Ensimmäinen vuosi takana

Tänään on ensimmäinen vuosi täynnä. No ei virallisesti, mutta en jaksa odottaa seuraavaa karkauspäivää juhliakseni virallista vuosi päivää :D Vuosi on ollut tosi lyhyt, hämmentävää miten nopsaan aika kuluu kun on uutta ja jännittävää ihmeteltävää. Ja kaikesta siitä uudesta huolimatta, elämä on ollut hyvin pitkälti sitä arkea. Töissä täytyy käydä ja kotia siivota ihan yhtälailla täälläkin (valitettavasti :D )

Toivottavasti kukaan ei odota mitään kovin syväluotaavaa tekstiä siitä, mitä tämä vuosi on opettanut, sillä ihan oikeasti tuntuu ihan just samalta minältä ko aina ennenkin. Jos nyt jotain pitää sanoa niin sanoisin, että vuosi on vahvistanut sen, että oli hyvä päätös lähteä. Kun päällimmäisenä on tunne siitä, että on ihan "normaalia" olla täällä - ei erikoista, ihmeellistä tai mitään muutakaan vaan normaalia, niin eikös se ole ihan hyvä juttu. Kävin tammikuussa kääntymässä Suomessa. Oli ihana nähdä perhettä ja ystäviä, viettää aikaa tutuissa kuvioissa tuttujen ihmisten kesken. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin tunne, että oma paikka ei ole enää (tai ainakaan tällä hetkellä) Suomessa. Ihanan loman päätteeksi oli hyvä palata kotiin, tänne Dundeehen, Siirin ja Juuson luokse. Vuosi on lyhyt aika sanoa mitään tulevaisuudesta, mutta toistaiseksi on hyvä näin.

Tämä vuosi on ollut kuitenkin kovin opettavainen, lähinnä sen suhteen, että asioita voi tehdä todellakin kovin monella tavalla ja silti tulla toimeen. Täällä on nähnyt moneen otteeseen, että vaikka asiat voisi tehdä helpomminkin, on syystä tai toisesta valittu melkoisen vaikea lähestymistapa asioihin :) Toisaalta jotkut asiat täällä otetaan paljon rennommin ja jokaisesta asiasta ei nouse päätähuimaavaa kohua. Haluatte ehdkä jotain simerkkejä??

Ihmiset. Täällä tuntuu, että ihmiset on rennompia. Jokainen pukeutuu, meikkaa, laittaa hiukset vapaasti just silleen ko itsestä hyvältä tuntuu, eikä se aiheuta toisissa mitään reaktiota (paitsi ehkä yhdessä suomalaisessa joka koittaa olla ällistelemättä näkyvästi). Samassa linja-autossa kulkee porukkaa shortsit ja gollegepaita päällä ja toisella samaanaikaan toppatakki ja pipo päällä oli vuoden aika mikä hyvänsä. Sovin siis aina joukkoon :D Tämmöistä kovin vahvalla maalaisjärjellä varustettua ihmistä välillä ahdistaa kun jollain on pipo, toppatakki, legginssit ja remmikorkkarit varusteena kun lämpöasteita on kuusi ja vettä tulee vaakatasossa - mutta kuten sanottu, mitäpä se mulle kuuluu. Pyörittelen sisäisiä silmiäni kulmakarvat kaakossa ja leikin, etten nähnyt mitään :D Rennon olemisen kolikon toinen puoli on välinpitämättömyys, ketään ei tunnu kiinnostavan että yhdeltä yöllä jotain saattaa häiritä jos rappukäytävässä huudetaan kurkkusuorana tai että kaupungilla/bussissa/ missä vaan joku muukin saattaa kuulla kun huudat korttelin toisesta päässä olevalle kaverille et unohdit kalsaris kotiin.. Ketään ei tunnu myöskään ahdistavan, että kadun vierustat tai pihat lojuu täynnä roskia.. kierrättämisestä en jaksa edes aloittaa. Asenteista kertonee sekin, että koirankakka roskiksia on joka kulmalla, mut yleisiä roskiksia vain kaupungin keskustassa tai kauppojen edustalla, kävelyreiteillä ei missään...Luokkajako on myös hyvin ilmeinen, jo pelkästään ihmisten tyyli puhua paljastaa mistä tullaan - ja sekin on kaikille ok. Mutta ihmiset on täälläkin ihmisiä, skaala on värikkäämpi kuin Suomen katukuvassa, mutta ihmisiä yhtäkaikki.

