perjantai 6. heinäkuuta 2018

Aurinkoinen viikonloppu


Tässä on nyt useammassa postauksessa hehkutettu arkivapaan iloja, joten lienee aika iloita myös viikonlopun vapaasta. Vaikka mulla ei tosiaan ole mitään arkivapaita vastaan, on viikonloppu vapailla yksi merkittävä etu - myös muut ovat silloin vapailla. Vuorotyötä tekevät tietävät sen fiiliksen kun ollaan vapailla aina eri aikaan kuin muut, joten välillä on tosi mukava olla vapaalla silloin kuin kaveritkin ja osallistua yhteisiin ajanvietteisiin.

Täällä Skoteissa on vietetty harvinaisen lämmintä kesää siinä mielessä, että aurinkoisia lämpimiä päiviä ilman sadetta on ollut jo useampi viikko putkeen. Hienot kelit hellivät meitä myös edellisenä viikonloppuna kun otimme lauantaina kaveriporukalla suunnan kohti Loch Tay:ta ja Taymouth Marinaa, jossa tarjolla oli hulppeiden maisemien lisäksi puusauna ja uimaranta vesiliukumäkineen. Erillistä maksua vastaan olisi päässyt myös vesitrampoliinille ja kiipeilymäkeen, mutta kellään ei ollut niihin erityistä innostusta hinnan kuultuaan. Itsehän en sauno enkä juuri ui, joten mun osalta päivä oli lähinnä auringosta nautiskelua hyvässä seurassa. Sen verran kävin järvessä kääntymässä, että varpaat sai heitettyä monivuotisen talviturkkinsa pois. Ensimmäinen kerta tässä maassa!



vesitrampoliini ja kiipelypallura jäivät tältä porukalta käyttämättä hinnoittelun takia







Vesisaavien idea on ilmeisesti toimia "suihkuna" joilla voi puhdistautua ennen saunaan menoa

Tai sitten ne on vaan lasten viihdykkeeksi keksitty juttu, ainakin siihen tahtiin lapset naruista jaksoivat kiskoa
Vasemmalla paikan ravintola, oikealla sauna-alueen baari ja taustalla loma-asuntoja





Vesiliukumäki toi välittömästi takaumat lapsuuden leikkipihoille missä liukumäkeä laskettiin häntäluu kipeänä..

Tämä versio oli ilmeisen kivuton sillä sen verran kovassa käytössä mäki oli lähes koko päivän.

















Puitteet oli kyllä hulppeat ja mukavasti siellä aika vierähti huomaamattaan kavereiden kanssa jutellessa. Ihana kun kerrankin oli aikaa vaan olla ja istua ja jutella ihmisten kanssa! Kotimatkan sijaan hyppäsin autoon joka kuljettaisi minut Glasgowiin seuraavan päivän seikkailuihin. Lähtiessä paluumatkalle koukattiin Loch Tayn toiselle puolelle josta löytyi kivalta paikalta näpsäkän näköinen ravintola mistä sai ilmeisen hyvää syötävää. Päästyämme Glasgowiin kello oli jo sen verran paljon, että päästyäni kaverin luokse ei iltaan mahtunut kovin ihmeitä ennen nukkumaan menoa. 



Sunnuntaina olikin sitten vuorossa koko kesän kohokohta, visiitti Clydesdale farmille Cumnockiin, pieneen kylään Glasgowsta länteen/lounaaseen. Minähän en ole ratsastanut sitten Koskelta poismuuton eli n. 4 vuoteen, mutta kaikki ratsikamat on rakkaudella säilötty ja mukana raahattu jos vaikka joskus.. ja nyt oli sitten se joskus! Tähän voi nyt sitten kuvitella kaikki jännitys ja innostus jne fiilikset mitä osaa, sillä pakko sanoa, että oli muijat aika muikeana kun päästiin pihaan ja saatiin ensimmäiset hevoset silmiimme. Kattokaa facesta tai googlatkaa Blackstone Clydesdales jos paikka kiinnostaa tarkemmin, mutta farmi on perhefirma, joka on erikoistunut elämysmatkailuun. Eli voit halutessasi ratsastaa tai ajaa hevosilla, hoitaa farmin eläimiä ( laamoja, ylämaan karjaa, hevoset), osallistua farmin töihin tai mitä nyt mieleen juolahtaa, tyypit on varsin joustavia.

