erittäin vahvat. Ja mikäpä siinä järjestäessä, sillä puitteet on ihan älyttömän upeat. Tämä suomalaisesta pikkukylästä kotoisin oleva wannabehevostyttö oli kyllä kaiken keskellä silmät sikkaralla ja suu ammollaan, niin valtavasti paikalla oli osaanottajia, katsojia, näytteillelaittajia ja koiria - jokapaikassa oli koiria. Kuten jo aiemmin kerroin aluetta reunustaa vuoret jonka syliin alueen nurmitasanteet jäävät. Este- ja koululuokat oli järjestetty omille alueilleen, joita erilaisten näytteilleasettajien telttat reunustivat. Luojan kiitos mulla ei oo enää hevosta, sillä kaikkea mahdollista oli kyllä kaupan mutta tällä kertaa ohitin teltat kohtuu ylimalkaisella vilkaisulla. Kenttäkisat oli jaettu kolmeen erilaiseen vaativuusluokkaan ja niiden verkka-alue ja lähtö/maalialue löytyi nurmikenttien laitamilta. Radat kiersivät nurmikentää ristiin rastiin nousten välillä kukkuloiden päällä sijaitseville nurmikentille/metsäalueille. Ihmiselle jonka ainut kosketus kenttäkisoihin on Ypäjä, nämä puitteet oli jotain niiin ihmeellistä, että aluetta ympäri tarpoessa tuli lähinnä miettineeksi, että voi kun kaikki hevosia harrastavat/ työkseen tekevät ystäväni olisivat olleet kanssani - miten ihana olisi ollut jakaa se kaikki mitä näin. Seuraavaksi lähinnä kuvasaastetta päivältä, kumpa olisitte kaikki olleet mukana, kokemisen arvoinen juttu!

Tervetuloa alueelle

kenttäkisa-alue häämöttää..

maisemat ne maisemat..

tässä yksi osa ylempänä olleista kenttäradan osista

Siihen on syynsä miksi minusta ei tullut eikä tule kenttäratsastajaa :D
" tässäpä kiva tukki, kivi, seinä.. hypätään yli"

Nää oli jotain sivurekvisiittaa, eivät osallistuneet kisaan..

Tätä en tiennyt, mutta onneksi mulla on viisaita tuttuja.

Kenttäkisoissa hevosten jalat rasvataan liukkaiksi siltävaralta, että esteen ylitys ei suju odotetusti. Ennaltaehkäistään
(tai ainakin yritetään) vammoja.

Varma tapa tunnistaa skottilainen hevosharrastaja/omistaja/wannabetyyppi..
Näitä saapasmalleja oli useita ja käyttäjiä ihan yhtä monta.

lisätään ostoslistalle :D

Pakko sanoa, että täällä skoteissa rakastetaan koiria. Niiden kanssa pääsee minne vaan ja koirat osaavat pääsääntöisesti käyttäytyä tosi hyvin.
Tässä tapahtumassa koiria oli paljon, joka näköä ja kokoa.

Missä heppa - siellä russeli :)

sanoinko jo, että maisemat oli hienot??

Vapaapäivä Perth:ssä

Käyn aika usein katselemassa Scotlannin kansallisen turistiorganisaation sivuilla (www.visitscotland.com) mitä kaikkea täältä löytyykään ja pistin jo aikoja sitten kalenteriin ylös, koska lähialueilla olisi nähtävillä Highland Games - tapahtumia, jotka ovat varsin perinteinen osa Skotlannin historiaa ja kesää.

Niimpä sunnuntaisen vapaapäivän koittaessa keräsin kassiin kameran, sadetakin ja sateenvarjon ja hipsin sairaalalle odottelemaan bussia Perthiin. Perth on suloinen pikkukaupunki noin puolentunnin bussimatkan päässä Dundeesta länteen. On hauska huomata miten nykyään kaikki sijaitsee tietyn ajan päässä jostain, kilometrien sijaan. Täkäläiset kuvailee välimatkat aika määreellä ja tapa on jo nyt tarttunut itsellekkin..

