No johan on talvi

Sinne meni helmikuu, mutta unohti ottaa talven mukaansa.

Helmikuusta ei oikeastaan juuri muisteltavaa jäänyt vieraan lähdettyä takaisin kotiin. Kurkkukipu tuli ilmeisesti jäädäkseen, sillä se on edelleen päivittäinen kumppani ollen välillä hieman hellempi ja sitten taas ei. Kävin lääkärillä useampaan kertaan, mutta aina oli ilman sen isompia tutkimuksia "vain virus" joka paranee kuulemma itsellään joten olen sitten sujuvasti koittanut jatkaa olemistani välittämättä moisesta vaivasta.

Taisin jo viimepostauksessa kaipailla sitä kunnon kevättä niin johan tänne sitten tarjoiltiin kevään kunniaksi kunnon talvi lumineen päivineen - vissiin jonkin näköinen kommunikaatio katkos tai ymmärtämisen vaikeutta tässä näkyvillä.. 

Eikä siinä, nättiähän se oli sen pari päivää kun lumi oli kunnon lunta (lähes kuivaa) mutta kun tilanne täällä varsin nopeasti heittäytyy heti kriisin puolelle niin eihän se sitten enää mukavaa ole. Suomalaisesta näkökulmasta sitä lunta nyt ei kuitenkaan tullut kuin se n.15cm tässä mun hoodeilla, muilla alueilla paljon enemmän. Ongelmia tulee heti siinä, että näillä tää varautuminen moiseen sääilmiöön on olematonta. Ei ole kalustoa, ei talvirenkaita eikä varsinkaan minkäänlaista ennakoimismistaitoa. Sekä kaupungit, firmat ja yksityishenkilöt heräsi tähän asiaan samana päivänä kun sitä lunta oli tullut jo tolkuton määrä, joten seurauksena on kaaos. Sairaalasta loppui ruoka, koska ei oltu varauduttu siihen, että tarvikejakelu ei pääse paikalle, kaupasta loppui leivät ja maito ihan samasta syystä. ( ja leipä ja maitohan on täkäläisen ravitsemuksen kulmakivet joten nälkäkuolema uhkasi vaikka muuta sapuskaa oli kyllä tarjolla hylly kaupalla ) Koulut ja monet työpaikat laitettiin kiinni koska ei ollut turvallista liikkua ulkona tai koska kukaan ei päässyt minnekkään sillä kesärenkaat ja paksu sohjoinen lumikerros ei vaan toimi. Kunnollisen auraamisen sijaan ajetaan lumen päälle lisää suolaa, ettei nyt ainakaan jäätyis enempää ja sitä auraamistakin suoritettiin vain pääreiteillä, jos sielläkään. Ja tosiaan täällä mun nurkilla tilanne ei ollut läheskään niin huono kuin muualla skoteissa.

Miksi aurata koko toria kun voit aurata vain pienet kulkuväylät ja suolata ne, jotta saat oikein kunnon lumimuussia aikaiseksi... sulaa se kuitenkin kohta pois...

Mahtavaa asiassa oli sitten se mieletön yhteisöllisyys ja ihmisten auttamishalu. Monet firmat ja yksityishenkilöt joilta löytyi nelivetoautoja tai traktoreita auttoivat esim. sairaalan henkilökuntaa pääsemään töihinsä, pelastivat juuttuneita ihmisiä autoistaan ja toimittivat ruokaa niille jotka eivät päässeet kodeistaan pois. Ihanaa oli myös nähdä, miten ihmiset nauttivat ylimääräisistä vapaistaan olemalla lasten kanssa pulkkamäessä tai tekemässä lumiukkoja. Täällä ei kovin usein pääse näkemään perheiden viettävän aikaa yhdessä- mutta näiden päivien aikana oli ihana huomata miten kaikki kykenevät nauttivat niistä pienistä hyvän sään hetkistä.

Itsekkin kävin reippailemassa yksi päivä. Aurinko paistoi hienosti kun pakkasin vaatetta päälle ja kun pääsin ulos niin lunta tulikin jo vaakatasossa. Päätin kuitenkin käydä kävelemässä kun kerran laitoin ne kaikki vaatteetkin. Reilun tunnin lenkin aikana paistoi aurinko, satoi räntää vaakatasossa, oli tyyntä, satoi nätisti lunta, satoi jälleen räntää, tuuli hemmetisti ja tuli niin hemmetin kuuma kun tarpoi siinä kunnon sohjossa menemään - että oli kivaa :D

Hoitaja lomalla

Hei vaan taasen. Niin se vaan helmikuu tulla tupsahti ja lomaviikot sen mukana. Olin juuri saanut itseni suunnilleen tolpilleni ja luontaiseen olooni kun loman kunniaksi otin jälleen kaktuksen asustamaan hengitysvälineistööni - kuinkas muutenkaan. Olen siis edelleen hyvin tunnollinen hoitaja - lomathan on tarkoitettu sairasteluun.

