perjantai 22. joulukuuta 2017

Vähiin käy ennen kuin loppuu



Niin se vaan vuoden loppu lähenee vaikkei mitään sen eteen tekisi.

Vuosi on ollut tapahtumarikas, täynnä ihania ihmisiä ja sitäkin ihanampia muistoja. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet lukea mun sepustuksia vuoden varrella ja kiitos kaikista kommenteista! Jatkan kirjoittelua ensi vuonna taasen, mutta tämä lienee vuoden viimeinen teksti.

Olen aina ollut isosti jouluihminen, mutta parina viime vuotena fiilikseen pääsyssä on ollut vähän ongelmaa ja joulut on olleet aika värittömiä. Tänä vuonna pitkästä aikaa tunnen sellaista mukavaa joulukutinaa ja ehkäpä tänä vuonna joulu pitkästä aikaa onkin hivenen väritetty joulutaikojen väreihin - kukapa tietää! Uusi vuosi meneekin sujuvasti neljän yövuoron parissa, joten tänäkään vuonna Skotlantilainen hogmanay ei avaudu mulle osaston ovia edemmälle. Katellaan sitä sitten ensi vuoden lopussa jos tuuri käy.

Pitkästä aikaa fiilis on vähän sellainen, että tauko tulee tarpeeseen, mutta mulla on kuitenkin vielä yksi yövuoro edessä. Tiedätte varmasti sen tunteen ennen viimeistä työvuoroa ennen vapaata, ei millään jaksais mutta mentävä on. Siispä pidemmittä puheitta :


                    Ihanaa Joulua rakkaat kanssakulkijat ja ihania 

                                            hetkiä vuodelle 2018!



tiistai 12. joulukuuta 2017

Viikko täynnä arkea ja juhlaa


Mennyt viikko oli melkolailla ainutlaatuinen monessakin mielessä. Näin jälkikäteen voi vaan huokaista, että selvisimpä ja luojan kiitos tänään ei tarvii mennä sohvaa kauemmaksi :D

Maanantaina päädyin kuoron mukana laulamaan Edinburghin Suomen kunniakonsulin järjestämille itsenäisyyspäiväjuhlille, jonne kyseinen herra oli kutsunut varsin silmää tekeviä vieraita (kuten esim. Suomen Lontoon suurlähettiläs ja Skottien ulkosuhteista, kulttuurista ja turismista vastaava ministeri) ja parisataa muutakin tyyppiä. Rykäisin siis junalla Ediin. Juna-asemalta kiivettiin muutama rappunen liian monta, ylös upeaan upeaan Signet Libraryyn, jossa juhlat juhlittiin. Paikka on siis aivan mieletön vanha rakennus joka toimii erilaisina juhlatiloina ja ravintolana. Ääniä avatessa ja tilaisuuden alkua odotellessa juotiin järjestäjän tarjoamat shampanjat, joka hämmästyttävää kyllä ei tällä kertaa rullannut allekirjoittaneen ikeniä kovinkaan pahasti - liekö ollut jotain pommakkia kuitenkin :D



Meillä oli rooli vieraiden sisään tulossa - lauloimme mielettömän upeassa portaikossa perinteisiä kappaleita kuten Kotimaani ompi Suomi, Kalliolle kukkulalle, Taivas on sininen ja valkoinen, Suomen laulu ja oma suosikkini On suuri sun rantas autius. Portaikossa oli mieletön kaikukoppa, joten laulaminen oli pelkkää nautintoa vaikka kaikki kappaleet ei itselle niin rakkaita olekkaan. Vieraitten saavuttua karkasimme rappusia alas takaisin "lämmittely" tilaan, josta pienen tauon jälkeen kipitimme takaportaita juhlasaliin avaamaan tilaisuuden Maamme laululla. Kuorona olimme ajatelleet, että ihmiset liittyisivät lauluun viimeistään kolmannessa säkeistössä, mutta ihan saatiin itseksemme kiljua loppuun saakka vieraiden kuunnellessa kohteliaasti ja kärsivällisesti hiljaa tuijottaen :D Laulun päätyttyä meidän urakka oli ohi, joten kiersimme jälleen takaportaita pitkin lämppätilaan ja sieltä etuportaita pitkin yleisön joukkoon.

