maanantai 27. marraskuuta 2017

Arkiset askareet



Tajutonta, että on jo Marraskuun loppu ja Joulukuu on ihan ovella.. Anteeksi pitkä hiljaisuus, arki on taas vienyt mennessään. Mulla on usein mielessä, että "tästä tulee hauska juttu blogiin" tai törmään johonkin juttuun mistä ois kiva jakaa tarinaa teillekkin, jostain syystä usein ne jutut jää kuitenkin tekemättä. Tänään bussissa heräsin jälleen pohtimaan blogia ja sitä, onko sen kirjoittamisessa mitään järkeä kun elämä on kovin arkista suurimman osan aikaa. Tykkään kuitenkin kirjoitella näitä vaikka sitten kovin harvaksiin, mutta kuitenkin, joten päätin tänään kirjoitella teille ihan tästä arjesta ja arkisista jutuista.

Olin viikonlopun töissä, kolme pitkääkin pidempää päivävuoroa. Päiviin mahtui paljon kaikenlaista. Perjantaista jäi päällimmäiseksi mieleen potilas, joka oli tippunut vajaasta parista metristä ja saanut vammamekanismiin nähden massiiviset vauriot ja päätyi elinluovuttajaksi. Lauantaina jouduin iltapäivästä siirtymään ortopediselle osastolle töihin, jossa oli sen verran kiirutta, että iltapäivän ja illan tauot jäi pitämättä. Meillä onneksi vuoro päivävuoro loppuu kahdeksalta, joten ilmoitin seitsämän jälkeen osastolle että poistun takaisin omalle osastolle koska tauot on pitämättä. Omalta osastolta sainkin sitten pomolta käskyn lähteä kotiin ennen aikojani juurikin näiden pitämättömien taukojen vuoksi. Sunnuntai oli ihan leppoinen työpäivä. Potilas voi kohtuu tasaisesti, mukavat kollegat vuorossa ja päivystävät lääkäritkin oli hyväntuulisia joten mikäs siinä.

Juuson pala taivasta. Siiri päästää erittäin harvoin Juuson
kylkeen nukkumaan, mutta kun se tapahtuu niin
Juuso kyllä ottaa siitä kaiken irti. Juuson ilme on niin
tyytyväinen <3
Tänään oli sitten ansaittu vapaa, joten aamulla nukuttiin kissojen kanssa pitkään ja hartaasti. Ja herättiin kauhuun, postimies koputtelee ovelle. Inhoan sitä fiilistä kun heräät tuommoiseen ja sitten paniikissa mietitään, että mitä pistetään päälle, että voi mennä aukaisemaan oven. Postimiehen mentyä päätin, että tänään käyn ostamassa itselleni kylpytakin, ettei jatkossa tarvitse panikoida enää samaa asiaa. 

Mulla oli sovittu treenit puoli kahdeksitoista personal trainerin kanssa. Hän kuitenkin paiskasi viestiä ennen yhtätoista, että jos kiinnostaa niin voisin tulla aiemmin treeniin ja hän voisi tehdä puolen tunnin hieronnan puoleen hintaan. Nopsaan siis vaatteet päälle ja bussiiin ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle. En tiedä mikä on viimeaikana muuttunut, mutta Lee on ruennut pitämään huomattavasti rankempia treenejä mulle kuin aiemmin tähän asti. Tänäänkin sai kyllä ihan tosissaan tehdä töitä. Mutta olipa ihana fiilis maata sitten reenin jälkeen hierontapöydällä ja saada vähän selän ja hartioiden jumeja auki. Mitään rentouttavaa hierontaa se ei kyllä ole, mutta jumiton olo on sen arvoista. Urheiluhieroja personal trainerina on kyllä aika huippu juttu :)