Onnekseni yksi Suomivieraista tuli pitkäksi viikonlopuksi luokseni kuun vaihteessa ja piti suurimmat sairastelut aika hyvin kurissa. Pitkä viikonloppu oli loppujen lopuksi melkoisen lyhyt, mutta kerittiin kuitenkin nähdä niin museota, jalkkista kuin Skotlannin iki-ihanaa luontoakin.

Olen löytänyt itsestäni uusia ulottuvuuksia museoiden suhteen muutettuani tänne. Suurin kiitos siitä kuulunee MacManus nimiselle museolle, joka tarjoaa mukavan läpileikkauksen alueen historiaan ja vaihtuvin näyttelyin erilaisiin taiteisiin. Ilmainen sisäänpääsy helpottaa sisään poikkeamista ja jokaisella kerralla tuntuu löytyvän jotain mielenkiintoista katseltavaa.

Lauantaina nähty jalkapallo matsi oli ensimmäinen laatuaan meikäläiselle. En todellakaan ole mikään jalkapallofani, saatika tiedä säännöistä mitään, mutta hienosti tilanteet vei mukanaan ja peli oli yllättävän viihdyttävä. Dundeen joukkue oli voittanut kaksi edellistä peliään ja tietysti tämä peli sitten hävittiin ja reilusti. Oli melkoinen elämys kokea miten paikalliset fanit suhtautuivat peliin ja saattaapa olla, että koitan tätä elämystä joskus uudelleenkin - sitten kun on hivenen järkevämmät lämpötilat.

Sunnuntaille oli varattu taas meikäläisen suosikkia - ajelua ympäri Skotteja. On aina ihan supermahtavaa saada vieraita, jotka haluaa nähdä ympäri ämpäri, sillä ajelu upeissa paikoissa on kyllä ihan parasta täällä. Tällä kertaa suunnattiin itärannikkoa pitkin Skottien itäisimpään kolkkaan (pois lukien saaret) Peterheadiin ja Fraseburghiin pysähdellen matkalla vähän sinne ja tänne. Fraseburgh osottoittautui suloisen pieneksi kyläksi, jota ensinäkemältä luultiin kovin ankeaksi lähinnä siksi, että luulimme olevamme pääkadulla kun emme todella olleet :D Pääkatu oli ihan söpönen ja löysimme oikein kelvon ruokapaikan erittäin pikkuisen kujan päästä. Takaisin Dundeehen ajeltiin sitten sisämaata pitkin Cairngoms National Parkin lävitse, joka vuorostaan tarjosi upeita kuivan maan näkymiä lumihuippuisine vuorineen. Harmikseni yhtään karvalehmää ei osunut reitille, joten niitä lähden metsästämään joku toinen reissu.

Dunnottar Caste - tällä kertaa ilman sumua

Aberdeenin ranta esplanadi, ihan kiva 

Fraseburgh city

Jos joskus eksytte Fraseburghiin, suosittelen lämpimästi tätä Cheers nimistä paikkaa. Se on melkoisen söpö sisältä, palvelu on hyvää ja ystävällistä ja ruoka varsin syötävää. Paikka tarjoaa myös majoitusta jos on sellaisen tarve.

Macduff

Rothes

Nää pienen pienet kylät vetoaa muhun jotenki ihan liikaa

Missä on kaikki karvalehmät??

Maanantaina suomivieras otti suuntiman kohti kotia ja minä kohti sohvanpohjaa kera kurkussa asuvan keilapallon ja tukkoisen nenäni. Suurimman itsesäälini pelasti kuitenkin ystävä, joka aiempien juttujen pohjalta saapui leipomaan kanssani pullaa. Täältähän ei juurikaan saa mitään oikeaa pullaa vaan kaikki on enemmän lehtitaikinaan pohjautuvia leivonnaisia joten laskiaispullaa himoitseva suomalainen joutuu tekemään pullansa itse. Oman mestarileipuritaitoni tuntien oli ehdottomasti parempi, että kaveri tuli mukaan hääräämään ja niimpä saatiin herkutella illansuussa tuoreella korvapuustilla ja pikkupullalla. Ja olinpa vielä niin reipas, että pistin osan pakkaseenkin - sain siis hillittyä itseni, enkä syönyt kaikkea kerralla :D 

Tiistai aamuna herättiin jälleen kerran valkoiseen maisemaan. Yhtään en valita, mutta vähän nyt purnaan kuitenkin.. mikä ihme tätä saarta nyt vaivaa? Viime talvena lumi pyörähti täällä ehkä kaksi kertaa häviten saman päivän aikana ja tänä talvena tätä "kunnon" talvea on yritetty lukuisia kertoja aina useampi päivä kerrallaan. Nättiähän se on, mutta kyllä se kevät nyt voisi jo tehdä tehtävänsä.

