lauantai 31. joulukuuta 2016

Kohti uutta vuotta..


..yö vuorossa tietenkin..
Loppuvuosi on kyllä mun osalta mennyt enemmän tai vähemmän töissä. Oli juhla mikä vaan niin mulle on aina osunut työvuoro. Ei siinä mitään, palkka päivänä on sit hyvä mieli :D


Viime postauksessa iloitsin kauniista ja upeasta säästä. No joulukuu oli sitten hyvin pitkälti harmaata ja sateista - tietenkin kun sain viimeinkin äitini ja veljeni tänne. Jotenkin niin ankeaa kun pahoittelin huonoa säätä niin veljeni totesi jokseenkin suomalaisella asenteella, ettei muuta juuri odottanutkaan :D Mutta mikäs teet, talvi on täällä tällainen. Onneksi on ollut sentään lämmintä - jopa paikalliset on olleet sitä mieltä, että harvinaisen lämmin talvi on kyseessä.

Onneksi sade ei ole ollut kuitenkaan jokapäiväistä, saati sitten koko päivän jatkuvaa, ainakaan kovin usein. Tietysti meillä kävi tuuri kun lähdettiin äitin kanssa Edinburghiin katsomaan joulumarkkinoita, silloin riitti vettä enemmän kuin tarpeeksi ja oltiin kyllä varsin märkiä kun lähdettiin kotiin. Mutta reissu oli silti mukava, meillä oli hauskaa ja selvittiin vammoitta, vaikka olin ekaa kertaa ratissa täällä väärällä puolella kaistaa kaahaavien joukossa. Käytiin katsomassa eurooppalaiset joulumarkkinat, mitkä oli kyllä varsin suloiset. Kojut olivat yhteneväisesti koristeltu ja tunnelma oli mukava. Ekaa kertaa tuntui ihan hivenen joululta :)


Tavattiin Edinburghissa myös eräs suomalainen ystäväni, joka osasi opastaa meidät Domeen - kaupungin varmasti jouluisimpaan ravintolaan/baariin. Jonoteltiin muutama minuutti sisään ja sitten saatiinkin nauttia varsin ylitsepursuavista joulukoristeluista. Kuinkahan monta joulupalloa tuohon joulukuuseenkin on laitettu???


Uskokaa huviksenne, mutta myös vessasta löytyi joulukuusi ja muu rekvisiitta. Onneksi ei oo mun homma pyyhkiä pölyjä tuolla :D

Joulu meni ohi varsin rivakasti. Olin töissä joulupäivän ja tapanin, joten vietimme jouluaaton äitin kanssa varsin rauhallisesti. Hyvää ruokaa ja juomaa, eikä kiire minnekkään - voiko enempää toivoa? Ja kiitos äitin, tänäkin jouluna syötiin perinteisesti Saarioisten lanttu- ja porkkanalaatikkoa ja leivottiin pipareita ja torttuja :)





Välipäiviin osui onneksi hyviäkin kelejä muutama niin päästiin ulkoilemaan ja katselemaan maisemia. Kiivettiin kaupungin keskustassa olevalle Law Hill - nyppylälle, josta näkee ympäri Dundeeta. Vaikka korkeusero ei ole päätä huimaava, muistaakseni alle 200metriä, on kiivettävää sen verran, että poikettiin pienen pienille pannukakkusille kun laskeuduttiin alas. Kuuma kaakao ja pannukakku kruunaa päivän kuin päivän :D


Toisella kertaa lähdimme katsomaan paikallista observatoriota. Kävelyreitti sinne kulkee vanhan hautausmaan läpi ja jälleen kerran päästiin ihastelemaan mahtavia maisemia, tällä kertaa auringon paisteessa. Taidan kuulostaa rikkinäiseltä levysoittimelta kun jaksan aina vaan jauhaa näistä maisemista, mutta kun ne vaan on niiiin upeat! Tulkaa itse katsomaan jos ette usko :D









Näin vuoden lopussa pitää aina tehdä se perinteinen yhteenveto kuluneesta vuodesta. Mun vuosi on aika tyhjentävästi sanottu sanoilla Skotlanti ja Dundee. Maailmalla on tapahtunut vaikka mitä, niin hyvää kuin huonoakin, mutta mun elämän painopiste on ollut kyllä tänne muutossa ja tänne asettumisessa. Päällimmäisenä on kiitollisuus siitä, että sain tämän mahdollisuuden ja miten hienosti kaikki on sujunut. 

Toivottavasti vuosi 2017 tuo mukanaan uusia kokemuksia ja hyviä hetkiä meille kaikille.

Ihanaa vuotta 2017 - nähdään siellä!

 Päivi





tiistai 6. joulukuuta 2016

Viimeistä viedään


Taas on aika myöntää, että vuosi lähenee loppuaan. Olen kiusallisen tietoinen omasta ikääntymisestäni aina tähän vuoden aikaan, varsinkin kun tuntuu, että aika todellakin lentää eteenpäin ja pystyn vain hämmästelemään millä tahdilla viikot ja kuukaudet vaihtuu ja tosiaan, kohta on joulukin... Epärealistista.