Oisko pitäny kylpytakin sijaan ostaa haalari?
Treenipaikka on ihan muutaman minuutin päässä Dundeen ostoskadusta, niimpä toivuttuani hierontapöydältä vaatteisiini otin suunnan kohti Primarkkia mielessäni kylpytakin hankinta. Täällä Dundeessa jouluvalot/joulukausi avattiin viime perjantaina ja keskusta oli ihan päivä aikaankin jotenkin hellyttävän söpö. Jouluvalot ei toki päivällä juuri erottuneet, mutta kuusi oli kaunis ja torin viereen tuodut kolme jouluista ruokakojua ja karuselli piristi keskustan ilmettä ihmeesti. Hain hampurilaiskojusta itselleni aamupalan (jep, treenit ilman aamupalaa ei ihan ollut paras keksintö.. ) ja jaoin sen muutaman reppanan pulun kanssa. Tänään oli tosi kylmä päivä ja niiden pulujen varpaat oli ihan punaiset.. tekisi mieli kutoa niille sukat, mutta ei taitaisi kelvata. Dundeen nettikamerasta voitte muuten vilkaista miltä keskustan kuusi näyttää. Kamera näyttää ajantasaista kuvaa ympäri vuorokauden ja kamera jopa vaihtaa kuvakulmaa aika ajoin. Kävin itse vilkuilemassa kameraa ennen muuttoani tänne kun halusin vähän etukäteen tietää miltä täällä näyttää.

Primarkissa oli ihmisiä - paljon. Mutta mulla oli kerrankin aikaa ihan reilusti niin en antanut ihmisten häiritä vaan shoppailin kerrankin kaikessa rauhassa. Löysin kylpytakin, ihanan jouluisen fleecepeiton (kissat omi sen välittömästi, kun sen sängylle levitin) ja pari kivaa neuletta. Kaikkea muutakin kivaa siellä olisi kyllä ollut, mutta päätin jättää esim farkkujen shoppailun (joku on pilannu mun kaapissa olevat: reisistä ok, mutta vyötäröt on kaikki väljähtyneet niin ettei vyökään oikeen enää riitä..) huomiselle. 

Rakastan näkymää Tay-joelle, vuoroveden tullessa joki käytännössä kuivuu
kokonaan ja joen pohja tulee näkyviin. Auringon heijastus jäljelle jääneestä
vedestä on mieletön. 
Kotimatkaksi kiipesin bussin yläkertaan. Oon pikkuhiljaa alkanut tykkäämään bussien yläkerroksesta, jos käy tuuri ja pääsee etupenkkiin niin sieltä näkyy komiasti joka puolelle. Yläkerroksista pääsee myös stalkkaamaan asuntojen pihoja, jotka on täällä usein kätketty korkean kiviaidan taakse. Alkuun en jotenki tykänny ajatuksesta kiivetä ylös/alas bussin portaita kun bussi liikkuu, mutta nopeasti siihenkin sitten tottui kun vaan rohkeni ottaa ja kokeilla. Täällähän tosiaan on bussissa tapana, että kun painat nappia niin nouset paikaltasi ja menet jonottamaan ovelle kunnes bussi pysähtyy - alkuun outoa lähinnä varmaan siksi, etten Suomessa juuri bussia käyttänyt, mutta kaikkeen tottuu ku tarpeeksi toistaa.

Inhoan sitä kun tiskit pitää jättää pöydälle
kuivumaan
Kotona odotti päivän inhokki homma - siivoaminen. Siivoaminen ei oo koskaan ollu mun lempparia ja täällä kokolattiamatot on jotenkin tehnyt imuroinnista entistäkin ihhottavampaa. Mutta kunnon suomiheviä soimaan ja imurille kyytiä, niin tulihan se tehtyä. Olin myöskin tyhmästi jättäny pari tiskauskertaa väliin ja tänään tiskiallas olikin sitten ääriään myöten täynnä. Kaipaan jokainen tiskauskerta kunnon kuivauskaappia kun täällähän niitä ei ole. Työkaveri kertoi että niitä on ollut joskus 60-luvulla täällä ja nykyään niitä ei juuri ole, koska suurin osta tiskialtaista on sijoitettu asunnoissa ikkunan eteen. No mun kämpässä ei ole, joten miksi, oi miksi mulla ei ole sellaista :D

