Hei hei 2019 ja vanha vuosikymmen!

 Tajusin muutama päivä sitten, että tuleva vuoden vaihde päättää myös kuluneen vuosikymmenen. Jotenkin asia oli ihan päässyt lipsahtamaan mielestä, miten ne vuodet meneekin nykyään niin nopeaan.

 Tein pikaisen kurkkauksen omaan kuluneeseen vuosikymmeneeni ja olihan siinä käännös jos toinenkin.

Aloitin uuden vuosikymmenen 2010 tammikuussa juuri virallisesti eronneena ja juuri 30 täyttäneenä. Elämä tuntui olevan ihan eri tavalla aluillaan. Ero oli mennyttä elämää ja tunsin olevani valmis mihin vain. Olin päättänyt lähteä ulkomaille töihin ja valmistauduin kovasti kielikokeisiin, jotka kuitenkin harmittavaisesti molemmat jäivät puolikkaan-pisteen päähän tavoitelluista. Elämässä oli kuitenkin uusia tuulia, joten kauaa ei testit jääneet harmittamaan. Myin talon, muutin Turkuun, elämään ilmaantui uusia ystäviä ja vähän enemmän kuin ystäviä. Elämä järjestäytyi uudelleen; koirat muuttivat uusiin koteihin ja kissakuviotkin eli omiaan. Kuvia ilmestyi ihoon.

Jos jotain entisestä kaipaan, se on tää talo. Mun eka oma koti ja paikka missä tuntui, että tänne mä kuulun.

Elämä tuntui pääasiallisesti hyvältä, työkuviot laajeni ampparikeikkojen ja Partylite konsultin muodossa. Rakkaus asettautui rinnalle ja yhteistä elämää rakennettiin ensin Turkuun ja sitten kaikkien yllätykseksi takaisin siihen samaan taloon, jonka reilua vuotta aiemmin olin myn myynyt. Olin hirmuisen onnellinen ja tunsin olevani siellä missä pitääkin. Kissatkin asteli takaisin elämään. Elämä jatkui kuin aaltoina, pientä onnea ylös, pientä murhetta alas, kokonaisuutena kuitenkin niin positiivisena. Aloitin YAMK opinnot kun ampparihommat jäi lakimuutoksen myötä taakse. 

Minäkö muka pullea!

Minähän olen vain hirmuisen pitkä!

2014 alkupuolella olin omassa elämässäni hirmuisen onnellinen. Oli työ, koti, perhe kissoineen, hevosharrastus ystävineen, arki oli arkea mutta niin pitikin. Parisuhteen toinen puoli oli huomattavasti vähemmän onnellinen, näin sen kyllä ja kyllähän siitä paljon puhuttiinkin. Suunniteltiin uusia kuvioita ja vähän eläteltiin toivoakin. Olin kuitenkin aivan liian lähellä nähdäkseni missä oikeasti mentiin ja aaltojen liike vain voimistui. Isommin ylös ja vielä korkeammalta alas. Kunnes vuoden lopussa elämä hajosi täysin. Parisuhde räjähti, toinen kissoista kuoli, talo pistettin myytiin.. 

Ikuinen ikävä, Iiris <3

2015 Olin enemmän rikki kuin koskaan elämässäni aikaisemmin. Ainoa mitä osasin tehdä oli piiloutua ja lähteä pakoon. Kaikki tunteet laitettiin pakettiin, piiloon takimmaiseen varastoon mitä mielestä löytyi. Entisestä elämästä ei jäänyt jäljelle kuin rakas Siiri.

2016 alkoi vaihtamalla maata. Karkauspäivänä kone kantoi minut tänne Skotlantiin. Elämään mahtui ainoastaan uuden oppimista ja syvää väsymystä. Uusi työ, kieli ja maa vei mehut niin ettei ekaan puoleen vuoteen mahtunut mitään muuta. Mutta kesän tullessa alkoi elämä voittaa ja alkoi tuntua hyvältäkin. Töissä oli helpompaa, vapailla jaksoi ihmetellä uutta maailmaa ja yllättäen siivoaminen alkoi tuoda ihmeellisiä asioita esiin. 