Oi maamme Suomi..

Illan järjestäjä lausui luonnollisesti pari sanaa, kuten myös tärkeät silmäätekevät vieraat. Itsellä jutut meni vähän ohi, sillä keskityin lähinnä ihastelemaan mielettömän upeaa tilaa missä oltiin. Puhteittein jälkeen esiintyi paikallinen jousikvartetti Skotlannin kamariorkesterista ja sen jälkeen kamariorkesterin mieskuoro kävi kiskaisemassa englannin kielisen Finlandia hymnin. Tyypit lauloi todella upeasti ja kuulosti hienolta, mutta kyllä rehellisenä pitää sanoa, että jäin kaipaamaan suomenkielisiä sanoja ja niiden mahtavaa viestiä. Jostain syystä olen alkanut herkistellä nykyään kun kuulen Finlandian - ikä tekee tepposiaan... ;) Finlandian jälkeen alkoi niin sanottu vapaa osuus, eli toisin sanoen menin ja etsin toisen lasin skumppaa ja jäin juttelemaan todella sivistyneesti tuttujen kanssa lasi kädessä ( muistin pitää kiinni jalasta enkä lasista, kuulemma sivistyneet ihmiset tekee niin :D ) noukkien miellyttäviä suupaloja ihmisten seassa pörräävien tarjoilijoiden tarjottimilta. Ikänä en oo ennen ollu moisissa pönötysjuhlissa, mutta yllättävän kivuttomasti sopeuduin joukkoon :D Pitäiskö liittyä piireihin :D :D :D  

Mutta koska todellisuus on aina tarua karumpaa, tiistaina ja keskiviikkona odotti jälleen päivävuorot töissä, joten tuhkimo karkasi villasukkineen bileistä varsin ajoissa ollakseen virkkuna töissä. No en ollut, kovin oli raskasta seuraavana aamuna :D

Villasukat sopii pukuun kuin pukuun

maanantai 27. marraskuuta 2017

Arkiset askareet



Tajutonta, että on jo Marraskuun loppu ja Joulukuu on ihan ovella.. Anteeksi pitkä hiljaisuus, arki on taas vienyt mennessään. Mulla on usein mielessä, että "tästä tulee hauska juttu blogiin" tai törmään johonkin juttuun mistä ois kiva jakaa tarinaa teillekkin, jostain syystä usein ne jutut jää kuitenkin tekemättä. Tänään bussissa heräsin jälleen pohtimaan blogia ja sitä, onko sen kirjoittamisessa mitään järkeä kun elämä on kovin arkista suurimman osan aikaa. Tykkään kuitenkin kirjoitella näitä vaikka sitten kovin harvaksiin, mutta kuitenkin, joten päätin tänään kirjoitella teille ihan tästä arjesta ja arkisista jutuista.

Olin viikonlopun töissä, kolme pitkääkin pidempää päivävuoroa. Päiviin mahtui paljon kaikenlaista. Perjantaista jäi päällimmäiseksi mieleen potilas, joka oli tippunut vajaasta parista metristä ja saanut vammamekanismiin nähden massiiviset vauriot ja päätyi elinluovuttajaksi. Lauantaina jouduin iltapäivästä siirtymään ortopediselle osastolle töihin, jossa oli sen verran kiirutta, että iltapäivän ja illan tauot jäi pitämättä. Meillä onneksi vuoro päivävuoro loppuu kahdeksalta, joten ilmoitin seitsämän jälkeen osastolle että poistun takaisin omalle osastolle koska tauot on pitämättä. Omalta osastolta sainkin sitten pomolta käskyn lähteä kotiin ennen aikojani juurikin näiden pitämättömien taukojen vuoksi. Sunnuntai oli ihan leppoinen työpäivä. Potilas voi kohtuu tasaisesti, mukavat kollegat vuorossa ja päivystävät lääkäritkin oli hyväntuulisia joten mikäs siinä.