Vaikka siivoaminen on ihan inhokkia niin rakastan yli kaiken fiilistä kun koti on siisti ja kaikki on paikoillaan. Tuntuu ihanalle löhötä sohvan nurkassa kirjoittamassa tätä tekstiä kun kynttilät tuoksuu (ja näyttää) hyvälle ja kaikki kurjat hommat on tehty. Huominen vapaa on siis todellinen vapaa, vailla tarkkaa ohjelmaa ja aikataulua - parhautta. Tällä viikolla mulla onkin vain kolme päivä vuoroa, perjantaina suuntaan Glasgowiin viimeisiin kuoroharjoituksiin ennen maanantain esiintymistä Edinburghin Suomen kunniakonsulin järjestämillä Suomi100v itsenäisyyspäivä juhlilla. Lupaan laittaa siitä jonkun postauksen tänne, sillä odotan sitä ihan innoissani!

Siisti koti <3 Ensi viikolla vaihdan talviverhot jahka saan pestyä ikkunat.
















Tulipa pitkä postaus ihan vaan arkipäivästä, mutta sitähän se elämä parhaimmillaan on - hyviä hetkiä arjessa. Ihanaa viikkoa teille ja olkaa turvassa! 











(on reenattu :D )




tiistai 17. lokakuuta 2017

Suomi edellä Budapestiin


Sattuipa tässä alkusyksystä, että huomasin erään suomalaisen kuoron Glasgowssa etsivän lisä-ääniä joukkoonsa Budapestin reissua varten. Budapestissa odotti kulttuuri viikonloppu jonka juhlavieraana olisi 100v Suomi ja tästä syystä myös Suomalaisia kuoroja ympäri Eurooppaa olisi tulossa paikalle. Joten reippaana tyttönä aattelin, että mikä jottei ja niimpä suuntasin elokuussa ensimmäisiin harjoituksiin tapaamaan innokkaita laulajia, jotka eivät tienneet mihin ryhtyivät kun minut mukaansa huolivat :D

Muutaman harjoittelu kerran ja yhden treeniviikonlopun jälkeen (lahjattomat treenaa on aina ollu mun motto ) olikin sitten aika ottaa nenä kohti Budapestia. Ensimmäinen reissu ulkomaille uudesta asuinmaasta käsin ( Suomea ei lasketa) ja eka kerta Unkarissa. Melkeen jännitti :) 

Saavuimme Budapestiin torstai iltana ja ensimmäiset tunnelmat oli pimeät ja vetiset. Onneksi kaksi ryhmästä oli saapunut jo aamu päivästä ja heidän ohjeillaan selvisimme näppärästi kentältä keskustaan vievään bussiin ja bussista asunnolle. Meidän kuoro oli buukannut asunnokseen ison huoneiston AirBnb:n kautta ihan Budapestin keskustasta, mistä käsin oli kyllä näppärä liikkua joka suuntaan minne viikonlopun aikana mentiinkin. Asunto oli erittäin edullinen ja ajoi tarkoituksensa, vaikka pistorasiat hieman irrallaan roikkuivatkin ja jääkaapin ovikin jäi useamman kuorolaisen käteen viikonlopun aikana :D

Näkymä asunnon ikkunasta iltaisin..

Perjantai aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Meillä oli kuorojen ensimmäinen yhteistapaaminen ja treeni vasta illalla, joten käytettiin päivä luonnollisesti vähän vilkuilemalla maisemmia.

Näitä uusio käytettyjä soittimia löytyi sieltä ja täältä
Tonava kaunoinen. Vasemmalla Budan puoli ja oikealla sitten Pesti
Gellert kukkula






















Patsas esittää kristinuskon leviämisen aikaista piispa Gellertiä, jolle kävi vähän ikävästi. Ihmiset ei niin kovin arvostaneet hänen haluaan levittää kristinuskoa ja niimpä mies parka päätyi lopulta nauloja täynnä olevaan tynnyriin ja vieri tynnyrissä rinnettä alas. Varsin mukava kokemus, veikkaan.


Entinen kuninkaan linna, nykyinen museo ja kirjasto sekä pääministerin tuleva koti..



Näkymä linnalta Gellert kukkulalle päin
Vastarannalla eduskuntatalo.. ihan söpö pyntinki..

Ns. tavallista Budaa, missä ihmiset asuu ja turistit ei pyöri nilkoissa..