Koko loppuvuoden ja läpi vuoden 2017 siivosin raivoamalla. Aina kun tartuin imuriin, entinen elämä hyökkäsi esiin. Kävin miljoonia keskusteluja pääni sisällä: raivosin eksälle, itselleni, maailmalle. Itkin ja raivosin vuoro tahtiin ja pikkuhiljaa kuukausien kuluessa jotain alkoi asettua. Annoin anteeksi itselleni, eksälleni, vielä uudelleen itselleni ja pikkuhiljaa siivoamisesta alkoi tulla vain siivoamista.

Vuonna 2018 aloin miettiä omaa elämääni ja mitä siltä haluan ja sen seurauksena päädyin tänne Glasgowin reunalle. Ensin meni taas vuosi ihmetellessä uusia kuvioita ja työpaikkaa ja tämä vuosi on sitten ihmetelty ja oltu vaan, ensimmäinen vuosi kun tuntuu, että kunnolla hereillä ja läsnä. Aalto liike on vihdoin asettunut ja on ollut tyyntä. On ollut jopa niin tyyntä ja tasaista, että olen vihdoin päättänyt, että on aika laittaa elämä taas liikkeelle. Katsoa mitä seuraava joki kuohuineen tuo tullessaan. Ehkäpä seuraava vuosikymmen tuo lisää väriä, iloa ja varmasti niitä surujakin, mutta nyt tuntuu, että oon valmis - pärjään kyllä.

Haluan tässä vielä kiittää teitä ystävät, jotka ootte säilyneet mun rinnalla koko tän vuosikymmenen. Elina, Niina, Hanna, Joanna erityisesti, mutta myös te muut. Osa kulkenut mun kanssa matkaa pitempääkin, osa vasta hetken aikaa, mutta ootte kaikki tärkeitä. Vaikka tämä elämä kuljetaankin lopulta yksin, on mahtavaa, että teitä rinnalla kulkijoita on kuitenkin mukana. Tuki ja turva on ollut myös perheessä, ikuinen kiitos että olette!

 Ihanaa uutta vuotta ja vuosikymmentä, rohkeasti eteenpäin - me pystytään kyllä.

-> johan oli vuosikymmen! :D

Varaslähtö Jouluun

Oon aina ollut Jouluihminen, isolla J:llä. Varmasti osittain siksi, että oma syntymäpäivä on niin lähellä joulua, mutta rakastan sellaista pimeän hyssyä, kynttilän valoa ja nättiä kotia.

Siiri ja joulupolo :D

Tänä vuonna sain pienen pienen varaslähdön jouluun kun Kauneimmat joululaulut pidetään tänävuonna Glasgowssa jo nyt marraskuun lopussa, huomenna lauantaina. Tapansa mukaisesti meidän kuoro on osaltaan järjestämässä tapahtumaa ja tietysti laulaa lurauttaa pari laulua kun kerrankin on tilaisuus ;) Lontoon merimieskirkko tulee ystävällisesti vetämään tilaisuuden ja tuo tullessaan pienen myymälän, josta saa suomalaisia herkkuja - joten tilaisuus on luonnollisesti hyvin houkuttava täkäläiselle suomalaisväestölle.

Kuoro kerää tilaisuudessa myös varoja kuoron toimintaan ensivuodelle järjestämällä arpajaiset. Lupasin osaltani osallistua asiaan tekemällä piparkakku talot arpajaislahjoiksi. Mutta mutta. Mun mielestä piparkakkutalot on niin nähty.. joten päätin palata vanhoille urilleni vuosien taakse ja teinkin talojen sijaan ulkohuussit :D Muistelin, että edelliskerralla mulla oli jotenkin hirvittävän hauskaa niitä tehdessä, joten en nähnyt mitään syytä miksi en tekisi niitä uudelleen. No aika oli selkeästi kullannut muistot todella tehokkaasti ja lopputulos ei kyllä ollut lähellekään sitä mitä ajattelin, epäilen vahvasti, että ensi kertaa saadaan taas odotella muutama vuosi ennen kuin päätän jälleen ryhtyä leikkiin...