Marraskuun oli täällä upea. Kokonaan sateisia päiviä oli mielestäni varsin vähän ja varsin usein sain nauttia aurinkoisista päivistä. Lämpötila on vaihdellut +10/-10 kinttailla ja nuo upeat pikkupakkaspäivät olivat ihan parhaita. On todella vaikea sisäistää vuoden olevan pitkälti loppusuoralla kun silmien edessä on loppuruskan värjäämät lehtimassat tai kauniin ohuen kuuran peittämät maisemat. Ylläolevan kuvan hautausmaasta on tullut yksi mieluisimmista kävelypaikoista täällä, vanhan osa on korkealla mäen päällä ja sieltä on upeat näkymät Tay-joelle/lahdelle. Puhumattakaan siitä kauniista hiljaisuudesta mikä alueella on. Ei ihme, että siellä ulkoilee moni muukin kuin minä :)


Vietin upean päivän St Andrew:n rannalla viime viikonloppuna. Ystävieni koirat olivat onnesta soikeina juostessaan laskuveden paljastamalla rannalla ja jäin itse hämmästelemään meren kauneutta ja sitä, miten mieluinen maisema minulle oli ja kuinka paljon nautin aaltojen äänistä. En ole koskaan ollut mikään "meri-ihminen", eikä sen läheisyys ole ollut millään lailla merkittävässä roolissa. Kainuun korvessa kasvaneena järvet on tulleet tutuiksi, mutta vesi elementtinä ei ole koskaan viehättänyt minua. Mutta viikonloppuna seistessäni rannalla tuijottamassa horisonttiin, en ihan heti keksinyt parempaa tapaa viettää kaunista päivää. Ja jälleen kerran, hämmästellä sitä, että joulukuussa pärjää hienosti pitkähihaisella t-paidalla, ohuella neuleella ja syksy takilla...


Tässä on käyny seisomassa joku lättäjalka..

Ihania pitkäkarvalehmiä matkan varrelta

Dundee pukeutui jouluun useampi viikko sitten ja minäkin päätin pukea kotia vähän jouluisemmaksi, vaikka pakko on myöntää, ettei mieli ole ainakaan vielä kovin jouluinen. Huomaan selvästi, että se talven ja lumen puuttuminen vaikuttaa joulufiilikseen pääsemiseen vaikka normaalisti joulu on itselle se rakkain aika vuodesta. Onneksi on vielä muutama viikko aikaa sopeutua ajatukseen ja nyt kun koti on pikkuisen enemmän tunnelmassa mukana, uskon, että fiilis sieltä vielä löytyy. Kissat (tai lähinnä Juuso) on olleet hirvittävän onnellisia kodin joulukoristeista. Menin ja ostin sellaisen glitteröidyn valo-oksa hässäkän, ja voitte uskoa, että sitä glitteriä on sitten kaikkialla. Kahden päivän jälkeen lakkasin ihmettelemästä miksi kissa kimaltaa niin oudosti ja miksi pienen pieniä oksan palasia löytyy myös hiekkalaatikosta :D Luonnollisesti tässäkin piti vähän yrityksen ja erehdyksen kautta mennä.. eräänä aamuna valot eivät enää palaneetkaan ja syyksi paljastui ihan pikkiriikkisen pureskeltu johto, jossa ei virta enää liikkunut hampaanjälkien kohdalla... Hain reippaasti uuden ja käytin hivenen enemämmän sitruunaa johtojen suojaksi :)



Olen erittäin onnekas, sillä saan rakkaita vieraita Suomesta ensi viikolla. Pikkuveljeni käy tuomassa äitini tänne pidemmälle lomalle. Veljeni joutuu palaamaan kotiin jo samalla viikolla, mutta äitini jää kyläilemään tammikuulle asti, jolloin itsellä on lomaa ja tulemme sitten yhdessä Suomeen. On ihana tunne saada heidät tänne, sillä vaikka en varsinaista koti-ikävää ole vielä tuntenut, olen usein kaivannut perhettä jakamaan kaikkea kokemaani ja näkemääni. Niinkuin viime postauksessa kirjoitin, sanat ja kuvat ei millään riitä jakamaan sitä, miltä täällä oikeasti näyttää. Uskon, että täällä käyminen on myös äidille apu siinä mielessä, että kun jatkossa jutellaan skypessä, lähikauppa ja keskusta jne on saaneet "kasvot" ja on helpompaa ymmärtää missä olen ollut ja ehkäpä äitiä huolettaa pikkuisen vähemmän kun tietää itse millaista täällä on :) 

Laitan tähän vielä muutaman kuvan marras-joulukuulta. Ihanaa joulun odotusta kaikille!






Ette ikinä usko, jos kerron, että tuossa lumihuurteessa on jo nenän jälkiä...