Viralliset asiat. Suomessa tottui siihen, että kaiken voit hoitaa kätevästi ja nopeasti netissä. No täällä löydät melko kätevästi ja nopeasti netistä sen puhelinnumeron mihin voit soittaa jos tarviit apua.. Mulla hajosi mun prepaid sähkötikku tässä taannoin ja menin sit firman sivuille että voisin tilata uuden. No kävi ilmi, et netistä ei sitä saa tehtyä mutta kun soitin netistä löytämääni numeroon, sieltä vastasi setä, joka vuorostaan soitti lähimpään latauspisteeseen (eli lähikauppaan) et onko niillä tikkuja ja ilmoitti sit mulle koodin jolla voin hakea uuden tikun lähikaupasta. Luonnollisesti koodi on voimassa vain tunnin - arvatkaapa tuliko hätä pukea vaatteet ja kipittää kauppaan :D Sama kuvio on on lähes kaikissa asioissa, netistä saat puhelinnumeron ja osoitteen, mutta hoitaaksesi asian pitää käydä tai soittaa. Huoh. Sen sijaan laskujen maksu on todella helppoa. Kaikki kuukausittaiset laskut saat halutessasi suoraveloitukselle, mikä on myös halvin tapa hoitaa asiat, ja muut laskut hoituu yhtänäppärästi nettipankissa kuin suomessakin tai sitten ihan korttimaksulla netissä. Täällä ei myöskään ole sellaista sosiaalitunnus järjestelmää kuin suomessa, joten hoitaaksesi virallisia asioita tarvitset lähes aina passin ja todisteen osoitteestasi joka luonnollisesti voi olla vain virallinen lasku kunnallisverosta tai sähkö/kaasulaskusta ja sitten kun kuulut niihin, joilla on kaikki laskut sähköisenä niin... Jep jep.

Netistä puheen ollen, täällä puhelinliittymissä on aina rajallinen netti, mutta pienelläkin sopparilla pärjää pitkälle sillä lähes kaikkialta (bussit, pubit, ravintolat, junat jne) löytyy ilmainen wifi, joka suurimmassa osasta paikoista jopa toimii.

Pre-paid sähkö, söpöä :D

Kämpät tosiaan lämpiää joko kaasulla tai sähköllä. Itsellä on kombinaatio kaasulämmitys ja prepaid sähkö. Ekat puolivuotta huvitti joka kerta kun nappasin tikun kaapista ja kipitin kauppaan "20 puntaa kiitos" ja tikku takaisin kaappiin 20 punnan latauksella, jolla meikäläisen kulutuksella pärjää sen kuukauden mainiosti. Kaasulasku talvikaudella on ollut n. 80/3kk, kesäaikaan n. 50puntaa/3kk. Joten ei mitenkään mahdoton kuluerä. Kämpistä puheenollen, jokaisessa pistorasiassa on on/off nappi joten virta ei kulje jos ei muista kääntää nappia.. Myöskään suihkuun on turha yrittää, ellei muista pistää napista sähkösuihkua päälle. En kerro kuinka monta kertaa oon seissy ammeessa ihmettelemässä miksi vettä ei tule :D

Terveydenhuolto toimii pitkälle samalla tavalla kuin Suomessakin. Yksityisiä toimijoita löytyy, mutta isoimmat operaatiot ja hoidot hoidetaan kuitenkin julkisen terveydenhuollon kautta. Ne joilla on vakuutus, hyödyntää yksityisiä ja me muut sitten julkista. Lääkkeet on ilmaisia, en tiedä onko jotain poikkeuksia, mutta ainakin kaikki mitä itse käytän ovat olleet ilmaisia. Säästäminen näkyy täälläkin, terveysasemien on vaikea löytää lääkäreitä ja sairaalat kärsii henkilöstö vajeesta, mutta voin näitä käsitellä vaikka seuraavassa postauksessa enemmän kun ajattelin kertoa omasta duunista vähän laajemmin ensi kerralla.