Pyhän Tapanin kirkko
Unkarin forintti on melko mitättömässä asemassa muihin rahayksiköihin nähden. Unkari onkin erittäin edullinen matkakohde sekä Suomalaisille, että Briteille. 

Kuvan ihana juustokeitto makoisassa leipäkulhossaan kera limsa tölkin kustansi alle 6 euroa (n. 2000 forinttia) ihan tasokkaassa ravintolassa nautittuna. 

Itseä hämmensi lähinnä se, että rahaa ei järkevöitetä vaan paikalliset sujuvasti käyttää noita tonneja ja esim. limsatölkki voi olla sen 400.. vois ottaa ylimääräset nollat pois ja lakata pelleilemästä :D





Perjantaina nähtiin siis muita paikalle tulleita kuoroja ja lauantaina otettiin sitten koko lössi bussi alle ja suunnattiin katsomaan Suomen entistä suurlähetystöä n. 100km päähän Budapestista. Kunnan nimen voitte lukea itsenäisesti ylläolevasta kuvasta.. :D


Kartanossa päästiin ekaa kertaa laulamaan oikein isolla kokoonpanolla sekä reenaamaan kukin kuoro vähän itsekseenkin. Reenien jälkeen otettiin hieman edustus valokuvia ja iltapäivästä sitten esiinnyttiin ensimmäistä kertaa jokainen kuoro erikseen ja lopuksi vielä isolla kokoonpanolla.

Pakko sanoa, että vaikka en mikään ihan hirveä perinteisten suomilaulujen ystävä olekkaan, niin kyllä Finlandia laulettuna liki 60 ulkosuomalaisen voimin, pisti herkistymään ja sielua värisemään. Upea kokemus olla osa sitä.




Olimme onnekkaita ja saimme vielä pikaisen opaskierroksen kartanon sisällä. Kartanoa asustaa Viron-Suomalaiset sukujuuret omaava herra, joka siis ylläpitää kartanoa ja sen Suomenlähetystö museota. Juttua olisi varmasti riittänyt enemmänkin, mutta Budapestin kuoron organisaattori oli järjestänyt meille muille ihanan iltaohjelman - Tonava risteilyn, joten nenä oli suunnattava takaisin Budapestia. Risteily tarjosi silmille kaunista katsottavaa, korville kivan tarinan historiaa suomeksi ( ! ) selostettuna ja jopa drinkin kuivaa suuta kostuttamaan. Onneksenne kuvaustaitoni ovat suorastaan hulppeat, joten moisesta kokemuksesta on oikein yksi kuva jaettavaksi asti :D

Eduskunta talo iltavalaistuksessaan Tonavalta kuvattuna
Sunnuntaina oli ns. tositoimien aika. Ohjelmassa oli esiintymisiä Eleven Ösz taide-, ja kulttuuri festivaalilla, jonka kunniavieraana Suomi oli tänä vuonna. Päivä alkoi hotelli Gellertistä, jossa pidimme viimeiset yhteistreenit ja sitten lauteille. Jokainen kuoro kävi esittämässä omat kappaleensa ravintolan ruokasalissa, jossa paikalla oli muunmuassa Suomen suurlähettiläs puolisoineen ja FinnAgora kulttuuri-instituutin johtaja. Hotellin lounaan oli suunnitellut luonnollisesti Suomalainen huippukokki Niko Tähti. Ois kelvannu meikäläisellekkin ne sapuskat, kovin oli maukkaan näköisiä kun niitä siinä laulaessa vilkuili :D 




Gellert hotellista jatkettiin matkaa Bela Bartok katua pitkin, jonka varrella esiinnyttiin muutamassakin paikassa ja lopulta viimeiset esiintymiset erikseen ja yhdessä pidettiin erään kahvilan luona, jossa ennen meitä oli tietovisailua Suomalaisten naiskirjailijoiden tuotoksista ja meidän jälkeen esiintyi Suomalaista musiikkia soittava unkarilainen bändi. Bela Bartok kadun varrella Suomi oli mukavan näkyvästi läsnä ja silmiin osui melkoisen hauskojakin juttuja.




