perjantai 11. elokuuta 2017

Melkeen kuin lomalla ois ollu


Suomalaisten ystävien visiteeraaminen on aina hyvä syy järjestää muutama päivä vapaata, ottaa auto alle ja huristella katsomaan mitä Skotlannilla on tarjottavaa. Tällä kertaa oltiin hurjia ja otettiin auto alle ihan kahtena päivänä, ja kyllähän niitä maileja saatiin rullattua.


Ensimmäisenä päivänä oltiin melko hurjia, lähdettiin liikkeelle hieman ennen seitsämää, jotta päästiin autolle ja autolla oltiinkin sitten seiskalta ja matka alkoi. Koska auto oli vuokrattu erään autoklubin kautta, jonka jäsen olen - kuskin rooli luonnollisesti napsahti mulle. Ja saatoimpa olla seurueen ainut, joka on aiemminkin ajellut "väärällä" puolen tietä. Ensimmäiseksi suunnattiin Loch Nessin monsteria etsimään. Loch Ness sijaitsee Dundeesta reilun kolmen tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen. Valittiin reitiksi hivenen lyhyempi mutta hitaampi reitti, jotta ehditään katsella maisemia matkan varrelta. Kelikin suosi ja aurinko seurasi meitä lähes koko päivän.

Loch Ness - ei monsteria

Loch Nessin alueelle päästyämme huomasi kyllä selvästi, kuinka tärkeä moinen mysteeri on paikalle ollut ja kuinka varmasti iso osa taloudesta siellä edelleen pyörii asian ympärillä. Alueelta löytyy useampikin teemapuisto/ visitor centre. Me kävimme Loch Ness Centre and Exhibition nimisessä paikassa, missä pääsi kiertämään aiheesta kertovan videoesityksen. Esitys kuvaili Skotlannin ja monsterien esihistoriaa, paikallisia kokemuksia ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Gift shop oli luonnollisesti täynnä kaikkea aiheeseen liittyvää. Ihan hauskanen kokemus, eikä kovin pahan hintainenkaan. Shoppailujen jälkeen nautittiin lounas ja lähdettiin sitten kohti seuraavaa kohdetta. Mielenkiintoinen huomio tehtiin muuten järven reunojen siisteydestä. Ennen teemapuistoja/visitor centrea pitkin järveä oli useampi levähdyspaikka joista oli puskat siivottu pois ja hyvä näkyvyys järvelle. Loppuosa järvestä olikin sitten suurimmaksi osaksi pusikoiden takana ja levähdyspaikoillakin oli vain pieniä kurkkauskohtia järvelle. Arvatkaapa kummasta osaa järveä tuli omat kuvat otettua :D

Onko puskaa vai ei.. 
Loch Nessilta päätimme ajella katsomaan Eilean Donan Castlelle, Dornie nimiseen kylään. Matkaa oli reilun tunnin ajon verran ja tällä kertaa suunnattiin siis länteen. Matka taittui melkolailla upeissa maisemissa, sillä reitille osui useampi vuori ja notko joita ihailla. Linna itse on äärimmäisen kauniissa kohdassa ja varsin kuvauksellinen joten siksi mekin sinne suuntasimme. Kaunis päivä oli houkutellut paikalle muutaman muunkin ihmisen, joten tyydyimme ihailemaan linnaa ja maisemia ulkoa käsin. Likat joi kahvit ja minä söin jäätelön ja aurinko helli osallistuvia. Ja sittenpä jatkettiin taas kerran matkaa.

Matkan varrelta

























Kyllä näillä Skoteillakin on ollut pikkasen tuossa sotataktiikassa miettimistä, järjestää nyt tappelu mahdollisimman korkean vuoren kylkeen. Kuka siinä on hyötynyt et hevoset ja ne sotilaat on seisseet vinksallaan vuoren kyljessä miekkaa heilutellessa.. 

Eilean Donan
Sama mut toisesta suunnasta

Tällä kertaa suunnaksi otettiin etelä ja Harry Potter leffastakin tuttu Glenfinnan Viaduct eli junarata. Kyseinen rata on edelleen höyryjunan käytössä, mutta aikataulut ei osuneet nyt yksiin ja juna jäi näkemättä. Matkaan vierähti pari tuntinen, mutta mikäpä hienoissa maisemissa on ajellessa. Paikalle päästiin hieman viiden jälkeen ja harmistus oli melkoinen kun huomattiin visitor centterin sulkeutuneen viideltä ja sen vessojen varttia vaille viisi. Vessa ois ollut kiva.. Noh suoritimme siis rakkotreenit. Paikka on sinänsä mielenkiintoinen, että toisella puolella tietä sijaitsee Glenfinnan muistomerkki aivan Loch Shielin rannassa ja toisella puolen on sitten tämä junarata. Kipusimme pienelle näköalakukkulalle josta avautui maisema junaradalle ja aivan upea maisema muistomerkille. Näköalapaikalta junaratasilta oli pelkkä junaratasilta - ne upeat kuvat millä paikkaa mainostetaan on selkeästi otettu läheisiltä vuorilta, jonne ei todellakaan lähdetty haikkaamaan vaan tyydyttiin siihen mitä nähtiin. Siltaa hetki möllötettyä käännetiin sille selkä ja ihailtiin Loch Shielille avautuvaa maisemaa, kyllä täällä Skoteissa kelpaa.

