tiistai 14. maaliskuuta 2017

Terveisiä teholta


Tämä postaus on nyt sit ihan puhtaasti työasiaa, ja sitäkin hyvin pitkälti tehohoitajan näkökulmasta. Eli kaikki te joita hoitsun hommat ei kiinnosta - anteeksi, tässä tekstissä ei ole mitään teille - mutta terkkuja kuitenkin :)

Meikäläinenhän on siis ollut tasan vuoden päivät töissä täällä Dundeessa Ninewells nimisessä sairaalassa. Kaikki kokemani perustuu siis tähän yhteen sairaalaan ja uskokaa pois näitä ei todellakaan parane yleistää, sillä jokaisella sairaalalla on oma tyylinsä hoitaa hommat, joten ei sit mitään "skotlannissa kaikkialla tehdään näin" juttuja eteenpäin :) 


Ninewellsin sairaala on rakennettu 70-luvun alkupuolella ja nykyään se kyllä näkyy rakennuksesta, että se on vanha. Toiminta sairaalassa sen sijaan on eteenpäin pyrkivää monin eri tavoin. Sairaala on hyvämaineinen opetussairaala ja sairaalan yhteydessä on myös Medical School:n tilat. Sairaalan tunnetuin alue on laparoskopiassa ja se tekee jatkuvaa kehitystyötä syövän hallinan, geneettisen lääketieteen ja robottikirurgian parissa yhdessä Dundeen yliopiston kanssa.

Oma toimipiste on teho-osastolla kuten kaikki mut tuntevat jo tietävät. NHS (national health service) Taysiden alueella on kaksi tehoa ja useampia tehovalvonta osastoja. Tehot sijoittuu toinen tänne Ninewells:n sairaalaan ja toinen Perth:n Royal Infirmary sairaalaan n. 40 min bussimatkan päähän. Kaikki tehoilla työskentelevät hoitajat ovat saman ylihoitajan alaisuudessa, vakituinen sijoituspaikka määriteltynä jompaan kumpaan, mutta on hyvin yleistä, että hoitajia siirrellään yksiköstä toiseen vuoron tilanteen mukaan. Valitettavasti yleistä on myös hoitajien siirtely sairaalan sisällä tarpeen mukaan. Kaikilla NHS:llä on rahat tiukassa ja tietysti hoitajien määrästä pyritään säästämään. Siirtämällä "rauhalliselta" osastolta kiireiselle säästetään siis rahassa mutta samalla hoitajien työtyytyväisyys ja jaksaminen laskee. Itse olen tämän vuoden aikana ollut tekemässä vuoroja Perthin teholla ja valvonnassa, Ninewellssissä kirurgisessa valvonnassa, dialyysiosastolla, akuutilla sisätautivastaanotolla ja dementiaosastolla - kaikissa useampaan kertaan. Vaihtelu virkistää tai jotain. Oikeasti on aika raskasta joutua vieraaseen työporukkaan, vieraaseen työrytmiin ja vieraisiin potilasryhmiin ilman mitään ohjeistusta/perehdytystä, mutta useamman kerran kun käy niin alkaahan se jo sujua.

Oma kotiyksikköni on siis täällä Ninewellssissä. Meillä on 8 (+1) potilaspaikkaa, 6 normipaikkaa ja 2 yhden hengen huonetta sekä yksi kahden hengen huone. Sivuhuoneet eli nämä yhden hengen ja kahden hengen huoneet ovat ns eristyspaikkoja, mikä täällä on aika yliampuva käsite todellisuuteen verraten. Sairaalan iästä johtuen minkäänlaista ilmalukkoa saati välitilaa huoneisiin ei ole olemassa. Ylipäätään koko sairaalassa ilmastoinnin olemassa olo ja toimivuus on tähtien asennosta ja huoltosetien ripeydestä kiinni.( Mä en oo vieläkään tottunut sairaalan lämpötilaan - en oo varmaan ikinä hikoillu töissä niin paljon kuin täällä vuoden aikana )Yhdenhengen huoneissa on liukuovet ja kahden hengen huoneissa normiovi. Ovia, how ever, ei turvallisuus syistä pidetä juuri koskaan kiinni koska minkäänlaista hälyjärjestelmää hätätilanteisiin ei ole olemassa vaan hoitajan keuhkokapasiteetti toimii hälytyksen laajuuden säätelijänä. Vanhaa on, mutta siihen tottuu, eikä se arki niin kamalaa ole vaikka näin kirjoitettuna vähän siltä kuulostaa. Todellisia eristyspotilaita on yllättävän vähän, tänä talvena influenssa potilaita ei ole ollut kuin muutama ja noroa ei tietääkseni lainkaan meidän osastolla.