Juuson pala taivasta. Siiri päästää erittäin harvoin Juuson
kylkeen nukkumaan, mutta kun se tapahtuu niin
Juuso kyllä ottaa siitä kaiken irti. Juuson ilme on niin
tyytyväinen <3
Tänään oli sitten ansaittu vapaa, joten aamulla nukuttiin kissojen kanssa pitkään ja hartaasti. Ja herättiin kauhuun, postimies koputtelee ovelle. Inhoan sitä fiilistä kun heräät tuommoiseen ja sitten paniikissa mietitään, että mitä pistetään päälle, että voi mennä aukaisemaan oven. Postimiehen mentyä päätin, että tänään käyn ostamassa itselleni kylpytakin, ettei jatkossa tarvitse panikoida enää samaa asiaa. 

Mulla oli sovittu treenit puoli kahdeksitoista personal trainerin kanssa. Hän kuitenkin paiskasi viestiä ennen yhtätoista, että jos kiinnostaa niin voisin tulla aiemmin treeniin ja hän voisi tehdä puolen tunnin hieronnan puoleen hintaan. Nopsaan siis vaatteet päälle ja bussiiin ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle. En tiedä mikä on viimeaikana muuttunut, mutta Lee on ruennut pitämään huomattavasti rankempia treenejä mulle kuin aiemmin tähän asti. Tänäänkin sai kyllä ihan tosissaan tehdä töitä. Mutta olipa ihana fiilis maata sitten reenin jälkeen hierontapöydällä ja saada vähän selän ja hartioiden jumeja auki. Mitään rentouttavaa hierontaa se ei kyllä ole, mutta jumiton olo on sen arvoista. Urheiluhieroja personal trainerina on kyllä aika huippu juttu :)

Oisko pitäny kylpytakin sijaan ostaa haalari?
Treenipaikka on ihan muutaman minuutin päässä Dundeen ostoskadusta, niimpä toivuttuani hierontapöydältä vaatteisiini otin suunnan kohti Primarkkia mielessäni kylpytakin hankinta. Täällä Dundeessa jouluvalot/joulukausi avattiin viime perjantaina ja keskusta oli ihan päivä aikaankin jotenkin hellyttävän söpö. Jouluvalot ei toki päivällä juuri erottuneet, mutta kuusi oli kaunis ja torin viereen tuodut kolme jouluista ruokakojua ja karuselli piristi keskustan ilmettä ihmeesti. Hain hampurilaiskojusta itselleni aamupalan (jep, treenit ilman aamupalaa ei ihan ollut paras keksintö.. ) ja jaoin sen muutaman reppanan pulun kanssa. Tänään oli tosi kylmä päivä ja niiden pulujen varpaat oli ihan punaiset.. tekisi mieli kutoa niille sukat, mutta ei taitaisi kelvata. Dundeen nettikamerasta voitte muuten vilkaista miltä keskustan kuusi näyttää. Kamera näyttää ajantasaista kuvaa ympäri vuorokauden ja kamera jopa vaihtaa kuvakulmaa aika ajoin. Kävin itse vilkuilemassa kameraa ennen muuttoani tänne kun halusin vähän etukäteen tietää miltä täällä näyttää.

Primarkissa oli ihmisiä - paljon. Mutta mulla oli kerrankin aikaa ihan reilusti niin en antanut ihmisten häiritä vaan shoppailin kerrankin kaikessa rauhassa. Löysin kylpytakin, ihanan jouluisen fleecepeiton (kissat omi sen välittömästi, kun sen sängylle levitin) ja pari kivaa neuletta. Kaikkea muutakin kivaa siellä olisi kyllä ollut, mutta päätin jättää esim farkkujen shoppailun (joku on pilannu mun kaapissa olevat: reisistä ok, mutta vyötäröt on kaikki väljähtyneet niin ettei vyökään oikeen enää riitä..) huomiselle. 

Rakastan näkymää Tay-joelle, vuoroveden tullessa joki käytännössä kuivuu
kokonaan ja joen pohja tulee näkyviin. Auringon heijastus jäljelle jääneestä
vedestä on mieletön. 
Kotimatkaksi kiipesin bussin yläkertaan. Oon pikkuhiljaa alkanut tykkäämään bussien yläkerroksesta, jos käy tuuri ja pääsee etupenkkiin niin sieltä näkyy komiasti joka puolelle. Yläkerroksista pääsee myös stalkkaamaan asuntojen pihoja, jotka on täällä usein kätketty korkean kiviaidan taakse. Alkuun en jotenki tykänny ajatuksesta kiivetä ylös/alas bussin portaita kun bussi liikkuu, mutta nopeasti siihenkin sitten tottui kun vaan rohkeni ottaa ja kokeilla. Täällähän tosiaan on bussissa tapana, että kun painat nappia niin nouset paikaltasi ja menet jonottamaan ovelle kunnes bussi pysähtyy - alkuun outoa lähinnä varmaan siksi, etten Suomessa juuri bussia käyttänyt, mutta kaikkeen tottuu ku tarpeeksi toistaa.

