Arkiset askareet

Tajutonta, että on jo Marraskuun loppu ja Joulukuu on ihan ovella.. Anteeksi pitkä hiljaisuus, arki on taas vienyt mennessään. Mulla on usein mielessä, että "tästä tulee hauska juttu blogiin" tai törmään johonkin juttuun mistä ois kiva jakaa tarinaa teillekkin, jostain syystä usein ne jutut jää kuitenkin tekemättä. Tänään bussissa heräsin jälleen pohtimaan blogia ja sitä, onko sen kirjoittamisessa mitään järkeä kun elämä on kovin arkista suurimman osan aikaa. Tykkään kuitenkin kirjoitella näitä vaikka sitten kovin harvaksiin, mutta kuitenkin, joten päätin tänään kirjoitella teille ihan tästä arjesta ja arkisista jutuista.

Olin viikonlopun töissä, kolme pitkääkin pidempää päivävuoroa. Päiviin mahtui paljon kaikenlaista. Perjantaista jäi päällimmäiseksi mieleen potilas, joka oli tippunut vajaasta parista metristä ja saanut vammamekanismiin nähden massiiviset vauriot ja päätyi elinluovuttajaksi. Lauantaina jouduin iltapäivästä siirtymään ortopediselle osastolle töihin, jossa oli sen verran kiirutta, että iltapäivän ja illan tauot jäi pitämättä. Meillä onneksi vuoro päivävuoro loppuu kahdeksalta, joten ilmoitin seitsämän jälkeen osastolle että poistun takaisin omalle osastolle koska tauot on pitämättä. Omalta osastolta sainkin sitten pomolta käskyn lähteä kotiin ennen aikojani juurikin näiden pitämättömien taukojen vuoksi. Sunnuntai oli ihan leppoinen työpäivä. Potilas voi kohtuu tasaisesti, mukavat kollegat vuorossa ja päivystävät lääkäritkin oli hyväntuulisia joten mikäs siinä.

Juuson pala taivasta. Siiri päästää erittäin harvoin Juuson
kylkeen nukkumaan, mutta kun se tapahtuu niin
Juuso kyllä ottaa siitä kaiken irti. Juuson ilme on niin
tyytyväinen <3

Tänään oli sitten ansaittu vapaa, joten aamulla nukuttiin kissojen kanssa pitkään ja hartaasti. Ja herättiin kauhuun, postimies koputtelee ovelle. Inhoan sitä fiilistä kun heräät tuommoiseen ja sitten paniikissa mietitään, että mitä pistetään päälle, että voi mennä aukaisemaan oven. Postimiehen mentyä päätin, että tänään käyn ostamassa itselleni kylpytakin, ettei jatkossa tarvitse panikoida enää samaa asiaa. 

Mulla oli sovittu treenit puoli kahdeksitoista personal trainerin kanssa. Hän kuitenkin paiskasi viestiä ennen yhtätoista, että jos kiinnostaa niin voisin tulla aiemmin treeniin ja hän voisi tehdä puolen tunnin hieronnan puoleen hintaan. Nopsaan siis vaatteet päälle ja bussiiin ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle. En tiedä mikä on viimeaikana muuttunut, mutta Lee on ruennut pitämään huomattavasti rankempia treenejä mulle kuin aiemmin tähän asti. Tänäänkin sai kyllä ihan tosissaan tehdä töitä. Mutta olipa ihana fiilis maata sitten reenin jälkeen hierontapöydällä ja saada vähän selän ja hartioiden jumeja auki. Mitään rentouttavaa hierontaa se ei kyllä ole, mutta jumiton olo on sen arvoista. Urheiluhieroja personal trainerina on kyllä aika huippu juttu :)

Oisko pitäny kylpytakin sijaan ostaa haalari?

Treenipaikka on ihan muutaman minuutin päässä Dundeen ostoskadusta, niimpä toivuttuani hierontapöydältä vaatteisiini otin suunnan kohti Primarkkia mielessäni kylpytakin hankinta. Täällä Dundeessa jouluvalot/joulukausi avattiin viime perjantaina ja keskusta oli ihan päivä aikaankin jotenkin hellyttävän söpö. Jouluvalot ei toki päivällä juuri erottuneet, mutta kuusi oli kaunis ja torin viereen tuodut kolme jouluista ruokakojua ja karuselli piristi keskustan ilmettä ihmeesti. Hain hampurilaiskojusta itselleni aamupalan (jep, treenit ilman aamupalaa ei ihan ollut paras keksintö.. ) ja jaoin sen muutaman reppanan pulun kanssa. Tänään oli tosi kylmä päivä ja niiden pulujen varpaat oli ihan punaiset.. tekisi mieli kutoa niille sukat, mutta ei taitaisi kelvata. Dundeen nettikamerasta voitte muuten vilkaista miltä keskustan kuusi näyttää. Kamera näyttää ajantasaista kuvaa ympäri vuorokauden ja kamera jopa vaihtaa kuvakulmaa aika ajoin. Kävin itse vilkuilemassa kameraa ennen muuttoani tänne kun halusin vähän etukäteen tietää miltä täällä näyttää.