Kannustavia juttuja sairaalan portaikossa..


Potilaspaikat näyttää aika pitkälle samalta kuin Suomessakin, sillä erolla , että meillä ei ole kattopendeleitä. Respiraattorit on samoja Evita XL:ä (yksi taitaa olla siitä uudempi malli) ja infuusiopumput Brauneja kuten suomessakin. Täällä tosin käytetään huomattavasti enemmän ruiskupumppuja - lähes kaikki jatkuvat infuusiot kuten propo, norri, alfentanil, actrapid jne menee ruiskuissa, koska joka tunti kirjataan ylös mitä ml/h, mg/h infuusiot menee ja mitä ruiskussa on jäljellä ja nämä lasketaan sit sisäänmenneisiin nesteisiin. Kaikki inotroopit valmistetaan potilaan painon mukaan, joten on ihan kätevää, että jokaisessa sängyssä on integroitu vaaka. Kaikilla ventilaattorissa olevilla potilailla on suljetut imut ja melko usein myös säännölliset keittosuola nebulisaatiot ( siis mikä se oikea sana on, inhalaatiot?? ) pitämään keuhkoista tuleva tavara sen verran juoksevana, että suljettu imu on vielä kätevä.. Hoitajat käyttää aina muovisia essuja (vihaan niitä!) kun antaa lääkkeitä, kääntää, pesee tms ylipäätään koskee potilaaseen ja essun väristä voi päätellä millä potilaspaikalla oot tänään töissä. Käsien pesemistä rakastetaan yli kaiken, siitä on tehty jopa ääniohjeita sairaalan aulaan ja ulkoalueille, jotka siis kehottaa pesemään kädet mennen tullen. Käsidesiä käytetään myös paljon ja käsien kuntoa seurataan vuosittain pomojen toimesta. Kirjaimellisesti pomolle mennään näyttää, et tältä mun kädet nyt näyttää ja jos on kuivat tai haavoja tms niin pääsee työterveyden juttusille. Läpäisin testin ongelmitta tänä vuonna :D Se mitä en tajua on lupa käyttää sormuksia. Samalla ko paasataan käsien puhtaudesta ja pesemisestä on ihan ok, että kaikilla on sormus sormessa, sillä se on sosiaalinen status niin sitä ei voi vaatia ottamaan pois - niinko whot???


Kuvassa vasemmassa reunassa lokerikon takana näkyy kulma sinisestä ämpäristä ja oranssiämpäri. Näihin kerätään teräväjätteet. Erillistä lääkejäteastiaa ei ole joten noihin teräväjäte astioihin menee sit myös käytetyt ruiskut, nestesetit jne. Omituista sanon minä. Seinällä olevaan pikkukaappiin haetaan vuoron aluksi vuoron aikana menevät lääkkeet poislukien huumelääkkeet joita haetaan sit tarpeen mukaan huumekaapista osaston keskeltä. Kaikki iv-tuotteet ( lääkkeet ja nesteet) tuplatarkistetaan ja ne kirjataan sekä lääkemääräyksiin, että vuorokausikurvaan. Ihan vaan pari kertaa on ahdistanut kesken kiireisen työpäivän etsiä vapaana oleva hoitaja tarkistamaan, että antamani Paracetamoli on varmasti määräyksen mukainen ja voimassa oleva jne. Toki ymmärrän turvallisuusnäkökulman, mutta silti. Sama homma kun esimerkiksi propofoliruisku on loppumassa niin mene ja etsi hoitaja joka toteaa, että propofoliruiskussa on tarra jossa on kahden ihmisen allekirjoitus ja jälleen kirjataan kahteen paikkaan jep jep. Suun kautta/ng lääkkeet ei vaadi tuplatarkistusta ellei kyseessä ole huumelääke, jolloin jälleen kaksi hoitajaa kirjaa, tarkistaa potilaan rannekkeesta oikean potilaan ja valvoo, että lääke on annettu. Tausta iv-nesteitä menee tosi harvoin, täällä suositaan nesteboluksia jos on tarve, harvemmin ilmeisesti on. :D