Jokatapauksessa tupsahdin Perthiin puolen päivän jälkeen ja onnekseni ilma näytti suosivan tapahtumaa. Aurinko paistoi lämpimästi koko päivän, vaikka paksuja pilvimassoja taivaalla ajelehtikin enemmän tai vähemmän. Perthin Highland Games tapahtuma oli North Inch puistossa, joka on keskeinen osa Perthin historiaa. North Inch oli kuuluisan klaanisodan tapahtuma paikka vuonna 1396. Kuningas Robert III kyllästyi Kay ja Chattan klaanien vuosia jatkuneeseen vihan pitoon ja käski klaanien valita 30 taistelijaa, jotka sitten todistajien läsnäollessa tappelivat toisensa hengiltä. Chattan klaani voitti kun viimeinen Kay klaanin hengissä oleva taistelija karkasi paikalta uimalla Tay joen yli. Sangen sopiva paikka voimien mittelyyn siis valittu.

Pääsin puistoon 8 punnan pääsymaksua vastaan ja ostin käsiohjelmankin, jotta saisin vähän faktoja mitä tapahtuma pitää sisällään.

Highland Games on perinteinen Skottitapahtuma, jolla juhlistetaan perinteitä ja kelttiläisiä juuria. Perthissä kisoja on järjestetty säännöllisesti vuodesta 1977, mutta historian kirjoista löytyy merkintöjä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Tunnetuimmat lajit on tietenkin säkkipillin soitto ja erilaisten raskaiden esineiden viskominen mahdollisimman kauas kentälle. Olin haaveillut näkeväni oikein sitä perinteisintä mielikuvaa vastaavaa tukin heittoa, mutta Perthin kilpailuihin se ei valitettavasti kuulunut ( ainakaan sinä aikana kun olin paikalla). Sen sijaan miehet kilteissään viskoivat kuulaa, moukaria ja kiekkoa. 

Suomalaista sairaanhoitajaa ihan vähän pisti hirvittämään kun tuomarit ja kanssakilpailijat tyynesti töröttivät juurikin siellä minne sitä painavaa tavaraa oli tarkoitus viskoa. Oletan, että tyypit oli tarkkaan miettineet, miten lähellä kannattaa seistä, mutta mistä sitä koskaan tietää jos jollakin on aamupuuro paremmin syötynä kuin toisella.. 

Kohta lähtee.

Kiinnittänette huomion samaan kuin allekirjoittanut. Kuvassa riehuvalla mieshenkilöllä on päällään kiltti ja sen alla ihan selvästi jotkut urheilupöksyt. Jopa suomalainen tietää, että siellä kiltin alla ei kuulu olla mitään ( tämä vahvistettu töissä miespuolisilta ihmisiltä), mutta koska kyseessä on perhetapahtuma sekä urheilutilanne, on säännöissä hivenen joustettu. Mikä ei sinänsä liene huono asia, tapaturmia sattuu pienemmistäkin syistä..

Sitä säkkipilliä sai sitten kuunnella ihan niin paljon kuin huvitti, mjaaa ehkä vähän sen ylikin. Kentällä kisasivat soittajat niin soolona, kuin joukkueinakin ja kyllähän sitä kelpasi katsella. Säkkipillijoukkueissa soittimet ovat sekä säkkipillejä, että erilaisia lyömäsoittimia. Mukavaa on se, että joukkueet on usein sekajoukkueita, tosin säkkipillin soittajat taitaa kaikki enimmäkseen olla miespuolisia - korjatkaa toki, jos olen väärässä. 

Muina lajeina näytti olevan erilaisia juoksumatkoja, ratapyöräilyä ( semipitkässä nurmikossa, mahtoi olla kivaa) sekä perinteiset tanssit.

Tanssijoita luonnollisesti säesti säkkipillimies, kuinkas muuten :) Kyllä suomalaisetkin on tunnettuja hivenen omituisista urheilulajeista, mutta kyllä tuo nurmikolla polkeminen oli aika hupaisa juttu.

Kuten kaikissa tapahtumissa, paikalla oli luonnollisesti paljon erilaisia myyntikojuja. Ruokaa, herkkuja, vaatteita, koristeita, jne you name it. Näin jopa jäätelökärryn, mikä täällä on osottautunut aikas harvinaiseksi tapaukseksi. Ilmeisesti skotit ei rakasta jäätelöä ihan niin isosti kuin suomalaiset, mikä tietysti on tosi outoa. 