Pipareita leipoessa kuuntelin Jouluradiota netin kautta. Siitä tuntuu tulevan vuosi vuodelta parempi kun saman sivuston alle kasaantuu kaikentyylistä joulumusaa niin voi aina valita omaan fiilikseen sopivan musiikin. Tänä vuonna on muuten ensimmäinen joulu kun mulla on täällä asuessa sellainen koti, että on tilaa laittaa joulukuusi. Nyt kun mulla on ekaa kertaa asunto, missä on oikea keittiö ( ts mulla on ekaa kertaa keittiössä pöytä ja tuolit ), kunnollinen olohuone jne niin oon jotenkin ihan onnessani siitä, että vihdoin on joulukuu käsillä ja saan aloittaa joulun kasaamisen. 

Täällä Skotlannissa on kovin tavallista, että joulukoristeet ja esim. joulukuusi ilmaantuu jo ihan alkukuusta ihmisten koteihin ja joulua rakennetaan koko kuukauden ajan. Päätin, että tänävuonna minäkin otan tästä kaikesta ilon irti, sillä olen joulun jopa vapaalla, joten tänä jouluna kissat pääsee ihastelemaan oikeaa kuusta koristeineen kaikkineen. Nostin jo talviset kynttiläkoristeet erille viime viikonloppuna ja ensi viikolla alan pikkuhiljaa laitella joulua näkyväksi ympäri kotia. Kuusen ajattelin ostaa hyvissä ajoin, mutta en kuitenkaan ihan heti kuun alusta, sillä haluan sen olevan A) hengissä ja B) pystyssä vielä jouluna :D

(Joulukaktuskin heräsi henkiin kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten! )



Itsellä joulumieltä nostattaa myös joulukoristeiden ja musiikin lisäksi jouluun kuuluva pieni mystisyys ja salaisuudet. Yleensä salaisuudet liittyvät lahjoihin ja niiden piilotteluun. Täällä asuessa kun olen etäällä perheestä ja ei juuri ole riskiä, että he sattumalta saisivat tietää mitä olen hankkinut/ajatellut lahjaksi on lahjasalaisuudet itseltä vähän muuttaneet muotoaan kun voin avoimesti kotona virnistellä omille ideoilleni. Tänä vuonna mulla kuitenkin on pienen pieni salaisuus pidettävänä työtovereiltani (ts menen työhaastatteluun ensiviikolla, enkä halua kenenkään tietävän siitä ennen kuin tiedän lopputuloksen ) ja jostain syystä tämä pieni salaisuus on nostanut joulufiilikseni ihan eri ulottuvuuksiin. Joten näillä fiiliksillä ensi kuuhun. 

Toivottavasti teilläkin on mukava fiilis siirtyä joulukuuhun.






Juuson kuva, ihan vaan koska se nyt vaan on niin <3

Hei me kävellään!

Ostin joku kesä huimilta retkiltäni kirjan Skotlantilaisista Bothyistä eli majoista. No maja on huono määritelmä, mutta en nyt keksi parempaakaan. Eli idea on siis seuraava: ympäri Skotlantia ja sen saaria on siis Mountain Bothies Association (vuori maja yhteisö ;D ) ylläpitämiä möksiä, jotka ovat siis useimmiten keskellä ei mitään. Maja käsittää usein siis seinät, katon ja usein myös jonkinlaisen tulisijan, mutta ei siis sähköä, juoksevaa vettä, vessaa tms. Majoista löytyy makuusijoja, jotka melko usein on siis jonkun näköinen laveri tms jonka päälle voi sitten laittaa retkipatjaa ja makuupussia. Iso osa majoista on johonkin vuodenaikaan lampureiden, metsänhoitajien jne käytössä, mutta periaate on, että majat on kaikille kulkijoille avoimia suurimman osan vuodesta. Kaikki himohaikkaajat ym käyttävät näitä kulkiessaan pitkin upeita Highlandseja.