Inhoan sitä kun tiskit pitää jättää pöydälle
kuivumaan
Kotona odotti päivän inhokki homma - siivoaminen. Siivoaminen ei oo koskaan ollu mun lempparia ja täällä kokolattiamatot on jotenkin tehnyt imuroinnista entistäkin ihhottavampaa. Mutta kunnon suomiheviä soimaan ja imurille kyytiä, niin tulihan se tehtyä. Olin myöskin tyhmästi jättäny pari tiskauskertaa väliin ja tänään tiskiallas olikin sitten ääriään myöten täynnä. Kaipaan jokainen tiskauskerta kunnon kuivauskaappia kun täällähän niitä ei ole. Työkaveri kertoi että niitä on ollut joskus 60-luvulla täällä ja nykyään niitä ei juuri ole, koska suurin osta tiskialtaista on sijoitettu asunnoissa ikkunan eteen. No mun kämpässä ei ole, joten miksi, oi miksi mulla ei ole sellaista :D

Vaikka siivoaminen on ihan inhokkia niin rakastan yli kaiken fiilistä kun koti on siisti ja kaikki on paikoillaan. Tuntuu ihanalle löhötä sohvan nurkassa kirjoittamassa tätä tekstiä kun kynttilät tuoksuu (ja näyttää) hyvälle ja kaikki kurjat hommat on tehty. Huominen vapaa on siis todellinen vapaa, vailla tarkkaa ohjelmaa ja aikataulua - parhautta. Tällä viikolla mulla onkin vain kolme päivä vuoroa, perjantaina suuntaan Glasgowiin viimeisiin kuoroharjoituksiin ennen maanantain esiintymistä Edinburghin Suomen kunniakonsulin järjestämillä Suomi100v itsenäisyyspäivä juhlilla. Lupaan laittaa siitä jonkun postauksen tänne, sillä odotan sitä ihan innoissani!

Siisti koti <3 Ensi viikolla vaihdan talviverhot jahka saan pestyä ikkunat.
















Tulipa pitkä postaus ihan vaan arkipäivästä, mutta sitähän se elämä parhaimmillaan on - hyviä hetkiä arjessa. Ihanaa viikkoa teille ja olkaa turvassa! 











(on reenattu :D )




tiistai 17. lokakuuta 2017

Suomi edellä Budapestiin


Sattuipa tässä alkusyksystä, että huomasin erään suomalaisen kuoron Glasgowssa etsivän lisä-ääniä joukkoonsa Budapestin reissua varten. Budapestissa odotti kulttuuri viikonloppu jonka juhlavieraana olisi 100v Suomi ja tästä syystä myös Suomalaisia kuoroja ympäri Eurooppaa olisi tulossa paikalle. Joten reippaana tyttönä aattelin, että mikä jottei ja niimpä suuntasin elokuussa ensimmäisiin harjoituksiin tapaamaan innokkaita laulajia, jotka eivät tienneet mihin ryhtyivät kun minut mukaansa huolivat :D

Muutaman harjoittelu kerran ja yhden treeniviikonlopun jälkeen (lahjattomat treenaa on aina ollu mun motto ) olikin sitten aika ottaa nenä kohti Budapestia. Ensimmäinen reissu ulkomaille uudesta asuinmaasta käsin ( Suomea ei lasketa) ja eka kerta Unkarissa. Melkeen jännitti :) 

Saavuimme Budapestiin torstai iltana ja ensimmäiset tunnelmat oli pimeät ja vetiset. Onneksi kaksi ryhmästä oli saapunut jo aamu päivästä ja heidän ohjeillaan selvisimme näppärästi kentältä keskustaan vievään bussiin ja bussista asunnolle. Meidän kuoro oli buukannut asunnokseen ison huoneiston AirBnb:n kautta ihan Budapestin keskustasta, mistä käsin oli kyllä näppärä liikkua joka suuntaan minne viikonlopun aikana mentiinkin. Asunto oli erittäin edullinen ja ajoi tarkoituksensa, vaikka pistorasiat hieman irrallaan roikkuivatkin ja jääkaapin ovikin jäi useamman kuorolaisen käteen viikonlopun aikana :D

Näkymä asunnon ikkunasta iltaisin..