Jos ette vielä oo törmänneet Facebookissa ilmiöön
Finnish nightmares, niin nyt menkää ja tutustukaa.
Aivan hulvatonta ja erittäin osuvaa komiikkaa Suomalaisista ja meidän ihanista ja ah, niin tunnistettavista ominaisuuksista :D

Päähenkilö Matti seikkaili useammassakin paikassa Bela Bartokin varrella.

Taidenäyttely, otaksun

Pieneltä toriaukiolta missä mekin muutama joiku laulettiin löytyi, tietysti myös sauna ja sen viereiseltä nurmelta mölkky. Melkoisen Suomalaista, sanon minä :D


Paras anti reissusta oli tietysti ne ihmiset. Ihana oli tavata uusia tuttavuuksia ja vaihtaa kokemuksia.

Toivottavasti suunnitelmat ottaa hyvin tuulta alleen ja tavataan vielä uudestaankin!

Ison kiitoksen ansaitsee myös Glasgown laulu, joka ennakkoluulottomasti otti minut reissuun mukaan ja mahdollisti mulle tämän upean kokemuksen. Kaikenlisäksi ovat vielä mielettömän mukaviakin kaikki, joten
eipä tässä oikeen osaa muuta olla kuin kiitollinen kaikesta.



maanantai 18. syyskuuta 2017

Viikon kiitollisuus haaste


Luen enemmän ja vähemmän säännöllisesti muiden ulkosuomalaisten blogeja ja seuraan mielenkiinnolla niissä pyöriviä haasteita, etenkin silloin kun oma runosuoni on ehtynyt tai jostain syystä kirjoittaminen muuten vain tökkii. Meriannen mielessä nimistä blogia pitävä Lontoossa asuva bloggaajakollega ( ihan kuin kirjoittaisin oikein oikeaa blogia ) kirjoittaa mielenkiintoisia tekstejä ja monesta tekstistä löydän itsellekkin tärkeitä ajatuksia, vaikka elämämme kovin erilaiset ovatkin. Tällä kertaa tärkeänä asiana vastaan hyppäsi arkipäivän kiitollisuus ja kun asia haasteena esitettiin niin tottahan minäkin lähdin haasteeseen mukaan.

Haasteen ajatuksena oli siis kirjata jokaiselle viikonpäivälle asia mistä on kyseisenä päivänä ollut kiitollinen. Ja näistä olin siis kiitollinen viimeviikolla.

Maanantai: Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen toi mieleen, miten kiitollinen olen ihanista kollegoista, joihin olen saanut täällä tutustua. Lomalta paluu ei ole kovinkaan raskas, jos työpäivän saa ihanien ihmisten kanssa. Ilman näitä kollegoja nämä puolitoista vuotta olisivat olleet kovin paljon raskaammat.

Tiistai: Työvuoron jälkeen kotiin kävellessä tajusin päivän kiitollisuuden aiheen olevan melkoisen arkinen. Olin puhtaasti kiitollinen siitä, että kohdalle sattui osumaan nro 2b skotlannin viidestä eri vesisade asteesta. Näin sateen ja tunsin sen kasvoillani, mutta en juurikaan kastunut ja kotiin päästessä vaatteista ei juuri huomannut, että olisi satanut. Joskus pienikin asia saa aikaan paljon kiitosta.

Keskiviikko: Heräsin aamulla siihen, että molemmat kissat nukkuivat kanssani. Nuorempi peiton alla, tiiviisti polvitaipeeseen kietoutuneena ja vanhempi peiton päällä nilkkojen mutkaan kerälle painuneena. Aina kun tulen kotiin molemmat kiirehtivät minua vastaan ja tuttuun tapaan pitävät minulle seuraa niin vessa-asioissa, tiskatessa kuin sohvalla lojuessakin. On vaikea kuvitella millaista elämäni olisi täällä ilman näitä kahta, joten ei ole kovinkaan vaikea olla kiitollinen siitä rakkaudesta ja kumppanuudesta mitä minun pieni perheeni pitää sisällään.