Sen sijaan hevoskoppiin tehtyä viinikojua en ollut koskaan nähnyt, mutta sanoisin, että tästä voitaisiin ottaa mallia myös Suomessa :D

Tapahtuma alue ja lajit oli sinällään kohtuu nopeasti kierretty ja nähty ja niimpä päätin vilkaista samalla vähän Perthiä itseään. Perth sijaitsee myöskin Tay joen rannalla Dundeen tapaan ja myös täällä sillat on tuottaneet vähän hankaluuksia. 

Useampi tulva osunut kohdalle..

Tay joki on tupannut tulvimaan useampaan kertaan vuosien saatossa ja joen yli rakennetut sillat on hävinneet tulvan matkaan yksi toisensa jälkeen. Tyypit ei oikeen tykänny tästä ja käyttivät lauttaa joen ylittämiseen. 130 vuotta myöhemmin joku sai tarpeekseen soutamisesta ja nykyinen kivinen "Perth silta" rakennettiin 1771. Ja siinä se tönöttää vieläkin.  Yhteen tolpista on merkitty vedenkorkeuksia eri vuosien tulvissa, on piisannu vettä.

Sananen Dundeesta

Dundee on Skotlannin neljänneksi suurin kaupunki ja mainostaa kaupungin kotisivuilla iloisesti olevansa Skotlannin aurinkoisin kaupunki. Paikalliset ei ilmeisesti juurikaan allekirjoita tätä lausetta sillä, he toteavat, että täällä sataa kolmesti päivässä 20min ja muualla sataa neljästi päivässä 15min.. No oli aurinkoisin tai ei, mutta kyllä täälläkin on niitä sateettomia päiviä - jopa melko useinkin.

Dundee on jättänyt jälkensä historiaan valmistamalla Antarktiksella menehtyneen, täällä päin ilmeisen tunnetun tutkimusmatkailijan Robert Falcon Scottin aluksen RSS Discoveryn. Moisesta tapahtumasta johtuen Dundee tunnetaan myös nimellä City of Discovery. Ehkä hiukkasen mahtipontista, mutta jostain ne pisteet on kotiin vedettävä. Kuuluisia juttuja täällä ovat myös nuo kuvassa näkyvät Tay Riverin yli menevät sillat. Oikean puoleinen rautatiesilta on yli 3km pitkä. Yllättäen alkuperäinen silta otti ja romahti joskus 1880 tienoilla oltuaan pystyssä vajaan vuoden. Luonnollisesti sillalla sattui olemaan täydessä lastissa juna ja kaikki mukana olleet yllättäen menehtyivät.. Joten ehkä se historiasta ja sen hienouksista.. :D (saako blogiin laittaa hymynaamoja?? mut mistä te tiedätte milloin yritän olla hauska, jos niitä ei saa laittaa?? )

Kuten sanottu, Dundee siis sijaitsee Tay Riverin rannalla, noin puolentoista tunnin matkan päässä Edinburghista. Täällä on reipas 152 000 asukasta, elikkä hivenen vähemmän kuin esimerkiksi Turussa. Dundee on aktiivinen yliopisto kaupunki, täällä on kaksi yliopistoa, joista toinen keskittyy luonnontieteisiin ja toinen teknologiaan ja pelien kehittämiseen. 

Täällä on myös kaksi enemmän tai vähemmän hyvää jalkapallojoukkuetta, jolla toisella oli jopa Suomalainen valmentaja. Taisi hoitaa hommat kuitenkin kohtuu heikosti, sillä se sai kenkää sopivasti heti sen jälkeen kun saavuin itse tänne. Vältyin siltä ainoalta tekosyyltä, mennä katsomaan moista touhua. Jääkiekkoa sen sijaan ajattelin mennä katsomaan, täällä on sellainenkin joukkue ja kuulemma pelaajia aina Kanadasta asti. Mikäs sen parempaa :D ( ilmeisesti ne varsinaiset tähdet on kuitenkin muodostelma luistelijoita tms)

Kaupunki itsessään on hivenen omituinen sekoitelma viehättävyyttä ja sitten sitä vähemmän viehättävyyttä. Yleisilme on kaukaa katsoen helposti harmaa ja ehkä vähän nuhjuinenkin. Kaupungissa on paljon alueita, joilla talojen kunto on aika karmaiseva ja katukuva rähjäinen. Vastapainoksi löytyy tietysti ne upeat ja näyttävät alueet, joilla talot ja pihan on kuin suoraan sisustuslehdestä. Kuitenkin kaikenkaikkiaan Dundee on ainakin minulle näyttäytynyt aika mukavana, ehkä vähän arkisenakin paikkana, mistä voi löytyä paljon ihania yksityiskohtia. 