Työ on melko pitkälle samanlaista kuin suomessakin. Työtä tehdään tiiminä lääkärien, fyssarien, ravitsemusterapeuttien ja muiden osaajien kanssa. Hoitajien toiminta on melkolailla sidoksissa lääkäreihin, sillä täällä ei hoitaja pysty ihan yhtä itsenäisesti toimimaan kuin Suomessa, mutta silti tiimityö toimii hyvin eikä ainakaan minua ole ahdistanut juurikaan, että lähes kaikkea kysytään lääkäriltä erikseen. Myös lääkäreitä on päiväaikaan paikalla runsain mitoin, sillä täällä lääkärisysteemi on eri kuin Suomessa. Ns junnulääkäreitä on paikalla useampi päiväsaikaan ja sennuja/konsultteja useampi ja yölläkin yksi molempia joten lääkäri on aina helposti saatavilla, jos ei paikalla niin piipparin ( onko tää taas oikea sana?) päässä. Sitä kyllä kaipaan, että lääkäreillä ois omat kännyt, piippaaminen on aikaa vievää ja unohdan vieläkin liian herkästi miten se tehdään, joten jännitän hätätilanteita missä pitäisi pystyä nopeasti piippaamaan lääkäri paikalle. Mutta pidän siitä, että täälläkin hoitajan mielipidettä kysytään ja kierrolla jokainen lääkäri varmistaa, että hoitaja on tyytyväinen ja kaikki asiat on käyty läpi. Kierrolle osallistuu yleensä muutama konsultoiva/sennu lääkäri, useampi junnulääkäri, farmaseutti, vastaava hoitaja ja potilaan hoitaja. Ravitsemusterapeutti käy potilaasta riippuen kerran tai pari viikossa laskemassa kalorit ja muut härpäkkeet kohdilleen ja antaa sitten ohjeet mitä kellekkin syötetään. Ng-ravitsemus aloitetaan täällä muuten melkolailla heti samana päivänä kun potilas saapuu, ellei ole jotan selkeää estettä jolloin valitaan parenteraalinen ravitsemus.

Alla näkyvissä kuvissa äärimmäisen näppärä kiinteä kuljetusmoduuli. Moduliin on kiinteästi sijoitettu näyttö, ventilaattori happineen ja imu. Moduuli kiinnitetään oikean puoleisen kuvan mukaisesti sängyn rakenteessa oleviin reikiin moduulissa olevilla kiinnikkeillä (kuvassa happiletkun kärjen kohdalla). Täällä käytävät ja hissit on ahtaita joten helpottaa kuljettamista kun kaikki on yhdessä pötkössä eikä mitään roiku sängyn sivuilla. Lisäksi täällä kuljetukseen tulee mukaan erikseen tilattavat "lähetit" joiden homma on kuskata sänkyä kun lääkäri ja hoitaja keskittyy potilaaseen (eli kipittää sängyn vieressä/perässä minkä ehtivät). 



Potilaat on meillä pitkälti mahapotilaita, keuhkokuumeita, traumoja tai näiden sekoituksia. Skotlannissa lähes jokainen sairaala on erikoistunut tiettyyn asiaan ja potilaita siirrellään eri sairaaloihin sen mukaan, mitä vaivaa heillä on. Lapsia näkyy silloin tällöin, mutta yleensä jatkavat meiltä Edinburghiin jos vaativat pidempää tehohoitoa. Potilaita pidetään huomattavasti kevyemmässä sedaatiossa kuin Suomessa, täällä propofoli 6ml/h on jo valtava sedaatio joka yleensä johtaa siihen, että rinnalle lisätään jotain muuta, että propofoli saadaan maltillisempiin lukemiin. Kaikilla sedatoiduilla menee myös kipulääkeinfuusio, yleisin kompinaatio on propofol+alfentaniili tai propo+remifentanil, sillä sedatoidun potilaan kipua on hankala havannoida. Ekstubointi tapahtuu hoitajien tekemänä, joskin lääkärin on oltava fyysisesti teholla uudelleen intuboinnin varalta. Usein vieroitus on hidas prosessi ja ekstubointi luvan saaminen kestää. Koen valtavaa myötätuntoa potilaita kohtaan, jotka usein saattavat olla ilman sedaatiota, täysin hereillä putki suussa useita tunteja kun lääkärit miettivät jaksaako potilas hengittää itse vai ei. Olen ilmoittanut kaikille kollegoille, että minut ekstuboidaan puolitajuttomana eikä hetkeäkään myöhemmin :D Ventilaattorimuotoina on usein CPAP, APRV tai BiPap, SIMV on harvinaisempi ja usein lyhytaikainen valinta. Usein näkee myös External CPAP mikä toteutetaan sellaisella vanhan mallisella vehkeellä mihin valitaan ilma- ja happilitrat erikseen. Potilaita kuntoutetaan täällä ehkä vähän enemmän, fyssarit käy jokaisen luona päivittäin, potilaita istutetaan tuolissa enemmän ja olempa käyttänyt potilasta tuolin kanssa ulkonakin. Myös osastoa ympäri käveleviä potilaita näkyy aina silloin tällöin, jumpparit ohjaa potilasta ja hoitaja kävelee perässä happipommin kanssa :D Painehaavoja pyritään ehkäisemään huolellisesti ja ihon kuntoa seurataan tarkasti useamman kerran vuorossa ja se kirjataan ylös erilliselle kaavakkeelle, mihin on eritelty kaikki erittäin herkästi painuvat kehon osat. Täällä kyllä osataan laatia kaavakkeita asiaan kun asiaan, mutta toisaalta ne asiat tulee kyllä sitten rutiinisti tehtyäkin, koska niitä kirjataan ja käydään jokaisella raportilla erikseen läpi. Hoitolinjat on pääsääntöisesti varsin tutun oloisia joten niissä ei ihmeitä. Röntgen kuvia otetaan silloin kun on tarve, mitään "rutiini"kuvia ei oteta ja sama koskee kaikkia muitakin tutkimuksia.