Torstai: Kiireinen työpäivä ja hirveä väsymys. Siitä huolimatta osaan olla kovasti kiitollinen kiireestä töissä. Täällä jos töissä ei ole kiirettä, on usein kohtalona joutua jollekkin täysin random osastolle kiireavuksi ja se tuottaa minulle edelleen vatsahaavan / harmaita hiuksia / kevyttä sarvea otsaan / tms, valitse itse sopivin. Siihen on syynsä miksi koen olevani tehohoitaja ja osastotyöskentelyn "ilot" on melko kärjessä sillä listalla...

Perjantai:  Vapaan viikonlopun aluksi lähdin ystäväni ja hänen miehensä kanssa Bordersseille, missä miehen vanhemmat asuvat. Vanhemmat osoittautuivat aivan ihaniksi ihmisiksi ja sen myötä jäin pohtimaan muita uusia ihmisiä joita olen elämääni viimeaikoina saanut. Koen, että on iso rikkaus tavata uusia ihmisiä ja heidän tapansa kulkea tätä elämää, jäivät he sitten kulkemaan rinnalleni vain hetkiseksi tai sitten pidemmäksi aikaa. 

Lauantai: Lähdimme koko pesueen kanssa tekemään pienen päiväkävelyn Innerleithenin upeissa maisemissa. Erittäin isolla puuskuttamisella ja ihan kelpo annoksella hikeä tuotetun kiipeämisen jälkeen silmien eteen avautuma maisema sai mielen täyttymään kiitollisuudella siitä, että saan nähdä näitä mielettömän upeita maisemia ja ymmärrän vielä niiden olevan mahtavia. Olen mielestäni aina osannut arvostaa luonnon kauneutta kun sitä olen nähnyt, mutta jotenkin koen "herkistyneeni" täällä ihan uudella tavalla katsomaan luonnon tarjoamia mahtavuuksia ja jotenkin osaan arvostaa myös sitä kotosuomen maisemakuvaa ihan erilailla. 


Sunnuntai: Hivenen raskaahkon viikonlopun jäljiltä kotiin palatessa olin isosti kiitollinen siitä, että minulla on koti jossa aidosti tuntuu kodilta ja missä minulla on hyvä olla ja levätä. Minusta edellinenkään asunto ei ollut hassumpi ( kuka nyt pienistä katon romahteluista jaksaa välittää), mutta tässä asunnossa tuntuu ihan eri tavalla kodilta: hyvältä ja turvalliselta paikalta olla ja elää. Ja se on paljon se, muistan hyvin vuosi takaperin pohtineeni tuntuisiko missään enää oikeasti kodilta - nyt voin vastata: kyllä tuntuu.





Siinäpä se viikko sitten olikin. Jotenkin olen joutunut huomaamaan, että nykyään aika lentää kauhean kovaa vauhtia - mistä lie sellainen hoppu sillekin tullut.

Mutta sellainen oli minun kiitollinen viikkoni, ihanan helposti löytyy aihetta kiitollisuuteen. Mistä sinä olet kiitollinen?






Tyyppi tossa oikealla oli niin leuhka, et pakko oli laittaa näytille :D

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Agnusta ympäri


Vietin kuun vaihteen mukavasti parin viikon kesälomaa viettäen. Näin viimeisenä lomapäivän iltana on mukava kerrata kulunutta lomaa ja nähtyjä maisemia (ja yrittää viimeiseen asti välttää tiedostamasta sitä, että huomenna on taas mentävä töihin).

Elokuun toiseksi viimeinen päivä päätti olla melkoisen kaunis ja niimpä päätin kaverin kanssa, että pieni kierros ympäri Agnusta eli niin sanottuja lähiseutuja voisi olla paikallaan. Niimpä jälleen autoklubin auto alle ja menoksi. 

Ensimmäiseksi stopiksi valkkasimme Lunan Bay:n, joka on tunnettu upeasta rannastaan ja ulkoilu reiteistään. Alueella on myös Red Castle nimiset rauniot. Paikka löytyy Dundeesta noin 50min ajomatkan päästä itään/koilliseen ja itse rantaan ajetaan pihatietyyppisiä teitä viimeiset kilometrit. Mutta voi veljet, mitkä maisemat sieltä taas löydettiin. Mikä tätä maata vaivaa, kun kaikkialla on niin mielettömän upeaa vai onko se vaan mun silmissä sellainen :D

Tie Lunan Baylle


Huomatkaa upea taivas - täälläkin paistaa aurinko ja taivas on sinivalkoinen <3

Red Castle





Näitä ällötyksiä löytyi rannalta useampi kappale. Kaveri kuittasi, että niin huomaa olevansa hoitajan kanssa liikkeellä kun ääneen pohdiskelin et onko nää jotain valaan istukoita vai mitä :D Minkäs sitä luonnolleen voi..