Vuosi on ollut riittävän pitkä aika sopeutua asioihin siinä määrin, että en nyt suoraan keksi mitä muuta olis selkeästi erilaista täällä.. Kysykää ihmeessä jos tulee jotain mieleen.

Täällä on upea auringon paiste ja kevät alkaa pikkuhiljaa olla käsillä. Krookukset kukkii jo melkomukavasti ja uskon, että muutaman viikon päästä näkyy jo narsissejakin. Itselle kevät on jälleen pienen muutoksen paikka. Sain lauantaina ilmoituksen ( niin joo, posti kulkee ma- la normisti), että mun kämppä menee myyntiin et terve vaan. 2 kk aikaa muuttaa kamat muualle. Joten koska tänään on vapaa niin ajattelin kaivaa banaanilaatikot sängyn alta (kätevä minä, säästin ne viime muutosta) ja alan pakata vähinten tarpeelliset kamat jo pois. Illlalla menen katsomaan yhtä kämppä ehdokasta - pitäkää peukkuja :)

Terveisiä kaikille ja ihanaa kevättä!

Nää kaksi kuvaa on tammikuulta..
ihan käsittämätöntä vieläkin :D

Tapahtumarikas Tammikuu

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi alkaa kirjoittamaan tätä postausta - välillä tuntuu iskevän blogilorvi ja tekstiä on kovin vaikea saada kasaan. Tammikuu osoittautui aika tapahtumarikkaaksi sekä hyvässä, että pahassa...

Tammikuun alkupuolella lähdettiin äitin kanssa vielä viimeiselle maisemamatkailulle ennen kuin äitin oli aika palata Suomeen. Alle otettiin Edinburghin reissusta tuttu pikku auto ja nenä suunnattiin kohti Obania, joka sijaitsee Skotlannin länsirannikoilla (ajettiin siis koko maan halki, miettikääs sitä - ja ihan 3 tuntia meni ) Tätä nyt ei varmaan tarvitse ääneen edes sanoa, mutta matkalla oli melkoisen komeat maisemat :D Ajettiin läpi pienien kylien - joista jokaisen kohdalla yhteen ääneen huokailtiin, että tänne voisi ihan muuttaa.. 

Jossain Saint Fillains:n tietymillä

Matkalla nähtiin myös ihania ylämaan lehmiä, joita meidän kuvaus/ihastelusessio ei juuri tuntunut kiinnostavan. Yksi lehmä käänsi jopa päätä, muilla liikkui lähinnä leuka. Toisella kuvauspaikalla tavattiin äärest suloiset sorsat, joista kuului ihana "pot,pot,pot"-ääni samaa tahtia kun perä keikkui puolelta toiselle. Valitettavasti meillä ei ollut tarjota mitään syötävää, joten lauma teki yhteisen u-käännöksen ja potpotti seuraavan pysähtyjän luokse <3

Toisena oikealta, puun edessä seisova otus käänsi jopa päätä, muilla liikkui vain leukaluu.

Luulen, että näiden tyyppien elämää ei turistit paljon heiluta. Mikäs siinä, aurinko paistaa ja hyvä jengi koolla.. kelpaa siinä märehtiä.

  Ei kerrota kellekkään, mut oikeesti - onks tällä joku värivirhe?? Vai kuuluuko tää eläkeläisiin??

pot,pot,pot - yksi, kaksi, kolme...