Perustyön lisäksi hoitajan toimenkuvaan kuuluu aktiivinen itsensä kehittäminen ja sen seuranta. Täällä työn ohella hoitaja päivittää omaa osaamistaan erilaisilla koulutuksilla ja nettikursseilla. Osa on pakollisia ja toistuvat vuosittain ( elvytys, manual handling, fire lections jne) osa sitten vähän harvemmin. Muistan, että Suomessakin oli kehityskeskustelut joihin täytettiin se yksi lappu - täällä se ei riitä. Kehityskeskustelua varten keräät koko vuoden todisteita eri koulutuksista, kursseista ja luennoista mitä olet suorittanut ja niiden pohjalta sitten arvioit omaa osaamistasi ja kehittymistarvetta eri osa alueilla. Lisäksi NMC (Nursing and Midwifery Council) vaatii jokaiselta hoitajalta kolmen vuoden välein tehtävän revalidoinnin, jossa todistat oman ammattiosaamisesi ja kehittymisesi jotta voit jatkaa hoitajana. Olen tässä vuoden aikana luovinut itseni läpi kehityskeskustelusta, saanut iv-luvat, epiduraali-luvat ja läpäissyt lukemattoman määrän erilaisia kursseja sain mentoriltani eilen käteeni "National Competency Framework for Adult Critical Care Nurses" opuksen joka on kolmivuotinen tehtäväkirja, jonka avulla hoitaja perehtyy ja kehittyy tehohoitajan rooliinsa. Ajatuksena on että ensimmäinen osio suoritetaan ekana vuonna ja kaksi seuraavaa sitten kahden seuraavan vuoden aikana. Kuitenkin niin, että kolmatta osiota suorittavilla olisi jo kuitenkin yli kolmevuotta tehokokemusta takana. Siksi minäkin sain tämän vasta nyt kun aloitan toista vuottani täällä. Mentorini antoi kuitenkin aikamoisen uutispommin, sillä hän toivoi, että suorittaisin kaikki kolme osiota seuraavan vuoden aikana, sillä vaikka takana on vain vuosi tehotyöskentelyä täällä, työskentelystäni näkyy kuulemma kuitenkin pitkä historiani Suomen teholla ja siksi osaston johto toivoo, että voisin vähän kiriä tätä (varsinkin kun ensimmäinen osio on periaatteessa suoritettu perehtymisvaiheessa), jotta minut voisi tuupata mentoriohjelmaan. Onhan se kiva saada kehuja, mutta voi A-P-U-A!! Melkeen pistää suomitytön lahjetta tutisemaan moinen tulevaisuuden kuva. Alla kolme kuvaa otteena kirjan kolmesta eri tasosta. Periaattessa peruskauraa jonka jokainen teholla pidempään ollut osaa, mutta silti, osaamasi tiedon ja taidon eritteleminen ja tekeminen näkyväksi voi olla haastava homma, ainakin mulle.




Että semmosta. Muuten elo on aika tasaista, pakkaamista tulevaa muuttoa varten ja töitä siinä sivussa :) Kevät alkaa olla täällä aika näkyvä, krookukset kukkii ja narsissit on näillä näppäimillä vuorossa. Anteeksi, että jutusta tuli kovin pitkä, paljon taisi jäädä siitä huolimatta sanomatta. Kysykää ihmeessä jos tuli jotain mieleen :) Ihanaa kevään odotusta ja terkkuja!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Ensimmäinen vuosi takana


Tänään on ensimmäinen vuosi täynnä. No ei virallisesti, mutta en jaksa odottaa seuraavaa karkauspäivää juhliakseni virallista vuosi päivää :D Vuosi on ollut tosi lyhyt, hämmentävää miten nopsaan aika kuluu kun on uutta ja jännittävää ihmeteltävää. Ja kaikesta siitä uudesta huolimatta, elämä on ollut hyvin pitkälti sitä arkea. Töissä täytyy käydä ja kotia siivota ihan yhtälailla täälläkin (valitettavasti :D )