Loppu loma meneekin sitten vähän töihommissa, istuin tänään ja istun huomenna koulutuksessa ja sunnuntaina menenkin sitten tekemään ylimääräisen yövuoron. Täällä ei ylivuoro- ja vuoronvaihto rajoituksia tunneta. Toivottavasti siihen mennessä olo on jo parempi ja tämäkin lomatauti olisi taas suoritettu. Seuraavaa lomaa odotellessa..

Talvinen tammikuu

Hei taasen ja ihanaa vuotta 2018! Edellisestä tekstistä taas vaikka miten ja paljon aikaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eikös? :)

Joulun ruokia, kuolaan vieläkin mutta muistan myös ähkyn..

Viime vuosihan päättyi osaltani sekä mielettömän ihanasti ja sitten ei ihan niin ihanasti. Mielettömän ihana osuus oli jouluna: tein ylläri vierailun Suomeen. Vanhempani eivät tienneet tästä mitään vaan juonittiin koko homma salassa veljen kanssa kasaan. Molempien vanhempien reaktiot lämmittävät mieltä edelleen ja voiko mikään olla ihanampaa kuin viettää muutama päivä perheen kera syöden liian hyvää ruokaa ihan liian paljon?

Luonnollisesti kaikella ihanuudella oli hintansa ja kotiin tuomisina olikin melko mehevä flunssa ja vuoden vaihde menikin sitten sairastaessa. Kaksi viikkoa otti tokeentua työkuntoiseksi ja vähän taitaa olla vieläkin kropassa jotain jälkeä kun ei ihan aina oikein kulje.

"Isä otetaan selfie"
"Mikä se semmonen selhvie on?"
"Kato nyt vaan kameraan"
AHAHAHAHAH

"Miten ois hymy?"
"Jaa pitääkö tässä hymyillä??"

 <3 Iskä <3



Tammikuu alkoi siis melkoisen vaisusti, mutta onneksi tiedossa oli piristettä. Pari kappaletta ihania naikkosia Suomesta oli tulossa shoppailemaan Lontooseen ja sain kuin sainkin työvuorot ajoissa sovittua niin, että pääsin heitä moikkaamaan. Kävin siis ihan ekaa kertaa täältä käsin Lontoossa. Ostin liput hivenen myöhässä omista selittämättömistä syistäni ( eli unohdin koko jutun lähestulkoon :D ) joten edestakainen reissu kustansi mulle vajaa 90 puntaa. Täältähän on mahdollista käydä Lontoossa ihan minimaalisin hinnoin - kunhan on ajoissa liikkeellä. En ollut :D Enivei, junakyyti otti sellaisen 6 tuntia suuntaansa ja sujui varsin sutjakkaasti sukkaa kutoen.

Mennessä kävi vähän hassusti. Sivusto mistä ostin liput oli itekseen varaillu mulle paikkalipun. Lippu oli vaunuun C, paikalle 72. No kävi ilmi et vaunu C on first class ja lisäksi vaunussa on 65 paikkaa...

No hyppäsin siis vaunuun B joka sattui olemaan ns hiljainen vaunu ja matka oli siis äärimmäisen mukava, tilaa riitti ja melu ei haitannut.

Ilma oli ihana, mutta junan ikkunasta on mielettömän vaikea saada hyviä kuvia. Jostain syystä kaikki mun mielestä parhaat maisemat oli Skottien puolella...

Perillä keskiviikkona ei tehty mitään ihmeellistä. Ihana oli nähdä pitkästä aikaa ja koko päivä oikeastaan menikin tilanteen tasalle saattamiseen puolin ja toisin. Parasta oli kuitenkin huomata, että vaikka vuosia on mennyt viime näkemisestä oltiin kaikki ihan samalla sivulla edelleen. Parhautta.

Piccadilly  Circus - koska mitä on Lontoo ilman sitä?

Pieni vinkki teen ystäville. Lontoossa liki Piccadillyä on Fortnum & Mason niminen mielettömän upea teekauppa joka noin miljuunan teelaadun ohella myy myös oheistuotteita eli astiastoja, keksejä, marmeladeja, karkkeja, viinejä ym ym.