Perjantai aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Meillä oli kuorojen ensimmäinen yhteistapaaminen ja treeni vasta illalla, joten käytettiin päivä luonnollisesti vähän vilkuilemalla maisemmia.

Näitä uusio käytettyjä soittimia löytyi sieltä ja täältä
Tonava kaunoinen. Vasemmalla Budan puoli ja oikealla sitten Pesti
Gellert kukkula






















Patsas esittää kristinuskon leviämisen aikaista piispa Gellertiä, jolle kävi vähän ikävästi. Ihmiset ei niin kovin arvostaneet hänen haluaan levittää kristinuskoa ja niimpä mies parka päätyi lopulta nauloja täynnä olevaan tynnyriin ja vieri tynnyrissä rinnettä alas. Varsin mukava kokemus, veikkaan.


Entinen kuninkaan linna, nykyinen museo ja kirjasto sekä pääministerin tuleva koti..



Näkymä linnalta Gellert kukkulalle päin
Vastarannalla eduskuntatalo.. ihan söpö pyntinki..

Ns. tavallista Budaa, missä ihmiset asuu ja turistit ei pyöri nilkoissa..






Pyhän Tapanin kirkko
Unkarin forintti on melko mitättömässä asemassa muihin rahayksiköihin nähden. Unkari onkin erittäin edullinen matkakohde sekä Suomalaisille, että Briteille. 

Kuvan ihana juustokeitto makoisassa leipäkulhossaan kera limsa tölkin kustansi alle 6 euroa (n. 2000 forinttia) ihan tasokkaassa ravintolassa nautittuna. 

Itseä hämmensi lähinnä se, että rahaa ei järkevöitetä vaan paikalliset sujuvasti käyttää noita tonneja ja esim. limsatölkki voi olla sen 400.. vois ottaa ylimääräset nollat pois ja lakata pelleilemästä :D





Perjantaina nähtiin siis muita paikalle tulleita kuoroja ja lauantaina otettiin sitten koko lössi bussi alle ja suunnattiin katsomaan Suomen entistä suurlähetystöä n. 100km päähän Budapestista. Kunnan nimen voitte lukea itsenäisesti ylläolevasta kuvasta.. :D


Kartanossa päästiin ekaa kertaa laulamaan oikein isolla kokoonpanolla sekä reenaamaan kukin kuoro vähän itsekseenkin. Reenien jälkeen otettiin hieman edustus valokuvia ja iltapäivästä sitten esiinnyttiin ensimmäistä kertaa jokainen kuoro erikseen ja lopuksi vielä isolla kokoonpanolla.

Pakko sanoa, että vaikka en mikään ihan hirveä perinteisten suomilaulujen ystävä olekkaan, niin kyllä Finlandia laulettuna liki 60 ulkosuomalaisen voimin, pisti herkistymään ja sielua värisemään. Upea kokemus olla osa sitä.




Olimme onnekkaita ja saimme vielä pikaisen opaskierroksen kartanon sisällä. Kartanoa asustaa Viron-Suomalaiset sukujuuret omaava herra, joka siis ylläpitää kartanoa ja sen Suomenlähetystö museota. Juttua olisi varmasti riittänyt enemmänkin, mutta Budapestin kuoron organisaattori oli järjestänyt meille muille ihanan iltaohjelman - Tonava risteilyn, joten nenä oli suunnattava takaisin Budapestia. Risteily tarjosi silmille kaunista katsottavaa, korville kivan tarinan historiaa suomeksi ( ! ) selostettuna ja jopa drinkin kuivaa suuta kostuttamaan. Onneksenne kuvaustaitoni ovat suorastaan hulppeat, joten moisesta kokemuksesta on oikein yksi kuva jaettavaksi asti :D