Oletan, että oikeasti nää luuli olevansa jotain meduusa tyylisiä tyyppejä..
Polku rannalta parkkipaikalle



Lunan Baystä päätimme jatkaa samaan suuntaan (itä/koillinen) ja otimme seuraavaksi kohteeksi pienen kylän nimeltä Catterline, jossa erään skotlantiopaskirjasen mukaan olisi käymisen arvoinen ravintola. Päästiin korkeintaan kilometrin päähän, yhden mäen nyppylän päälle kun oli taas aivan pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva, ihan vaan koska maisema.



Eikö oo karmeeta. Yritä nyt täällä sit asua ja elää... (arvatkaa mikä valinnan vaikeus, mistä kaikkialta se talo sit ostetaan ko lotosta jysähtää.. pitää varmaan alkaa lotota..)

Noniin - asiaan... Catterline on noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Dundeesta ja noin 40min ajomatkan päässä Lunan Baysta oleva pieni kylä, mikä käytännössä käsittää noin kolme taloa rivissä. Jälleen kerran ajeltiin siis jonkun pihatien levyistä tietä, joka täkäläiseen tapaan oli luonnollisesti asfaltoitu, päästäksemme etsimämme ravintolan pihaan. Ja jälleen kerran päästiin kokemaan kevyt yliannostus ylettömän upeita maisemia. Ravintola sijaitsee rivitalotyyppisten talojen yhdessä päädyssä ja loput talosta on siis normi asuntoja, joista osa ilmeisesti ympärivuotisessa käytössä, osa mökkityyppisessä käytössä. Talot on rakennettu korkealle rantatöyräälle ja talojen editse kulki pieni polku mitä pitkin pääsi kulkemaan rantatöyrästä päästä päähän. Koko polun matkan oli istutettu mitä ihanimpia kukkasia ja laitettu penkkejä mihin voi istahtaa ihailemaan luontoa. Kaikkialla oli hiljaista ja aurinko lämmitti ihanasti ja kukkaset tuoksui - pala taivasta.







Ravintola missä syötiin on nimeltään The Creel Inn, ja jos vaan ootte suunnilla, niin käykää ihmeessä syömässä. Paikka tarjoaa lähiruokaa alueelta, tarjoten tuoretta ruokaa mereltä ja maalta hyvän viini ja viski valikoiman kera. Ei vissiin tarvii erikseen enää sanoa, et maisemat ikkunasta on ihan kelvolliset.

Seuraava kohde oli pelkkää hyvää tuuria. Syötyämme oikein kelvolliset ateriat Creel Innissä istuimme autoon ajatuksella "mitäs sitten". Sattumalta eräässä mukana olleessa kartassa oli kaksi merkittyä kohdetta statuksella "interesting place to see" ja koska toinen niistä oli meille kummallekin entuudestaan tuttu Dunnottar Castle, päädyimme toiseen kohteeseen nimeltä Fowlsheugh nature reserve, joka sijaitsi noin kivenheiton päässä Catterlinesta. Niimpä suuntima otettiin kohteeseen, jota kumpikaan meistä ei edes yrittänyt lausua ääneen.

Matkalla sinne näimme meille kovin erikoisen näköisiä lehmiä ja kaikesta päätellen mekin olimme kovin erikoisia heille - ainakin sen verran ihmeissään ne meitä tuijotti.

Moi mä oon Domino, ja nää kaks on vaan homeessa..
Tällä kertaa tuuri oli kyllä meidän puolella. Vaikeasti lausuttava paikka osottautui pieneksi niemen nokaksi, mistä löytyi muutama skandinaavityylinen puu( ! )talo ja pari perinteistä taloa ja ylläri ylläri, tosi kivat maisemat. Vai mitä sanotte..