Primarkissa oli ihmisiä - paljon. Mutta mulla oli kerrankin aikaa ihan reilusti niin en antanut ihmisten häiritä vaan shoppailin kerrankin kaikessa rauhassa. Löysin kylpytakin, ihanan jouluisen fleecepeiton (kissat omi sen välittömästi, kun sen sängylle levitin) ja pari kivaa neuletta. Kaikkea muutakin kivaa siellä olisi kyllä ollut, mutta päätin jättää esim farkkujen shoppailun (joku on pilannu mun kaapissa olevat: reisistä ok, mutta vyötäröt on kaikki väljähtyneet niin ettei vyökään oikeen enää riitä..) huomiselle. 

Rakastan näkymää Tay-joelle, vuoroveden tullessa joki käytännössä kuivuu
kokonaan ja joen pohja tulee näkyviin. Auringon heijastus jäljelle jääneestä
vedestä on mieletön. 

Kotimatkaksi kiipesin bussin yläkertaan. Oon pikkuhiljaa alkanut tykkäämään bussien yläkerroksesta, jos käy tuuri ja pääsee etupenkkiin niin sieltä näkyy komiasti joka puolelle. Yläkerroksista pääsee myös stalkkaamaan asuntojen pihoja, jotka on täällä usein kätketty korkean kiviaidan taakse. Alkuun en jotenki tykänny ajatuksesta kiivetä ylös/alas bussin portaita kun bussi liikkuu, mutta nopeasti siihenkin sitten tottui kun vaan rohkeni ottaa ja kokeilla. Täällähän tosiaan on bussissa tapana, että kun painat nappia niin nouset paikaltasi ja menet jonottamaan ovelle kunnes bussi pysähtyy - alkuun outoa lähinnä varmaan siksi, etten Suomessa juuri bussia käyttänyt, mutta kaikkeen tottuu ku tarpeeksi toistaa.

Inhoan sitä kun tiskit pitää jättää pöydälle
kuivumaan

Kotona odotti päivän inhokki homma - siivoaminen. Siivoaminen ei oo koskaan ollu mun lempparia ja täällä kokolattiamatot on jotenkin tehnyt imuroinnista entistäkin ihhottavampaa. Mutta kunnon suomiheviä soimaan ja imurille kyytiä, niin tulihan se tehtyä. Olin myöskin tyhmästi jättäny pari tiskauskertaa väliin ja tänään tiskiallas olikin sitten ääriään myöten täynnä. Kaipaan jokainen tiskauskerta kunnon kuivauskaappia kun täällähän niitä ei ole. Työkaveri kertoi että niitä on ollut joskus 60-luvulla täällä ja nykyään niitä ei juuri ole, koska suurin osta tiskialtaista on sijoitettu asunnoissa ikkunan eteen. No mun kämpässä ei ole, joten miksi, oi miksi mulla ei ole sellaista :D

Vaikka siivoaminen on ihan inhokkia niin rakastan yli kaiken fiilistä kun koti on siisti ja kaikki on paikoillaan. Tuntuu ihanalle löhötä sohvan nurkassa kirjoittamassa tätä tekstiä kun kynttilät tuoksuu (ja näyttää) hyvälle ja kaikki kurjat hommat on tehty. Huominen vapaa on siis todellinen vapaa, vailla tarkkaa ohjelmaa ja aikataulua - parhautta. Tällä viikolla mulla onkin vain kolme päivä vuoroa, perjantaina suuntaan Glasgowiin viimeisiin kuoroharjoituksiin ennen maanantain esiintymistä Edinburghin Suomen kunniakonsulin järjestämillä Suomi100v itsenäisyyspäivä juhlilla. Lupaan laittaa siitä jonkun postauksen tänne, sillä odotan sitä ihan innoissani!

Siisti koti <3 Ensi viikolla vaihdan talviverhot jahka saan pestyä ikkunat.

Tulipa pitkä postaus ihan vaan arkipäivästä, mutta sitähän se elämä parhaimmillaan on - hyviä hetkiä arjessa. Ihanaa viikkoa teille ja olkaa turvassa! 

(on reenattu :D )