Eduskunta talo iltavalaistuksessaan Tonavalta kuvattuna
Sunnuntaina oli ns. tositoimien aika. Ohjelmassa oli esiintymisiä Eleven Ösz taide-, ja kulttuuri festivaalilla, jonka kunniavieraana Suomi oli tänä vuonna. Päivä alkoi hotelli Gellertistä, jossa pidimme viimeiset yhteistreenit ja sitten lauteille. Jokainen kuoro kävi esittämässä omat kappaleensa ravintolan ruokasalissa, jossa paikalla oli muunmuassa Suomen suurlähettiläs puolisoineen ja FinnAgora kulttuuri-instituutin johtaja. Hotellin lounaan oli suunnitellut luonnollisesti Suomalainen huippukokki Niko Tähti. Ois kelvannu meikäläisellekkin ne sapuskat, kovin oli maukkaan näköisiä kun niitä siinä laulaessa vilkuili :D 




Gellert hotellista jatkettiin matkaa Bela Bartok katua pitkin, jonka varrella esiinnyttiin muutamassakin paikassa ja lopulta viimeiset esiintymiset erikseen ja yhdessä pidettiin erään kahvilan luona, jossa ennen meitä oli tietovisailua Suomalaisten naiskirjailijoiden tuotoksista ja meidän jälkeen esiintyi Suomalaista musiikkia soittava unkarilainen bändi. Bela Bartok kadun varrella Suomi oli mukavan näkyvästi läsnä ja silmiin osui melkoisen hauskojakin juttuja.




Jos ette vielä oo törmänneet Facebookissa ilmiöön
Finnish nightmares, niin nyt menkää ja tutustukaa.
Aivan hulvatonta ja erittäin osuvaa komiikkaa Suomalaisista ja meidän ihanista ja ah, niin tunnistettavista ominaisuuksista :D

Päähenkilö Matti seikkaili useammassakin paikassa Bela Bartokin varrella.

Taidenäyttely, otaksun

Pieneltä toriaukiolta missä mekin muutama joiku laulettiin löytyi, tietysti myös sauna ja sen viereiseltä nurmelta mölkky. Melkoisen Suomalaista, sanon minä :D


Paras anti reissusta oli tietysti ne ihmiset. Ihana oli tavata uusia tuttavuuksia ja vaihtaa kokemuksia.

Toivottavasti suunnitelmat ottaa hyvin tuulta alleen ja tavataan vielä uudestaankin!

Ison kiitoksen ansaitsee myös Glasgown laulu, joka ennakkoluulottomasti otti minut reissuun mukaan ja mahdollisti mulle tämän upean kokemuksen. Kaikenlisäksi ovat vielä mielettömän mukaviakin kaikki, joten
eipä tässä oikeen osaa muuta olla kuin kiitollinen kaikesta.



maanantai 18. syyskuuta 2017

Viikon kiitollisuus haaste


Luen enemmän ja vähemmän säännöllisesti muiden ulkosuomalaisten blogeja ja seuraan mielenkiinnolla niissä pyöriviä haasteita, etenkin silloin kun oma runosuoni on ehtynyt tai jostain syystä kirjoittaminen muuten vain tökkii. Meriannen mielessä nimistä blogia pitävä Lontoossa asuva bloggaajakollega ( ihan kuin kirjoittaisin oikein oikeaa blogia ) kirjoittaa mielenkiintoisia tekstejä ja monesta tekstistä löydän itsellekkin tärkeitä ajatuksia, vaikka elämämme kovin erilaiset ovatkin. Tällä kertaa tärkeänä asiana vastaan hyppäsi arkipäivän kiitollisuus ja kun asia haasteena esitettiin niin tottahan minäkin lähdin haasteeseen mukaan.

Haasteen ajatuksena oli siis kirjata jokaiselle viikonpäivälle asia mistä on kyseisenä päivänä ollut kiitollinen. Ja näistä olin siis kiitollinen viimeviikolla.

Maanantai: Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen toi mieleen, miten kiitollinen olen ihanista kollegoista, joihin olen saanut täällä tutustua. Lomalta paluu ei ole kovinkaan raskas, jos työpäivän saa ihanien ihmisten kanssa. Ilman näitä kollegoja nämä puolitoista vuotta olisivat olleet kovin paljon raskaammat.