Vastaanottokomitea


Me luonnollisesti haluttiin ratsastaa ja oltiin siis buukattu etukäteen parin tunnin ratsastus reissu. Heti alkuun tavattiin tilan isäntä, joka kertoi meille perusinffot turvallisuudesta ym tallin tavoista ja sitten tavattiin nuori tyttö joka tuli vetämään meille meidän ratsastusretken. Valitettavasti kaikessa innostuksessa neitosen nimi vilahti multa ohi korvien, mutta hän esitteli meille valmiiksi valitut hevoset ja kertoi niiden perusluonteesta ym, jotta voitaisiin halutessamme vaihtaa vielä hevoset jos nämä eivät tuntuisi sopivilta. Meille hevoset vaikutti ihan passeleilta ja otimme ne puhtaasti koon mukaan. Minä olin pidempi joten otin isomman :D





Mie ja Clyde

Kerranki on sen kokoinen hevonen että ei käynyt mielessä, että se kuolee mun kilojen alle..





 Mä oon 173cm pitkä ja seison tässä Clyden etujalan kohdalla.. Eli ei se nyt niin suuri ollut. Eikä näissä se korkeus niinkään ole se juttu mutta se massa.. ja tää heppa oli tosiaan niitä hoikempia malleja..


Ratsastuksen jälkeen kelpaa pieni päivälepo tallissa. Oikealla näkyy just ja just turvaliivin väriä kun joku on harjaamassa ylämaan karjan edustajaa
Se fiilis kun pääsit pitkästä aikaa harjaamaan ja halaamaan hevosta, ja vielä millaista hevosta!! Clyde ei ollut edes tallin isoimpia hevosia, säkä siinä 178 cm tuntumassa, mutta olihan sitä siinäkin. Voitte uskoa että sen kaviot oli melkolailla kokoa lapiot.. Tyyppi osottautui mulle juuri passeliksi näin monen vuoden tauon jälkeen. Sitä ei juuri mikään pelottanut, se kopsutteli tyynen rauhallisena etummaisen hevosen perässä katsellen rauhallisesti maisemia ja kanssa kulkijoita. Meidän reitti kulki ensin hiekkateitä kylän puistoon ja sieltä asuinalueiden läpi pelloille. On muuten ensimmäinen kerta kun oon menny sellaisia leveitä portaita hevosen kanssa ylös, melkeen hirvitti mutta niin se vaan löysi sopivat askeleet ja kopsutteli rappuset niinkuin ei mitään. Pelloille päästyä päästiin testaamaan vähän vaihteita. Ekalla pellolla otettiin sellainen rauhallinen ylämäki laukka ikään kuin testi mielessä ja sitten vaihdettiin seuraavalle pellolle missä tehtiin sitten kaikkien oppikirjojen mukaisesti (not) eli täysiä kotiin. Kaverin hevonen sattui olemaan tallin nopein yksilö ja sen kyllä huomasi. Me jäätiin vähän niinkuin lehdellä soittelemaan kun nämä kaksi hävisi nenän edestä. Clyde teki toki parhaansa, mutta minkäs sille tekee jos ei ole nopein niin ei ole. Mua ei toki haitannut yhtään, nautiskelin vaan kyydistä hymy korvissa. Ei riitä sanat kuvailemaan miten mahtavalta se tuntui ja miltä kuulostaa kun kolme isoa hevosta vetää täysillä.. se jytinä oli jotain niiiiin hienoa. Jälleen kerran kuvitelkaa kaikkia hienoja ylistyssanoja tähän roppa kaupalla :D


Nää hevoset on Pollock Parkin tyypit eli Kelpie hevosia, jotka lomailee farmilla Pollock Parkin kunnostustöiden ajan




Lenkin jälkeen hepoille tietty tarjoiltiin kunnon pesu, sillä päivä oli valmiiksi kuuma ja hevoset oli nihkeitä hiestä jo lähtiessä ja vettä valuvia kun päästiin takaisin talliin. Asiaan kuuluvat porkkanat tarjoiltua päästettiin hepat nauttimaan omasta rauhasta talliin, missä muutkin hevoset olivat päivälevolla kuumuutta ja ötököitä piilossa. Käytiin vielä tutustumassa tallin muihin hevosiin, (tällähetkellä vaivaiset 29 clydesdalea asustaa tilalla) sekä muihin asukkeihin kuten laamoihin ja ylämaan karjaan. Lopuksi saatiin vielä pienet kiitos lahjat että käytiin ja sitten olikin aika suunnata kohti Glasgowta ja sieltä sitten suihkun kautta kohti Dundeeta.