Niin harmittaa, ettei tullut videokuvattua miten nätisti tahdissa näiden takamukset heilui <3

Obaniin päästyä suunnattiin ihan ensimmäisenä McCaig's Towerille, jonka rakensi McCaig niminen heppu joskus 1800 luvun lopussa. Kyseinen tyyppi oli kova rooma-fanittaja ja kieltämättä rakennelmassa on jotain sen kaltaista tyyliä nähtävissä :D

McCaig's Towerilla meitä odottanut paikallinen opas, oli hivenen närkästynyt siitä, että olimme myöhässä. Koitimme kovasti vakuuttaa, että olisimme olleet ajoissa, jos olisimme tienneet, että meitä odotetaan..

Oppaalla oli hieman omituinen tyyli jäädä vähän jälkeen ja ilmaantua sitten milloin mistäkin paikalle. Myös oppaan tarinat olivat varsin vaitonaiset ja mielenkiintoa löytyi lähinnä rapsuttelun vastaanottamiseen.

Obanissa sää oli kääntynyt kovin sumppuiseksi ja harmaaksi,joten kuvat on sen mukaisia. Ihailimme maisemia ja kerroin äitille muistoja viime kerralta kun olin Obanissa lyhyellä vaihto-oppilas reissulla vuosia vuosia sitten. Maisemien perusteella oisi voinut sanoa, että olin siellä viimeksi eilen - ei juurikaan muutosta :)

Koska sää oli mitä oli, viivyimme Obanissa vielä lounaan verran ja jatkoimme sitten matkaa kohti Glencoeta, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Obanista pohjoiseen. Sää pysyi harmaana, mutta onneksi ei satanut niin saatiin muutamia upeita kuvia. Glencoesta ajoimme takaisin Dundeehen vuorien välistä menevää tietä pitkin niin sankassa sumussa, että mitään nähtävää - saati kuvattavaa ei enää ollut. Paluumatkalla tuli myös pimeä ja pakko sanoa, että hetkittäin nämä täkäläiset tiet (ja paikallisten järjetön ajotapa) sai kyllä kaipaamaan äitiä, vaikka hän istuikin ihan vieressä :D

Sumu heijastui upeasti peilityynestä pinnasta..

Näistä maisemista olikin sitten aikamoinen siirtymä seuraavalla viikolla Suomeen ja sen hivenen onnettomaan talveen. Suomessa ollessa näin liudan ystäviä, sukulaisia, entisiä työtovereita ja koulukavereita, söin hyvin, nukuin pitkään ja kehitin tietysti sellaisen pienen aamuisin vaivaavan flunssan.

Kohti uutta vuotta..

..yö vuorossa tietenkin..

Loppuvuosi on kyllä mun osalta mennyt enemmän tai vähemmän töissä. Oli juhla mikä vaan niin mulle on aina osunut työvuoro. Ei siinä mitään, palkka päivänä on sit hyvä mieli :D

Viime postauksessa iloitsin kauniista ja upeasta säästä. No joulukuu oli sitten hyvin pitkälti harmaata ja sateista - tietenkin kun sain viimeinkin äitini ja veljeni tänne. Jotenkin niin ankeaa kun pahoittelin huonoa säätä niin veljeni totesi jokseenkin suomalaisella asenteella, ettei muuta juuri odottanutkaan :D Mutta mikäs teet, talvi on täällä tällainen. Onneksi on ollut sentään lämmintä - jopa paikalliset on olleet sitä mieltä, että harvinaisen lämmin talvi on kyseessä.

Onneksi sade ei ole ollut kuitenkaan jokapäiväistä, saati sitten koko päivän jatkuvaa, ainakaan kovin usein. Tietysti meillä kävi tuuri kun lähdettiin äitin kanssa Edinburghiin katsomaan joulumarkkinoita, silloin riitti vettä enemmän kuin tarpeeksi ja oltiin kyllä varsin märkiä kun lähdettiin kotiin. Mutta reissu oli silti mukava, meillä oli hauskaa ja selvittiin vammoitta, vaikka olin ekaa kertaa ratissa täällä väärällä puolella kaistaa kaahaavien joukossa. Käytiin katsomassa eurooppalaiset joulumarkkinat, mitkä oli kyllä varsin suloiset. Kojut olivat yhteneväisesti koristeltu ja tunnelma oli mukava. Ekaa kertaa tuntui ihan hivenen joululta :)

Tavattiin Edinburghissa myös eräs suomalainen ystäväni, joka osasi opastaa meidät Domeen - kaupungin varmasti jouluisimpaan ravintolaan/baariin. Jonoteltiin muutama minuutti sisään ja sitten saatiinkin nauttia varsin ylitsepursuavista joulukoristeluista. Kuinkahan monta joulupalloa tuohon joulukuuseenkin on laitettu???