Toivottavasti kukaan ei odota mitään kovin syväluotaavaa tekstiä siitä, mitä tämä vuosi on opettanut, sillä ihan oikeasti tuntuu ihan just samalta minältä ko aina ennenkin. Jos nyt jotain pitää sanoa niin sanoisin, että vuosi on vahvistanut sen, että oli hyvä päätös lähteä. Kun päällimmäisenä on tunne siitä, että on ihan "normaalia" olla täällä - ei erikoista, ihmeellistä tai mitään muutakaan vaan normaalia, niin eikös se ole ihan hyvä juttu. Kävin tammikuussa kääntymässä Suomessa. Oli ihana nähdä perhettä ja ystäviä, viettää aikaa tutuissa kuvioissa tuttujen ihmisten kesken. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin tunne, että oma paikka ei ole enää (tai ainakaan tällä hetkellä) Suomessa. Ihanan loman päätteeksi oli hyvä palata kotiin, tänne Dundeehen, Siirin ja Juuson luokse. Vuosi on lyhyt aika sanoa mitään tulevaisuudesta, mutta toistaiseksi on hyvä näin.

Tämä vuosi on ollut kuitenkin kovin opettavainen, lähinnä sen suhteen, että asioita voi tehdä todellakin kovin monella tavalla ja silti tulla toimeen. Täällä on nähnyt moneen otteeseen, että vaikka asiat voisi tehdä helpomminkin, on syystä tai toisesta valittu melkoisen vaikea lähestymistapa asioihin :) Toisaalta jotkut asiat täällä otetaan paljon rennommin ja jokaisesta asiasta ei nouse päätähuimaavaa kohua. Haluatte ehdkä jotain simerkkejä??

Ihmiset. Täällä tuntuu, että ihmiset on rennompia. Jokainen pukeutuu, meikkaa, laittaa hiukset vapaasti just silleen ko itsestä hyvältä tuntuu, eikä se aiheuta toisissa mitään reaktiota (paitsi ehkä yhdessä suomalaisessa joka koittaa olla ällistelemättä näkyvästi). Samassa linja-autossa kulkee porukkaa shortsit ja gollegepaita päällä ja toisella samaanaikaan toppatakki ja pipo päällä oli vuoden aika mikä hyvänsä. Sovin siis aina joukkoon :D Tämmöistä kovin vahvalla maalaisjärjellä varustettua ihmistä välillä ahdistaa kun jollain on pipo, toppatakki, legginssit ja remmikorkkarit varusteena kun lämpöasteita on kuusi ja vettä tulee vaakatasossa - mutta kuten sanottu, mitäpä se mulle kuuluu. Pyörittelen sisäisiä silmiäni kulmakarvat kaakossa ja leikin, etten nähnyt mitään :D Rennon olemisen kolikon toinen puoli on välinpitämättömyys, ketään ei tunnu kiinnostavan että yhdeltä yöllä jotain saattaa häiritä jos rappukäytävässä huudetaan kurkkusuorana tai että kaupungilla/bussissa/ missä vaan joku muukin saattaa kuulla kun huudat korttelin toisesta päässä olevalle kaverille et unohdit kalsaris kotiin.. Ketään ei tunnu myöskään ahdistavan, että kadun vierustat tai pihat lojuu täynnä roskia.. kierrättämisestä en jaksa edes aloittaa. Asenteista kertonee sekin, että koirankakka roskiksia on joka kulmalla, mut yleisiä roskiksia vain kaupungin keskustassa tai kauppojen edustalla, kävelyreiteillä ei missään...Luokkajako on myös hyvin ilmeinen, jo pelkästään ihmisten tyyli puhua paljastaa mistä tullaan - ja sekin on kaikille ok. Mutta ihmiset on täälläkin ihmisiä, skaala on värikkäämpi kuin Suomen katukuvassa, mutta ihmisiä yhtäkaikki.

