Vähiin käy ennen kuin loppuu

Niin se vaan vuoden loppu lähenee vaikkei mitään sen eteen tekisi.

Vuosi on ollut tapahtumarikas, täynnä ihania ihmisiä ja sitäkin ihanampia muistoja. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet lukea mun sepustuksia vuoden varrella ja kiitos kaikista kommenteista! Jatkan kirjoittelua ensi vuonna taasen, mutta tämä lienee vuoden viimeinen teksti.

Olen aina ollut isosti jouluihminen, mutta parina viime vuotena fiilikseen pääsyssä on ollut vähän ongelmaa ja joulut on olleet aika värittömiä. Tänä vuonna pitkästä aikaa tunnen sellaista mukavaa joulukutinaa ja ehkäpä tänä vuonna joulu pitkästä aikaa onkin hivenen väritetty joulutaikojen väreihin - kukapa tietää! Uusi vuosi meneekin sujuvasti neljän yövuoron parissa, joten tänäkään vuonna Skotlantilainen hogmanay ei avaudu mulle osaston ovia edemmälle. Katellaan sitä sitten ensi vuoden lopussa jos tuuri käy.

Pitkästä aikaa fiilis on vähän sellainen, että tauko tulee tarpeeseen, mutta mulla on kuitenkin vielä yksi yövuoro edessä. Tiedätte varmasti sen tunteen ennen viimeistä työvuoroa ennen vapaata, ei millään jaksais mutta mentävä on. Siispä pidemmittä puheitta :

                    Ihanaa Joulua rakkaat kanssakulkijat ja ihania 

                                            hetkiä vuodelle 2018!

Viikko täynnä arkea ja juhlaa

Mennyt viikko oli melkolailla ainutlaatuinen monessakin mielessä. Näin jälkikäteen voi vaan huokaista, että selvisimpä ja luojan kiitos tänään ei tarvii mennä sohvaa kauemmaksi :D

Maanantaina päädyin kuoron mukana laulamaan Edinburghin Suomen kunniakonsulin järjestämille itsenäisyyspäiväjuhlille, jonne kyseinen herra oli kutsunut varsin silmää tekeviä vieraita (kuten esim. Suomen Lontoon suurlähettiläs ja Skottien ulkosuhteista, kulttuurista ja turismista vastaava ministeri) ja parisataa muutakin tyyppiä. Rykäisin siis junalla Ediin. Juna-asemalta kiivettiin muutama rappunen liian monta, ylös upeaan upeaan Signet Libraryyn, jossa juhlat juhlittiin. Paikka on siis aivan mieletön vanha rakennus joka toimii erilaisina juhlatiloina ja ravintolana. Ääniä avatessa ja tilaisuuden alkua odotellessa juotiin järjestäjän tarjoamat shampanjat, joka hämmästyttävää kyllä ei tällä kertaa rullannut allekirjoittaneen ikeniä kovinkaan pahasti - liekö ollut jotain pommakkia kuitenkin :D

Meillä oli rooli vieraiden sisään tulossa - lauloimme mielettömän upeassa portaikossa perinteisiä kappaleita kuten Kotimaani ompi Suomi, Kalliolle kukkulalle, Taivas on sininen ja valkoinen, Suomen laulu ja oma suosikkini On suuri sun rantas autius. Portaikossa oli mieletön kaikukoppa, joten laulaminen oli pelkkää nautintoa vaikka kaikki kappaleet ei itselle niin rakkaita olekkaan. Vieraitten saavuttua karkasimme rappusia alas takaisin "lämmittely" tilaan, josta pienen tauon jälkeen kipitimme takaportaita juhlasaliin avaamaan tilaisuuden Maamme laululla. Kuorona olimme ajatelleet, että ihmiset liittyisivät lauluun viimeistään kolmannessa säkeistössä, mutta ihan saatiin itseksemme kiljua loppuun saakka vieraiden kuunnellessa kohteliaasti ja kärsivällisesti hiljaa tuijottaen :D Laulun päätyttyä meidän urakka oli ohi, joten kiersimme jälleen takaportaita pitkin lämppätilaan ja sieltä etuportaita pitkin yleisön joukkoon.

Oi maamme Suomi..

Illan järjestäjä lausui luonnollisesti pari sanaa, kuten myös tärkeät silmäätekevät vieraat. Itsellä jutut meni vähän ohi, sillä keskityin lähinnä ihastelemaan mielettömän upeaa tilaa missä oltiin. Puhteittein jälkeen esiintyi paikallinen jousikvartetti Skotlannin kamariorkesterista ja sen jälkeen kamariorkesterin mieskuoro kävi kiskaisemassa englannin kielisen Finlandia hymnin. Tyypit lauloi todella upeasti ja kuulosti hienolta, mutta kyllä rehellisenä pitää sanoa, että jäin kaipaamaan suomenkielisiä sanoja ja niiden mahtavaa viestiä. Jostain syystä olen alkanut herkistellä nykyään kun kuulen Finlandian - ikä tekee tepposiaan... ;) Finlandian jälkeen alkoi niin sanottu vapaa osuus, eli toisin sanoen menin ja etsin toisen lasin skumppaa ja jäin juttelemaan todella sivistyneesti tuttujen kanssa lasi kädessä ( muistin pitää kiinni jalasta enkä lasista, kuulemma sivistyneet ihmiset tekee niin :D ) noukkien miellyttäviä suupaloja ihmisten seassa pörräävien tarjoilijoiden tarjottimilta. Ikänä en oo ennen ollu moisissa pönötysjuhlissa, mutta yllättävän kivuttomasti sopeuduin joukkoon :D Pitäiskö liittyä piireihin :D :D :D  

Mutta koska todellisuus on aina tarua karumpaa, tiistaina ja keskiviikkona odotti jälleen päivävuorot töissä, joten tuhkimo karkasi villasukkineen bileistä varsin ajoissa ollakseen virkkuna töissä. No en ollut, kovin oli raskasta seuraavana aamuna :D

Villasukat sopii pukuun kuin pukuun