Tyyppi seisoi tuolla rapakossa eikä liikauttanu evääkään kun koitettiin huudella, vissiin mukava kuumalla kelillä toi rapakko



Mikä viikonloppu! Ihan hirveästi enempää ei oikeastaan voisi pyytää ja sokerina kaiken päälle en tullut edes kovinkaan kipeäksi ratsastuksesa, vaikka etukäteen niin vähän arvelin käyvän. Nyt on sitten palattu arkeen, aurinkoiset päivät näyttää jatkuvan edelleen, mutta työkuviot vie ison osan heinäkuusta joten kovin ihmeitä ei ole hetkeen suunnitteilla. Mutta tätä viikonloppua kelpaa muistella vielä vuosienkin päästä.



tiistai 26. kesäkuuta 2018

Lisää ihanaa arkea :)


Jostain syystä työvuorolistat on menny nyt niin, että näitä arkivapaita on ollut enemmän ja vähemmän. Ja näin oli myös viimeviikolla, jolloin sain tilaisuuden päästä katselemaan jälleen uutta, ennen näkemätöntä aluetta Skotlannista. 

Ystäväni puolison perheellä on kesäpaikka Findhornissa, pienessä kylässä reilun kolmen tunnin ajomatkan päässä Dundeesta pohjoiseen. Täkäläisittäin paikka on siis hirvittävän kaukana ja erittäin pohjoisessa :D Täkäläiseen tapaan paikka on ollut ja on osittain edelleen pieni kalastajakylä ( on muuten tuoretta kalaa ravintoloissa ja todella hyvää sellaista ), mutta tunnetaan myös kovasti hipihtävästä ekokyläalueesta ja caravan parkista, jotka on siis näitä parakkityyppisiä kesämökkejä vieri vieressä. ( Kauhuleffa harrastajan unelma paikka - suoraan Stranger 2 leffasta :D ) Itse suuntasin siis kuitenkin ystävieni luokse, joilla oli vuokrattuna mökki läheltä perheen kesäpaikkaa. 


 Hyppäsin siis tiistaina junaan hyvin nukutun kolmen tunnin unien jälkeen ( yövuoro ennen vapaita, tottakai ) ja juna lähti kolkuttelemaan kohti Aberdeenia. Siellä rautatietöistä johtuen hyppäsin vuorostaan linja-autoon ja ajelin sillä reilun puolentunnin matkan Diceen ja sieltä matka jatkui loppumatkan junalla Forres nimiseen vähän isompaan kylään lähellä Findhornia. Ystäväni olivat minua siellä sitten vastassa ja menimme sinne perheen kesäpaikalle caravan park alueelle ja kyllähän oli kuulkaa taas maisemia. Kyllä on tämmöinen kuivan maan kasvattikin oppinut niin meren rakastajaksi täällä olon aikana, että oisin voinut tönöttää siellä rannassa pienen ikuisuuden. Ruuan jälkeen iski kuitenkin sen tason väsy, että lähdettiin kavereiden möksälle nukkumaan jotta jaksaa seuraavan päivän jutut.




Hirrveen huonolla paikalla tää näiden möksä.. Kivipalikat on toisen maailman sodan aikaisia vihulaisten torjuntaan käytettyjä suoja valleja

Rakastan vuorovesiä, täällä esim tää laskuvesi on jotain super <3


Seuraavana päivänä ajeltiinkin sitten seuraavaan pikkukylään Fochabers:n josta löytyy yksi Skottien tölkkiruokatehtaista (Baxters) ja heidän pieni "kylä" mikä mitää sisällään pikkuruisia putiikkeja ja ravintolan. Oli melkoisen makoisa ( ja suuri) pannukakku heitin aamupala listalla. Pikkuruiset kaupat oli kyllä super suloisia ja pieni museohuone missä oli näytillä miltä heitin kauppa on näyttänyt joskus historian havinassa oli kyllä vaikuttava. Jotenkin vaikutun aina siitä miten luontevasti historia kulkee nykyajan skottien arjessa mukana ja on aina helposti löydettävissä kylästä kuin kylästä.