Uskokaa huviksenne, mutta myös vessasta löytyi joulukuusi ja muu rekvisiitta. Onneksi ei oo mun homma pyyhkiä pölyjä tuolla :D

Joulu meni ohi varsin rivakasti. Olin töissä joulupäivän ja tapanin, joten vietimme jouluaaton äitin kanssa varsin rauhallisesti. Hyvää ruokaa ja juomaa, eikä kiire minnekkään - voiko enempää toivoa? Ja kiitos äitin, tänäkin jouluna syötiin perinteisesti Saarioisten lanttu- ja porkkanalaatikkoa ja leivottiin pipareita ja torttuja :)

Välipäiviin osui onneksi hyviäkin kelejä muutama niin päästiin ulkoilemaan ja katselemaan maisemia. Kiivettiin kaupungin keskustassa olevalle Law Hill - nyppylälle, josta näkee ympäri Dundeeta. Vaikka korkeusero ei ole päätä huimaava, muistaakseni alle 200metriä, on kiivettävää sen verran, että poikettiin pienen pienille pannukakkusille kun laskeuduttiin alas. Kuuma kaakao ja pannukakku kruunaa päivän kuin päivän :D

Toisella kertaa lähdimme katsomaan paikallista observatoriota. Kävelyreitti sinne kulkee vanhan hautausmaan läpi ja jälleen kerran päästiin ihastelemaan mahtavia maisemia, tällä kertaa auringon paisteessa. Taidan kuulostaa rikkinäiseltä levysoittimelta kun jaksan aina vaan jauhaa näistä maisemista, mutta kun ne vaan on niiiin upeat! Tulkaa itse katsomaan jos ette usko :D

Näin vuoden lopussa pitää aina tehdä se perinteinen yhteenveto kuluneesta vuodesta. Mun vuosi on aika tyhjentävästi sanottu sanoilla Skotlanti ja Dundee. Maailmalla on tapahtunut vaikka mitä, niin hyvää kuin huonoakin, mutta mun elämän painopiste on ollut kyllä tänne muutossa ja tänne asettumisessa. Päällimmäisenä on kiitollisuus siitä, että sain tämän mahdollisuuden ja miten hienosti kaikki on sujunut. 

Toivottavasti vuosi 2017 tuo mukanaan uusia kokemuksia ja hyviä hetkiä meille kaikille.

Ihanaa vuotta 2017 - nähdään siellä!

 Päivi

Viimeistä viedään

Taas on aika myöntää, että vuosi lähenee loppuaan. Olen kiusallisen tietoinen omasta ikääntymisestäni aina tähän vuoden aikaan, varsinkin kun tuntuu, että aika todellakin lentää eteenpäin ja pystyn vain hämmästelemään millä tahdilla viikot ja kuukaudet vaihtuu ja tosiaan, kohta on joulukin... Epärealistista.

Marraskuun oli täällä upea. Kokonaan sateisia päiviä oli mielestäni varsin vähän ja varsin usein sain nauttia aurinkoisista päivistä. Lämpötila on vaihdellut +10/-10 kinttailla ja nuo upeat pikkupakkaspäivät olivat ihan parhaita. On todella vaikea sisäistää vuoden olevan pitkälti loppusuoralla kun silmien edessä on loppuruskan värjäämät lehtimassat tai kauniin ohuen kuuran peittämät maisemat. Ylläolevan kuvan hautausmaasta on tullut yksi mieluisimmista kävelypaikoista täällä, vanhan osa on korkealla mäen päällä ja sieltä on upeat näkymät Tay-joelle/lahdelle. Puhumattakaan siitä kauniista hiljaisuudesta mikä alueella on. Ei ihme, että siellä ulkoilee moni muukin kuin minä :)