Dundeen keskusta rajautuu tavallaan kahden ostoskeskuksen väliin. Uudempi ostoskeskus Overgate pitää sisällään niin Debenhamin, Primarkin kuin Nextinkin sekä lukemattomia muita pieniä ja vähän isompia shoppeja, ruokapaikkoja jne. Toisessa päässä on Wellgate, selkeästi vanhempi ja arkisempi ostari, josta paikalliset käy hakemassa arjen tarvikkeita. Näiden väliin mahtuu sitten sulassa sovussa hienoja vaateliikkeitä, pubeja, erinäköisiä second hand shoppeja, kenkäliikkeitä, Disney kauppa (henk.koht. lemppari!), ravintoloita, katumuusikoita, laitapuolen kulkijoita ja paljon paljon puluja ja lokkeja. Sekä kaikkea muuta.

Parasta on kuitenkin yksityiskohdat. Dundee on täynnä pieniä asioita, joiden huomaaminen ja löytäminen on aina yhtä riemastuttavaa, yllättävää ja joka kerta yhtä mieluista. Keskustaan ja sen lähistölle on ripoteltu hauskoja erilaisia patsaita. Osa on paikallisen sarjakuvapiirtäjän hahmoja, osa liittyy tavalla tai toisella historiaan ( vai miten muuten selitätte, että skottikaupungista löytyy pingviinejä sieltä täältä?? jep, se Antarktis tyyppi ja sen botski..) ja osa patsaista on muuten vaan tavalla tai toisella viehättäviä tai kaupunkiin kuuluvia. Toinen ihana yksityiskohta keskustassa on pienen pieni ja vanha muistohautausmaa. Ja se on kaunis. Muistomerkit on suurin osa menettäneet ajan saatossa nimensä ja muotonsa, osa on melko uusia ja vielä luettavissa. Alueelta löytyy upeita magnolioita, ruusuja, puita, pensaita ja muita kukkasen oloisia juttuja mistä minäkin osaan olla ihastuksissani ( Äiti huom!! :D ) ja poikkeankin siellä lähes joka kerta kun käyn keskustassa. Ihan vaan siksi, että se on siellä.

Jep, nää tyypit vaihtaa vaatteita tilaisuuden mukaan :D

Odotettua ja vähän odottamatontakin

Olin muuttoa suunnitellessa ehtiny tutustua eri lähteiden kautta elämään skotlannissa ja tiesin varautua siihen, että monet asiat tehdään täällä toisin ja arkiset jutut voi olla haasteellisiakin. Kun on tottunut siihen, että netissä voi hoitaa kaiken mahdollisen on ollut välillä haasteellista sopeutua ajatukseen, että lähes kaikkialle pitää soittaa tai käydä paikanpäällä hoitamassa asia ja netistä ei todellakaan löydä kaikkea tarvitsemaansa..

Myös pankkitilin avaaminen oli asia, mistä tiesin, että se voisi olla joko helppoa tai hankalaa. Koska Skotlannissa ei ole samanlaista henkilörekisterijärjestelmää kuin Suomessa, täällä pankkitilin avaamiseen tarvitaan passin lisäksi todistus osoitteesta ( tähän käy esimerkiksi kaasu tai kuntaverolasku joka on tullut omalla nimellä omaan osoitteeseen). Sitten pankista riippuen voidaan tarvita National Insurance number, työtodistus, vuokrasopimus jne. Omalla kohdallani ensimmäiseen pankkiin mennessä vaikutti, että kaikki muut paperit oli ok, mutta puuttui paperi joka todisti, että olin ottanut tarjotun työn vastaan ( tähän ei siis riittänyt paperi jossa luki, että sain hakemani työn). No minä reippaana kävin pyytämässä moisen paperin ja innolla pankkiin seuraavalla viikolla vain toteamaan, että työnantaja oli kirjoittanut vahingossa sukunimeni väärin (yksi t puuttui) joten paperi ei kelvannutkaan koska nimi ei täsmää passiin..Ja eikun uutta paperia kehiin ja pankkiaika seuraavalle viikolle. No sillä kierroksella kävikin sitten niin, että käsittelijä oli eri ihminen ja yhtäkkiä mun todistukseni osoitteesta olikin epäkelpo ja siihen tarvittaisiin uusi paperi. Tässä vaiheessa olin käyttänyt aikaa pankissa käymiseen erinäisten papereiden kanssa melkein neljäviikkoa saamatta tiliä niin ilmoitin, että ehkä vaan vaihdan pankkia. Ja kävelin viereiseen pankkiin, näytin kaikki mahdolliset paperit mitä mulla oli mukana ja seuraavalla viikolla mulla oli pankkitili auki, HUH. Ois toki pitänyt tajuta vaihtaa pankkia aikaisemmin, mutta ilmeisesti olin varautunut liian hyvin, että asiat voi olla vaikeita, etten tajunnu koittaa helpommalla..