Tuhdin aamupannukun jälkeen suunnattiin porukalla läheiseen Spey Bay:n rantaan jossa voi tuurilla nähdä ottereita, delfiinejä ja erilaisia vesilintuja. No luontevasti meikäläisen tuurilla mitään moisia otuksia ollut lähelläkään, mutta ranta itsessään oli kovin vaikuttava. Rantaan on joskus aikanaan tuotu massiivisia määriä kiviä, joista on tehty sitten rantavallia. Aikojen saatossa meri on pyöritellyt kiviä niin että kaikki on enemmän tai vähemmän pyöreitä. Siinä aaltojen edestaikaisessa liikkeessä oikein kuuli miten kivet pyöri veden matkassa. Sitä ois voinut kuunnella vaikka miten pitkään, todella terapeuttinen ääni. Suunnitelmissa oli kuitenkin toisenlaista terapiaa ja koko porukka otti ja suuntasi pienelle kävelylle. Jälleen kerran löysin itseni kauhuleffa maisemista kun lenkillä tuli vastaan kevyenliikenteen käyttöön muutettu junasilta. Quiet place here we come! Kukaan ei kuitenkaan hyökännyt meitin kimppuun vaikkei kovin hiljaisesti siltaa ylitettykään, mikä tuuri! Lenkin jälkeen palailtiin takaisin mökille ottamaan pieni siesta ennen illan ateriointia Findhornin paikallisessa pubissa. Oli muuten varsin maukasta ja tuoretta kalalautasta tarjolla.

pari pientä kiveä...

Oletteko nähneet leffan Quiet Place, jos ette niin katsokaa - on hyvä


Jos poikkeatte Findhorniin, syökää täällä, super hyvää ruokaa!



En mahda itelleni mitään, nää rannat oli vaan niiin jotain <3 <3

Onko suomessakin possuilla tämmöisiä taloja?

Seuraavana päivänä olikin aika suunnata kohti kotia. Tällä kertaa matka taittui kavereiden kyydissä autolla ajaen.  Alkumatkan maisemat oli mielettömän upeita mutta isommille teille päästyä on pakko myöntää, että reitillä ei ollut paljon nähtävää. Onneksi pysähdyimme House of Bruar nimisessä kompleksissa Blair Athollissa, jossa myöskin on useampia pikku putiikkeja ja muutamia ravintoloita ja vissiin majoitustakin. Söin siellä varsin makoisan Fish and chipsin ilman chips:ejä koska inhoan niitä. Mutta parasta pysähtymisessä oli kuitenkin pienen kävelymatkan päässä olevat vesiputoukset. Aikataulullisista syistä käveltiin vain alemmille putouksille kun sateessa sattui sopivasti olemaan sen verran taukoa, että oli ihan kiva vähän jaloitella. Sieltä sitten ajeltiin takaisin kotiin, jossa kissat jo odottelikin.




Semmoiset arkivapaat oli ne. Sorry, että tekstistä tuli taas vähän pitkän sorttinen, toivottavasti kuvat auttaa ees vähän, ettei oo ihan hirveen tylsää luettavaa. Innostun vaan ite näistä mahdollisuuksista kun pääsen näkee jotain ihan uutta et haluan tietty jakaa kokemukset myös teille ja saada ne tietty itsellekkin talteen. Seuraavan postauksen pitäisi ollakkin sitten viikonloppu aiheinen mikäli suunnitelmat menee putkeen. Palataan!


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ihana arkivapaa


Dundeessa on viime viikkoina ollut ihania aurinkoisia päiviä, mutta mulla moni päivä on mennyt ohi töiden takia, kuinkas muutenkaan.

Viime viikolla olin kuitenkin arki vapaalla ja olin sopinut ystäväni kanssa citytreffit Perth:n, Dundeen naapuriin. Ja kuinka ollakkaan ilmat suosivat meitä ja minäkin pääsin viettämään oikeaa kesä päivää, vapaalla!


Citytreffien ajatus syntyi kun kaverin kanssa juteltiin kerran, miten mukavaa on käydä uusissa paikoissa ja nähdä Skotlantia hieman enemmän. Ja vaikka yksinkin on ihan kiva mennä ja nähdä niin jaettu kokemus on kuitenkin aina jotenkin isompi juttu ja kukapa nyt ei haluaisi viettää päivää hyvässä seurassa :)

Niimpä siis otettiin molemmat tahoiltamme suunnaksi Perth, tuo pieni mutta varsin suloinen kylä. Perth on samaan tapaan kuin Dundeekin Tay-joen varrella, mutta toisin kuin Dundeessa Perthissä joki on jo maltillisen levyinen ja joen vartta on hyödynnetty kauniisti. Niimpä mekin käppäiltiin ensin jokea "ympäri" ensi alkuun.





Joen varsi tarjosi mukavasti nähtävää, oma suosikkini oli ehdottomasti pikkuruinen hautausmaa keskellä upeaa puistoa. Oon aina tykännyt hautausmaista ja tässä maassa pienet vanhat hautausmaat on ihan mielettömiä. Historia suorastaan pursuaa joka puolelta.