Tiistai: Työvuoron jälkeen kotiin kävellessä tajusin päivän kiitollisuuden aiheen olevan melkoisen arkinen. Olin puhtaasti kiitollinen siitä, että kohdalle sattui osumaan nro 2b skotlannin viidestä eri vesisade asteesta. Näin sateen ja tunsin sen kasvoillani, mutta en juurikaan kastunut ja kotiin päästessä vaatteista ei juuri huomannut, että olisi satanut. Joskus pienikin asia saa aikaan paljon kiitosta.

Keskiviikko: Heräsin aamulla siihen, että molemmat kissat nukkuivat kanssani. Nuorempi peiton alla, tiiviisti polvitaipeeseen kietoutuneena ja vanhempi peiton päällä nilkkojen mutkaan kerälle painuneena. Aina kun tulen kotiin molemmat kiirehtivät minua vastaan ja tuttuun tapaan pitävät minulle seuraa niin vessa-asioissa, tiskatessa kuin sohvalla lojuessakin. On vaikea kuvitella millaista elämäni olisi täällä ilman näitä kahta, joten ei ole kovinkaan vaikea olla kiitollinen siitä rakkaudesta ja kumppanuudesta mitä minun pieni perheeni pitää sisällään.















Torstai: Kiireinen työpäivä ja hirveä väsymys. Siitä huolimatta osaan olla kovasti kiitollinen kiireestä töissä. Täällä jos töissä ei ole kiirettä, on usein kohtalona joutua jollekkin täysin random osastolle kiireavuksi ja se tuottaa minulle edelleen vatsahaavan / harmaita hiuksia / kevyttä sarvea otsaan / tms, valitse itse sopivin. Siihen on syynsä miksi koen olevani tehohoitaja ja osastotyöskentelyn "ilot" on melko kärjessä sillä listalla...

Perjantai:  Vapaan viikonlopun aluksi lähdin ystäväni ja hänen miehensä kanssa Bordersseille, missä miehen vanhemmat asuvat. Vanhemmat osoittautuivat aivan ihaniksi ihmisiksi ja sen myötä jäin pohtimaan muita uusia ihmisiä joita olen elämääni viimeaikoina saanut. Koen, että on iso rikkaus tavata uusia ihmisiä ja heidän tapansa kulkea tätä elämää, jäivät he sitten kulkemaan rinnalleni vain hetkiseksi tai sitten pidemmäksi aikaa. 

Lauantai: Lähdimme koko pesueen kanssa tekemään pienen päiväkävelyn Innerleithenin upeissa maisemissa. Erittäin isolla puuskuttamisella ja ihan kelpo annoksella hikeä tuotetun kiipeämisen jälkeen silmien eteen avautuma maisema sai mielen täyttymään kiitollisuudella siitä, että saan nähdä näitä mielettömän upeita maisemia ja ymmärrän vielä niiden olevan mahtavia. Olen mielestäni aina osannut arvostaa luonnon kauneutta kun sitä olen nähnyt, mutta jotenkin koen "herkistyneeni" täällä ihan uudella tavalla katsomaan luonnon tarjoamia mahtavuuksia ja jotenkin osaan arvostaa myös sitä kotosuomen maisemakuvaa ihan erilailla. 


Sunnuntai: Hivenen raskaahkon viikonlopun jäljiltä kotiin palatessa olin isosti kiitollinen siitä, että minulla on koti jossa aidosti tuntuu kodilta ja missä minulla on hyvä olla ja levätä. Minusta edellinenkään asunto ei ollut hassumpi ( kuka nyt pienistä katon romahteluista jaksaa välittää), mutta tässä asunnossa tuntuu ihan eri tavalla kodilta: hyvältä ja turvalliselta paikalta olla ja elää. Ja se on paljon se, muistan hyvin vuosi takaperin pohtineeni tuntuisiko missään enää oikeasti kodilta - nyt voin vastata: kyllä tuntuu.





Siinäpä se viikko sitten olikin. Jotenkin olen joutunut huomaamaan, että nykyään aika lentää kauhean kovaa vauhtia - mistä lie sellainen hoppu sillekin tullut.

Mutta sellainen oli minun kiitollinen viikkoni, ihanan helposti löytyy aihetta kiitollisuuteen. Mistä sinä olet kiitollinen?






Tyyppi tossa oikealla oli niin leuhka, et pakko oli laittaa näytille :D