Prepaid sähkö oli jotain mihin olin varautunut, mutta siitä huolimatta ensimmäiset kuukaudet suorastaan huvitti kipittää tuon "avaimen" kanssa kauppaan lataamaan siihen seuraavan kuun sähkötarpeet. Kun avain meni rikki, hoitui uuden avaimen hankinta tosi kätevästi ( tai sit vähemmän) soittamalla sähköfirmaan ja valitsemalla ensin numero 1,2 tai 3 asian mukaan ja sit numero 1,2 tai 3 tarkennuksen mukaan ja vielä kerran 1,2 tai 3 ihan siitä syystä, että asiat vaan halutaan tehdä hankalasti.. No ihmisen kun sai langan päähän niin asia hoitui nopeasti ja vaivattomasti "tällä koodilla saat uuden lähiliikkeestäsi se ja se, niin ja koodi on voimassa seuraaavan tunnin". Onneksi oli vapaapäivä..

Se mihin en ollut varautunut, oli vesivahinko keittiön katossa. Olin asunut tässä ehkä parisen kuukautta kun huomasin, että keittiön lampusta tiputtaa vettä. Otin hetiyhteyttä vuokranantajaani, joka lupasi ottaa välittömästi yhteyttä yläkerran asunnon omistajaan. No veden tippuminen lakkasi ja aattelin, että no kävipä helposti. No pari viikkoa myöhemmin vettä alkoi tulla uudelleen, välillä oli taukoja ettei vettä tullut, mutta aina alkoi uudelleen. Ja joka kerta minä soittamaan vuokranantajalle et tehkää nyt ihmeessä jotain.. No sitten koitti se päivä kun olin yövuoron jälkeen nukkumassa ja heräsin kattilan kilahdukseen keittiössä ja luulin sen olevan Juuso, sillä se tykkää leikkiä tiskialtaassa. Käänsin siis kylkeä ja jatkoin unia, kunnes kuului niin iso kilahdus, että oli pakko nousta katsomaan mitä hemmettiä se katti oikeen touhuaa. Paitsi, että huomasin molempien kissojen olevan sängyssä silmät lautasena...

Eli kävi niinku pelkäsin, katto tuli alas. Yläkuvassa on ensimmäinen romahdus ja vieressä kuva kun katto sitten tuli kokonaan alas ja jäljet on jo siivottu pois. Juuso nautiskelee ylänäkymistä vaikka mulle ois kyllä kelvannut jos se ois jättäny sinne menemättä.. 

No luonnollisesti sattui olemaan täkäläinen Bank Holiday eli pyhäpäivä joten ketään ei saanut kiinni sinä päivänä kun katto tipahti. Seuraavana päivänä alkoi tapahtua ja täällä ravasi setiä milloin mistäkin virastosta ja toimistosta. Katto ja lopulta myös keittiön seinä avattiin paremmin ja keittiöön tuotiin kesäkuun ajaksi kosteuden poistaja ( jep, siis se normilaite millä voi poistaa ihan muuten vaan liiallista kosteutta kotoa, ei siis mikään teollisuuslaite) ja sitten seinä ja katto pistettiin kiinni, pakkelit ja maalit päälle ja hyvä tuli. Ihan kevyesti sanoin remonttireiskalle et tokkopa kaikki välit ihan kuivaksi ehti tulla, mutta pappa totesi tehneensä näitä remontteja yli 30vuotta ja aina on hyvä tullu. Ni mitäpä siihen sit sanomaan. Hyvä se sit on.