Glenfinnan Viaduct
Maisemaa muistomerkille päin
Maisema mun naaman kera
Glenfinnanista otetiin sitten suunta kohti kotia. Pientä jännitystä matkaan toi hivenen takkuava Google maps ja mun luuri, joiden turvin matkaa oltiin tehty koko päivä. Pysähdyttiin jonnekkin pieneen kylään Fort Williamin jälkeen päästämään rakkomme piinasta ja täyttämään kurnivat mahat mielettömän hyvällä Fish and Chips annoksella. Takaisin Dundeessa oltiinkin sitten hieman ennen yhtätoista illalla.

Reissu oli pitkä, kaikkinensa 17tunnin trippi ja kyllä kintuissaan tunsi, että on autossa istunut. Mutta nähtiin kyllä niin paljon upeita paikkoja ja niitä mahtavia maisemia, että eipä juuri kaduttanut. Yöllä maittoi uni kyllä ihan ongelmitta :D 

Pidimme päivän huilia ajelusta ja otimme sitten jälleen auton käyttöön kun tyttöjen oli aika siirtyä Edinburghiin. Luonnollisesti ajeltiin jälleen kerran hivenen mutkan kautta. Aamusta suunnattiin Stirlingiin ja siellä sijaisevalle Wallace Monumentille. Ajomatkaahan sinne ei ole kuin reippaan tunnin verran joten vaikka matkaan lähdettiin tuntia myöhemmin, oltiin pelipaikalla juuri kun paikka avasi ovensa. Koska olin puhtaasti laiska, enkä halunnut heti hikoilla vesiputouksen lailla sain tytöt melkoisen pienellä ylipuhumisella suostumaan bussikyytiin ylös tornille. "otetaaks bussi?" "otetaan" :D Pikkubussi näppärästi toimitti meidät ylös kukkulalle, jossa monumentin 246 porrasta odotti meitä. Kerros kerrallaan kiivettiin kohti huippua ja voi veljet, mitkä maisemat siellä ylhäällä oli. Oli todellakin kiipeämisen arvoista, ei kaduttanut hetkeäkään. Alas päin joutui välillä vähän odottamaan, sillä ylöspäin pyrki pienen lauman verran niitä tummatukkaisia ihmisiä joilla on kaikilla monta kameraa kaulassa.. mutta päästiin pois ja jälleen kerran matkamuistomyymälän kautta :D

Stirling ja sen linna Wallace monumentilta käsin

The dude - Wallace. Skotlannin sankari jonka tarina päättyi melko ankeasti.
Monumentin kattopilarit alta päin


Viereinen kuva on lainattu googlen kuvahausta, mutta halusin näyttää miten upea tornin huippu on.
Täällä tulee usein ihasteltua ja hämmästeltyä näitä vanhoja taideteoksia - miten ihmeessä tällaisia on saatu aikaan siihen maailman aikaan?












Wallace monumentilta jatkettiin matkaa Stirlingin keskustaan, jossa kävimme syömässä ja pyörähdimme ihanan nostalgisessa karkkikaupassa. Hämmentävää löytää myynnistä sellaisia karkkeja, joita on nähnyt viimeksi lapsena ja on olettanut ettei niitä enää valmisteta. Kipusimme myös keskustassa sijaitsevalle linnalle, lähinnä päästäksemme matkamuistomyymälään, jossa tiesin myytävän viskisavustettua merisuolaa, joka tietty on parhaista parhainta tuliaistavaraa. (Itsellä kys. suola on todella tiiviissä käytössä ruuan valmistuksessa) Linnalta on myös komeat näkymät Wallace monumentille ja Stirlingin vanhalle sillalle, jolla on Skottien historiassa melkoisen tärkeä rooli.

Iki-ihana karkkikauppa. Kuvan nappasi Heli.

Wallace monumentti linnan pihasta katsoen.
Stirlingistä suunnattiin sitten noin puolen tunnin ajon päähän Falkirkkiin, jossa on mun yksi lemppari nähtävyyksistä - Kelpiet. Niissä on jotain todella pysäyttävää ja varsinkin tarina niiden taustalla kiehtoo mua jostain syystä kovasti. Jälleen kerran tytöt joi kahvia ja minä söin jäätelöä kauniissa kesäpäivässä. Kelpieiltä olikin sitten aika suunnata kohti Ediä ja neitojen hotellia. Jälleen kerran google mapsin pienen häröilyn saattelemana matka taittui kohtuu näpsästi ja tytöt pääsivät ehjänä hotellille. Siellä sanottiin heipat ja minä suuntasin nenän jälleen kohti kotia.

Yep, Kelpiet on wau.

Oli hurjan mukavia vapaapäiviä - kiitos tytöille, että tulitte. Skotlantimatkailu on edelleen ihan superia ja nälkä kasvaa syödessä, kyllä sitä heti alkaa miettimään minne sitä seuraavaksi suuntaisi. Pakollinen paha, eli työnteko hieman rajoittaa menemisiä, joten ainakin seuraavat kolme viikkoa pysytellään kotikulmilla ja sitten onkin taas pari viikkoa lomaa. Mihis sit mennään?




Nähdään!
t. Urpo ja turpo :D









ps, sorppa jälleen useimpien kuvien karmea laatu. Minä ja kamera - You Know!




2 kommenttia:

  1. Aij että! Mä oon joka päivä käyny kurkkaamassa josko ois tullu uutta päivitystä blogiin ja nythän se sieltä päsähti :) Hauska lukea ja katella kuvia itsellekin jo tutuista paikoista. Kummasti matkakuume alkaa kasvaa, enää muutama viikko ja meikäkin lennähtää Skotlannin maaperälle visiteeraamaan. Mä niin tunnen jo savuviskin maun suussani! :)

    -anne-

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anne. Kiva kuulla, että joku lukee näitä mun jorinoita :) Ihanaa lomaa ja maukasta viskiä reissullesi!

    Päivi

    VastaaPoista