Viralliset asiat. Suomessa tottui siihen, että kaiken voit hoitaa kätevästi ja nopeasti netissä. No täällä löydät melko kätevästi ja nopeasti netistä sen puhelinnumeron mihin voit soittaa jos tarviit apua.. Mulla hajosi mun prepaid sähkötikku tässä taannoin ja menin sit firman sivuille että voisin tilata uuden. No kävi ilmi, et netistä ei sitä saa tehtyä mutta kun soitin netistä löytämääni numeroon, sieltä vastasi setä, joka vuorostaan soitti lähimpään latauspisteeseen (eli lähikauppaan) et onko niillä tikkuja ja ilmoitti sit mulle koodin jolla voin hakea uuden tikun lähikaupasta. Luonnollisesti koodi on voimassa vain tunnin - arvatkaapa tuliko hätä pukea vaatteet ja kipittää kauppaan :D Sama kuvio on on lähes kaikissa asioissa, netistä saat puhelinnumeron ja osoitteen, mutta hoitaaksesi asian pitää käydä tai soittaa. Huoh. Sen sijaan laskujen maksu on todella helppoa. Kaikki kuukausittaiset laskut saat halutessasi suoraveloitukselle, mikä on myös halvin tapa hoitaa asiat, ja muut laskut hoituu yhtänäppärästi nettipankissa kuin suomessakin tai sitten ihan korttimaksulla netissä. Täällä ei myöskään ole sellaista sosiaalitunnus järjestelmää kuin suomessa, joten hoitaaksesi virallisia asioita tarvitset lähes aina passin ja todisteen osoitteestasi joka luonnollisesti voi olla vain virallinen lasku kunnallisverosta tai sähkö/kaasulaskusta ja sitten kun kuulut niihin, joilla on kaikki laskut sähköisenä niin... Jep jep.

Netistä puheen ollen, täällä puhelinliittymissä on aina rajallinen netti, mutta pienelläkin sopparilla pärjää pitkälle sillä lähes kaikkialta (bussit, pubit, ravintolat, junat jne) löytyy ilmainen wifi, joka suurimmassa osasta paikoista jopa toimii.

Pre-paid sähkö, söpöä :D
Kämpät tosiaan lämpiää joko kaasulla tai sähköllä. Itsellä on kombinaatio kaasulämmitys ja prepaid sähkö. Ekat puolivuotta huvitti joka kerta kun nappasin tikun kaapista ja kipitin kauppaan "20 puntaa kiitos" ja tikku takaisin kaappiin 20 punnan latauksella, jolla meikäläisen kulutuksella pärjää sen kuukauden mainiosti. Kaasulasku talvikaudella on ollut n. 80/3kk, kesäaikaan n. 50puntaa/3kk. Joten ei mitenkään mahdoton kuluerä. Kämpistä puheenollen, jokaisessa pistorasiassa on on/off nappi joten virta ei kulje jos ei muista kääntää nappia.. Myöskään suihkuun on turha yrittää, ellei muista pistää napista sähkösuihkua päälle. En kerro kuinka monta kertaa oon seissy ammeessa ihmettelemässä miksi vettä ei tule :D

Terveydenhuolto toimii pitkälle samalla tavalla kuin Suomessakin. Yksityisiä toimijoita löytyy, mutta isoimmat operaatiot ja hoidot hoidetaan kuitenkin julkisen terveydenhuollon kautta. Ne joilla on vakuutus, hyödyntää yksityisiä ja me muut sitten julkista. Lääkkeet on ilmaisia, en tiedä onko jotain poikkeuksia, mutta ainakin kaikki mitä itse käytän ovat olleet ilmaisia. Säästäminen näkyy täälläkin, terveysasemien on vaikea löytää lääkäreitä ja sairaalat kärsii henkilöstö vajeesta, mutta voin näitä käsitellä vaikka seuraavassa postauksessa enemmän kun ajattelin kertoa omasta duunista vähän laajemmin ensi kerralla.

Vuosi on ollut riittävän pitkä aika sopeutua asioihin siinä määrin, että en nyt suoraan keksi mitä muuta olis selkeästi erilaista täällä.. Kysykää ihmeessä jos tulee jotain mieleen.

Täällä on upea auringon paiste ja kevät alkaa pikkuhiljaa olla käsillä. Krookukset kukkii jo melkomukavasti ja uskon, että muutaman viikon päästä näkyy jo narsissejakin. Itselle kevät on jälleen pienen muutoksen paikka. Sain lauantaina ilmoituksen ( niin joo, posti kulkee ma- la normisti), että mun kämppä menee myyntiin et terve vaan. 2 kk aikaa muuttaa kamat muualle. Joten koska tänään on vapaa niin ajattelin kaivaa banaanilaatikot sängyn alta (kätevä minä, säästin ne viime muutosta) ja alan pakata vähinten tarpeelliset kamat jo pois. Illlalla menen katsomaan yhtä kämppä ehdokasta - pitäkää peukkuja :)

Terveisiä kaikille ja ihanaa kevättä!






Nää kaksi kuvaa on tammikuulta..
ihan käsittämätöntä vieläkin :D





tiistai 31. tammikuuta 2017

Tapahtumarikas Tammikuu


Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi alkaa kirjoittamaan tätä postausta - välillä tuntuu iskevän blogilorvi ja tekstiä on kovin vaikea saada kasaan. Tammikuu osoittautui aika tapahtumarikkaaksi sekä hyvässä, että pahassa...