Kiertämämme lenkki päättyi aivan keskustaan joten päätimme poiketa lounaalle. Ensin ajateltiin, että olisi ihana syödä ulkona koska kerrankin sää suosi, mutta keskustassa tuulen suojassa oli itseasiassa niin tukalaa että päädyimme kuitenkin sisätiloihin ottamaan hetkeksi taukoa auringosta. Eipä uskoisi ihan heti moiseen olevan täällä tarvetta :D Kolmen ruokalajin lounas 7.95 puntaa, ei hassumpi sijoitus.

Lounaan jälkeen otettiin lähempää tutustumista alueen puistoihin ja katuihin niiden välissä. Kaiken kaikkiaan tuntui että tuli mukavasti nähtyä sekä keskustan reunaa, että itse keskustaa. Taidettiin sinä päivänä se reilu 10 kilsa kävellä, joten ei ihan hukkaan mennyt sekään aika :) Koska molempien mielestä päivä oli varsin onnistunut, tullaan tänä kesänä tekemään tämä varmasti toistekin, jossain toisessa cityssä -luonnollisesti.

Hyvä seura, parempi mieli :P





keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Yövuorojen jälkeinen krapula..

Monet yövuoroja tekevät tietävät sen melkolailla epämiellyttävän tunteen yövuorojen jäljiltä, kun pää on aivan sumuinen, sydän ottaa ihan omia tanssiaskeleitaan ja olo on enemmän tai vähemmän krapulainen ilman sitä normaalisti edeltävää juhlafiilistä..

Mulla tätä vuorotyön epämiellyttävää kumppania on alkanut esiintyä melkoisen paljon enemmän tänne muuton myötä. Osa syynä on varmastikin se, että Suomessa tein pääsääntöisesti pelkkää yötä, kun täällä joutuu tekemään myös sitä mulle ei niin sopivaa päivävuoroakin. Toinen syy lienee puhtaasti se, että musta alkaa tulla vanha. Enää ei suunnitella suuria ohjelmia viimeisen yön jälkeiseen nukkumispäivään, yön väleistä nyt puhumattakaan.



Eilen oli jälleen sellainen ei niin riemukas herääminen yövuorojen jäljiltä. Melko usein mulla nykyään yökrapulan iskiessä menee koko päivä sisällä sohvalla lötköttäen ja toipuminen ottaa aikaa. Eilen päätin kuitenkin poiketa tavoistani ja lähdin kuin lähdinkin kävelemään kaverin ja hänen koiransa kanssa, kun hän kerran pyysi. Ilma oli mielettömän upea, sinisinen taivas ja lämmin aurinko helli meitä kävellessä ja ajoitus oli täydellinen, sillä muita ihmisiä ei juuri näkynyt. Oikein tunsi kuinka huono olo jäi sinne metsäpolkujen varrelle.



Koska päivä oli niiin ihana ja sekä minä, että ystäväni ollaan suomalaisia, niin siinähän kävi melkolailla niin, että jäätelöä oli saatava. Tämä maa ei valitettavasti tunne jäätelökioski kulttuuria laisinkaan,  joten saadakseen jäätelöä on suunnattava joko kauppaan tai kahvilaan. Dundeen keskustassa on kiva jälkkärikahvila, joten suuntasimme siis sinne. Kuten kuvasta näkyy, pikkuisen lähti lapasesta, mutta kerrankos sitä, kun kerran vapaatkin alkoi.. :D

Maistui


Kahvittelun jälkeen olikin aika suunnata optikolle. Hankin hiljattain lasien rinnalle piilarit ja täällä protokollaan kuuluu ilmaiset testi piilarit sekä optikon tarkastukset ennen ja jälkeen koeajan, jotta nähdään sopiiko piilarit ja ihmiset osaa käyttää niitä ongelmitta. Joten jälkitarkastukseen suuntasin minäkin. Päätin ostaa piilarini ns. jatkuvalla kuukausimaksulla, joka kattaa kaikki piilareista koituvat kulut sekä sisältää kaikki kontrollikäynnit ja kaikki lisätarkistukset tarpeen mukaan. Isoin etu tulee siinä, että kuukausimaksu asiakkaille kaikki muut tuotteet kuten aurinkolasit tulee sitten hyvällä alennuksella. Niimpä kävelin liikkeestä ulos uuden uutukaiset liilat aurinkolasit nenälläni.



Illalla sohvalla kissojen kanssa haliessa tajusin, että päivä oli ollut itseasiassa tosi mukava ja yövuorokrapula oli hävinnyt varsin helposti kaiken muun sivussa. Tänään herätessä olo oli varsin virkeä ja mieli loistava, joten pitääpä koittaa toistekin näitä hoitomuotoja. Miten te muut toivutte työputkista ja yövuorokrapulasta?

Juuso on aina valmis syliin..