Vietin upean päivän St Andrew:n rannalla viime viikonloppuna. Ystävieni koirat olivat onnesta soikeina juostessaan laskuveden paljastamalla rannalla ja jäin itse hämmästelemään meren kauneutta ja sitä, miten mieluinen maisema minulle oli ja kuinka paljon nautin aaltojen äänistä. En ole koskaan ollut mikään "meri-ihminen", eikä sen läheisyys ole ollut millään lailla merkittävässä roolissa. Kainuun korvessa kasvaneena järvet on tulleet tutuiksi, mutta vesi elementtinä ei ole koskaan viehättänyt minua. Mutta viikonloppuna seistessäni rannalla tuijottamassa horisonttiin, en ihan heti keksinyt parempaa tapaa viettää kaunista päivää. Ja jälleen kerran, hämmästellä sitä, että joulukuussa pärjää hienosti pitkähihaisella t-paidalla, ohuella neuleella ja syksy takilla...

Tässä on käyny seisomassa joku lättäjalka..

Ihania pitkäkarvalehmiä matkan varrelta

Dundee pukeutui jouluun useampi viikko sitten ja minäkin päätin pukea kotia vähän jouluisemmaksi, vaikka pakko on myöntää, ettei mieli ole ainakaan vielä kovin jouluinen. Huomaan selvästi, että se talven ja lumen puuttuminen vaikuttaa joulufiilikseen pääsemiseen vaikka normaalisti joulu on itselle se rakkain aika vuodesta. Onneksi on vielä muutama viikko aikaa sopeutua ajatukseen ja nyt kun koti on pikkuisen enemmän tunnelmassa mukana, uskon, että fiilis sieltä vielä löytyy. Kissat (tai lähinnä Juuso) on olleet hirvittävän onnellisia kodin joulukoristeista. Menin ja ostin sellaisen glitteröidyn valo-oksa hässäkän, ja voitte uskoa, että sitä glitteriä on sitten kaikkialla. Kahden päivän jälkeen lakkasin ihmettelemästä miksi kissa kimaltaa niin oudosti ja miksi pienen pieniä oksan palasia löytyy myös hiekkalaatikosta :D Luonnollisesti tässäkin piti vähän yrityksen ja erehdyksen kautta mennä.. eräänä aamuna valot eivät enää palaneetkaan ja syyksi paljastui ihan pikkiriikkisen pureskeltu johto, jossa ei virta enää liikkunut hampaanjälkien kohdalla... Hain reippaasti uuden ja käytin hivenen enemämmän sitruunaa johtojen suojaksi :)

Olen erittäin onnekas, sillä saan rakkaita vieraita Suomesta ensi viikolla. Pikkuveljeni käy tuomassa äitini tänne pidemmälle lomalle. Veljeni joutuu palaamaan kotiin jo samalla viikolla, mutta äitini jää kyläilemään tammikuulle asti, jolloin itsellä on lomaa ja tulemme sitten yhdessä Suomeen. On ihana tunne saada heidät tänne, sillä vaikka en varsinaista koti-ikävää ole vielä tuntenut, olen usein kaivannut perhettä jakamaan kaikkea kokemaani ja näkemääni. Niinkuin viime postauksessa kirjoitin, sanat ja kuvat ei millään riitä jakamaan sitä, miltä täällä oikeasti näyttää. Uskon, että täällä käyminen on myös äidille apu siinä mielessä, että kun jatkossa jutellaan skypessä, lähikauppa ja keskusta jne on saaneet "kasvot" ja on helpompaa ymmärtää missä olen ollut ja ehkäpä äitiä huolettaa pikkuisen vähemmän kun tietää itse millaista täällä on :) 

Laitan tähän vielä muutaman kuvan marras-joulukuulta. Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Ette ikinä usko, jos kerron, että tuossa lumihuurteessa on jo nenän jälkiä...