Itse vain nuuskuttelin teenäytteitä ja ostin purkin lemon curdia alesta. Lemon Curd - koittakaa ihmeessä jos ette tiedä mitä se on.

Vähän oli fiilis et liiku hiljaa ja käyttäydy kauniisti tai joku tulee ja kantaa sut ulos :D

Torstaina olikin sitten aika suorittaa kansalaisvelvollisuutta, eli käväisin äänestämässä. Ulkosuomalaisilla on yhtäläinen äänioikeus vaaleissa kuin Suomessa asuvillakin ja itselleni presidentin vaalit oli sinänsä tärkeä, sillä hoitaahan presidentti juurikin suhteita ulkomaihin, ja täällähän ollaan. Skotlannissa äänestää voi ainoastaan Edinburghissa tiettyinä päivinä. Tänävuonna ennakkoäänestämisen aikaan olen itse päivävuorossa enkä siis pääse paikalle, joten oli huiman kätevä sattuma, että osuin Lontooseen juuri nyt. Kävin siis Suomen suurlähetystössä Lontoossa ottamassa kantaa ennakkoäänestyksen muodossa. Äänestyksen jälkeen käpyteltiin ympäri ämpäri muutamassa shopissa ja käytiin syömässä ja sitten mun olikin aika sanoa heipat kavereille ja hypätä jälleen junaan.

Sää suosi koko reissun ajan, Lontoossa oli ihanan aurinkoista ja lämmintä. Keskiviikkona kun lähdin Dundeessa oli satanut lunta ja sitä oli maassa edelleen torstai iltana kun tulin kotiin. Tänään aamulla kun heräsin olin ihan järkyttynyt kun sitä lunta oli tullut yön aikana lisää niin, että jumpalle lähteissä jalan alla kuului oikea lumen narina kävellessä. Ihan epistä. Olin jo niin asennoitunut siihen, että täällä lumi vaan käväisee jos on käväistäkseen, mutta tää talvi on nyt päättänyt olla todella talvi - ja näitä lumisia päiviä on ollut enemmän kuin parina viime vuotena yhteensä. Kauheen kiva. Mutta luotan siihen, että kevät tekee taas taikansa ja korkeintaan pari kuukautta niin täälläkin on taas kunnon kevät.

Tälle keväälle onkin paljon kaikkea tiedossa. Suomivieraita on ilmoittautunut jo useampi - mikä on tietysti aina ihan parhautta. Lisäksi työpaikka on päättänyt lisäkouluttaa minua ja keväällä on siis tiedossa koulupäiviä - ihan hivenen hirvittää jo nyt :D Ja tietysti arki jatkuu ja tarkoitus olisi ujuttaa siihen arkeen entistä enemmän liikuntaa ja terveitä elämäntapoja. ( ikäkriisi siis tunkee päälle ja nyt on jotain tehtävä ennen kuin on myöhäistä :D )

Toivottavasti teillekkin on ihanaa vuoden alkua ja kevättä tiedossa, olkaahan turvassa!

( Kuvassa Juuso torstai-illalla kun tulin kotiin. Vähän sellainen et ala selittää missä sitä on oltu! :D )

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Niin se vaan vuoden loppu lähenee vaikkei mitään sen eteen tekisi.

Vuosi on ollut tapahtumarikas, täynnä ihania ihmisiä ja sitäkin ihanampia muistoja. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet lukea mun sepustuksia vuoden varrella ja kiitos kaikista kommenteista! Jatkan kirjoittelua ensi vuonna taasen, mutta tämä lienee vuoden viimeinen teksti.

Olen aina ollut isosti jouluihminen, mutta parina viime vuotena fiilikseen pääsyssä on ollut vähän ongelmaa ja joulut on olleet aika värittömiä. Tänä vuonna pitkästä aikaa tunnen sellaista mukavaa joulukutinaa ja ehkäpä tänä vuonna joulu pitkästä aikaa onkin hivenen väritetty joulutaikojen väreihin - kukapa tietää! Uusi vuosi meneekin sujuvasti neljän yövuoron parissa, joten tänäkään vuonna Skotlantilainen hogmanay ei avaudu mulle osaston ovia edemmälle. Katellaan sitä sitten ensi vuoden lopussa jos tuuri käy.

Pitkästä aikaa fiilis on vähän sellainen, että tauko tulee tarpeeseen, mutta mulla on kuitenkin vielä yksi yövuoro edessä. Tiedätte varmasti sen tunteen ennen viimeistä työvuoroa ennen vapaata, ei millään jaksais mutta mentävä on. Siispä pidemmittä puheitta :

                    Ihanaa Joulua rakkaat kanssakulkijat ja ihania 

                                            hetkiä vuodelle 2018!