Tammikuun alkupuolella lähdettiin äitin kanssa vielä viimeiselle maisemamatkailulle ennen kuin äitin oli aika palata Suomeen. Alle otettiin Edinburghin reissusta tuttu pikku auto ja nenä suunnattiin kohti Obania, joka sijaitsee Skotlannin länsirannikoilla (ajettiin siis koko maan halki, miettikääs sitä - ja ihan 3 tuntia meni ) Tätä nyt ei varmaan tarvitse ääneen edes sanoa, mutta matkalla oli melkoisen komeat maisemat :D Ajettiin läpi pienien kylien - joista jokaisen kohdalla yhteen ääneen huokailtiin, että tänne voisi ihan muuttaa.. 

Jossain Saint Fillains:n tietymillä


Matkalla nähtiin myös ihania ylämaan lehmiä, joita meidän kuvaus/ihastelusessio ei juuri tuntunut kiinnostavan. Yksi lehmä käänsi jopa päätä, muilla liikkui lähinnä leuka. Toisella kuvauspaikalla tavattiin äärest suloiset sorsat, joista kuului ihana "pot,pot,pot"-ääni samaa tahtia kun perä keikkui puolelta toiselle. Valitettavasti meillä ei ollut tarjota mitään syötävää, joten lauma teki yhteisen u-käännöksen ja potpotti seuraavan pysähtyjän luokse <3

Toisena oikealta, puun edessä seisova otus käänsi jopa päätä, muilla liikkui vain leukaluu.



Luulen, että näiden tyyppien elämää ei turistit paljon heiluta. Mikäs siinä, aurinko paistaa ja hyvä jengi koolla.. kelpaa siinä märehtiä.



  Ei kerrota kellekkään, mut oikeesti - onks tällä joku värivirhe?? Vai kuuluuko tää eläkeläisiin??
pot,pot,pot - yksi, kaksi, kolme...

Niin harmittaa, ettei tullut videokuvattua miten nätisti tahdissa näiden takamukset heilui <3
Obaniin päästyä suunnattiin ihan ensimmäisenä McCaig's Towerille, jonka rakensi McCaig niminen heppu joskus 1800 luvun lopussa. Kyseinen tyyppi oli kova rooma-fanittaja ja kieltämättä rakennelmassa on jotain sen kaltaista tyyliä nähtävissä :D






McCaig's Towerilla meitä odottanut paikallinen opas, oli hivenen närkästynyt siitä, että olimme myöhässä. Koitimme kovasti vakuuttaa, että olisimme olleet ajoissa, jos olisimme tienneet, että meitä odotetaan..

Oppaalla oli hieman omituinen tyyli jäädä vähän jälkeen ja ilmaantua sitten milloin mistäkin paikalle. Myös oppaan tarinat olivat varsin vaitonaiset ja mielenkiintoa löytyi lähinnä rapsuttelun vastaanottamiseen.




Obanissa sää oli kääntynyt kovin sumppuiseksi ja harmaaksi,joten kuvat on sen mukaisia. Ihailimme maisemia ja kerroin äitille muistoja viime kerralta kun olin Obanissa lyhyellä vaihto-oppilas reissulla vuosia vuosia sitten. Maisemien perusteella oisi voinut sanoa, että olin siellä viimeksi eilen - ei juurikaan muutosta :)






Koska sää oli mitä oli, viivyimme Obanissa vielä lounaan verran ja jatkoimme sitten matkaa kohti Glencoeta, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Obanista pohjoiseen. Sää pysyi harmaana, mutta onneksi ei satanut niin saatiin muutamia upeita kuvia. Glencoesta ajoimme takaisin Dundeehen vuorien välistä menevää tietä pitkin niin sankassa sumussa, että mitään nähtävää - saati kuvattavaa ei enää ollut. Paluumatkalla tuli myös pimeä ja pakko sanoa, että hetkittäin nämä täkäläiset tiet (ja paikallisten järjetön ajotapa) sai kyllä kaipaamaan äitiä, vaikka hän istuikin ihan vieressä :D



Sumu heijastui upeasti peilityynestä pinnasta..



Näistä maisemista olikin sitten aikamoinen siirtymä seuraavalla viikolla Suomeen ja sen hivenen onnettomaan talveen. Suomessa ollessa näin liudan ystäviä, sukulaisia, entisiä työtovereita ja koulukavereita, söin hyvin, nukuin pitkään ja kehitin tietysti sellaisen pienen aamuisin vaivaavan flunssan.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Kohti uutta vuotta..


..yö vuorossa tietenkin..
Loppuvuosi on kyllä mun osalta mennyt enemmän tai vähemmän töissä. Oli juhla mikä vaan niin mulle on aina osunut työvuoro. Ei siinä mitään, palkka päivänä on sit hyvä mieli :D


Viime postauksessa iloitsin kauniista ja upeasta säästä. No joulukuu oli sitten hyvin pitkälti harmaata ja sateista - tietenkin kun sain viimeinkin äitini ja veljeni tänne. Jotenkin niin ankeaa kun pahoittelin huonoa säätä niin veljeni totesi jokseenkin suomalaisella asenteella, ettei muuta juuri odottanutkaan :D Mutta mikäs teet, talvi on täällä tällainen. Onneksi on ollut sentään lämmintä - jopa paikalliset on olleet sitä mieltä, että harvinaisen lämmin talvi on kyseessä.

Onneksi sade ei ole ollut kuitenkaan jokapäiväistä, saati sitten koko päivän jatkuvaa, ainakaan kovin usein. Tietysti meillä kävi tuuri kun lähdettiin äitin kanssa Edinburghiin katsomaan joulumarkkinoita, silloin riitti vettä enemmän kuin tarpeeksi ja oltiin kyllä varsin märkiä kun lähdettiin kotiin. Mutta reissu oli silti mukava, meillä oli hauskaa ja selvittiin vammoitta, vaikka olin ekaa kertaa ratissa täällä väärällä puolella kaistaa kaahaavien joukossa. Käytiin katsomassa eurooppalaiset joulumarkkinat, mitkä oli kyllä varsin suloiset. Kojut olivat yhteneväisesti koristeltu ja tunnelma oli mukava. Ekaa kertaa tuntui ihan hivenen joululta :)


Tavattiin Edinburghissa myös eräs suomalainen ystäväni, joka osasi opastaa meidät Domeen - kaupungin varmasti jouluisimpaan ravintolaan/baariin. Jonoteltiin muutama minuutti sisään ja sitten saatiinkin nauttia varsin ylitsepursuavista joulukoristeluista. Kuinkahan monta joulupalloa tuohon joulukuuseenkin on laitettu???


Uskokaa huviksenne, mutta myös vessasta löytyi joulukuusi ja muu rekvisiitta. Onneksi ei oo mun homma pyyhkiä pölyjä tuolla :D

Joulu meni ohi varsin rivakasti. Olin töissä joulupäivän ja tapanin, joten vietimme jouluaaton äitin kanssa varsin rauhallisesti. Hyvää ruokaa ja juomaa, eikä kiire minnekkään - voiko enempää toivoa? Ja kiitos äitin, tänäkin jouluna syötiin perinteisesti Saarioisten lanttu- ja porkkanalaatikkoa ja leivottiin pipareita ja torttuja :)





Välipäiviin osui onneksi hyviäkin kelejä muutama niin päästiin ulkoilemaan ja katselemaan maisemia. Kiivettiin kaupungin keskustassa olevalle Law Hill - nyppylälle, josta näkee ympäri Dundeeta. Vaikka korkeusero ei ole päätä huimaava, muistaakseni alle 200metriä, on kiivettävää sen verran, että poikettiin pienen pienille pannukakkusille kun laskeuduttiin alas. Kuuma kaakao ja pannukakku kruunaa päivän kuin päivän :D


Toisella kertaa lähdimme katsomaan paikallista observatoriota. Kävelyreitti sinne kulkee vanhan hautausmaan läpi ja jälleen kerran päästiin ihastelemaan mahtavia maisemia, tällä kertaa auringon paisteessa. Taidan kuulostaa rikkinäiseltä levysoittimelta kun jaksan aina vaan jauhaa näistä maisemista, mutta kun ne vaan on niiiin upeat! Tulkaa itse katsomaan jos ette usko :D









Näin vuoden lopussa pitää aina tehdä se perinteinen yhteenveto kuluneesta vuodesta. Mun vuosi on aika tyhjentävästi sanottu sanoilla Skotlanti ja Dundee. Maailmalla on tapahtunut vaikka mitä, niin hyvää kuin huonoakin, mutta mun elämän painopiste on ollut kyllä tänne muutossa ja tänne asettumisessa. Päällimmäisenä on kiitollisuus siitä, että sain tämän mahdollisuuden ja miten hienosti kaikki on sujunut. 

Toivottavasti vuosi 2017 tuo mukanaan uusia kokemuksia ja hyviä hetkiä meille kaikille.

Ihanaa vuotta 2017 - nähdään siellä!

 Päivi