Maisemat parkkipaikalta

Parkkipaikalta

Tääkin vielä parkkipaikalta

Kohteeksi valikoitui siis bothy Loch Lomondin läheisyydestä. Auto jätettiin Beinglas campsite farm:n parkkipaikalle, josta pääsi todella helposti ja vaivattomasti West Highland Way:lle, jonka varrella bothy siis kulkijoita odottaa. Matkaa yhteen suuntaan oli 3 mailia (n. 4.8km) ja kirjan mukaan arvioitu kulkuaika suuntaansa olisi tunti - puolitoista. Tosin eipä arvannut kirjan tekijä, että tälläinen täti ihminen lähtisi moisiin suorituksiin edes yrittämään. Mutta toisaalta eipä tajunnut täti ihminenkään ennen kuin vasta matkalla, että se saattaisi sujua niinkin mutkattomasti kuin sujui.

Ei tarvinnut pitkään kulkea kun pääsi jo ihastelemaan maisemia ja upeaa hiljaisuutta. Polku oli koko matkalta helposti seurattava, suurimmalta osalta matkaa myös erittäin hyvä kuntoista. Välillä pohjana oli kunnon hiekkapolku, välillä kivikkoa, pitkospuita ja välillä sitten iloisesti vuorilta valuvaa vettä, joista sitten kukin valkkasi ne oman kengän alle sopivat kivet joiden kautta rapakoista pääsi kohtuu kivuttomasti yli. Muutamia märkämutavelli kohtia oli myös, mutta niistä pääsi lähes aina kiertäen helposti ohi. 

Kaiken kaikkiaan menomatkaan upposi 1.45h mikä oli varsin yllättävän hyvä suoritus, etenkin kun matkalle osui muutama kiipeämiskohta minkä jälkeen oli pakko ottaa hetki hengen tasausta ja sitten yksi "poikkea reitiltä" kohta minne oli aivan pakko mennä ihailemaan Loch Lomondille aukeavaa maisemaa. Siinä kun istui kiven nokassa ja katseli sitä maisemaa niin oikein tunsi miten maailma asettui paikoilleen ja siinä hetkessä kaikki oli just niinkuin pitääkin. Ihan parasta terapiaa ikinä.

Loch Lomond

Bothylle saavuttua kurkattiin pikaisesti paikka läpi ( niin pieneen tönön tutkimiseen ei juuri aikaa mene) ja siirryttiin ulos syömään eväitä. Sisällä majassa oli sen verran voimakas savuntuoksu, että ihan kauheasti ei tehnyt mieli jäädä sisään kun ei ollut pakko. Hetken siinä tauoteltiin ja lähdettiin sitten paluu matkalle samaa reittiä pitkin. Paluu matkaan meni vain reilu tunti kun näin päin reitillä oli ainoastaan yksi totaali kuolemista aiheuttava mäki ja loput nyppylät meni sopivasti hengästyen.

Oli siis oikein mainio kokemus ihka ensimmäiseksi yritelmäksi, eikä paikatkaan olleet mitenkään erityisen hellinä seuraavana päivänä. Tästä rohkaistuneena meinaan mennä uudestaankin. Kirjasta löytyy ohjeet vajaan 120 mökin löytämiseksi, joten hetkeksi löytyy paikkoja etsittäväksi. Ja tietysti pitää vähän shoppaillakin ennen kuin alkaa enempää möksiä etsiä, sillä kaikkihan tietää miten hyvät varusteet tekee ihan parhaan urheilijan :D Ei vaan, oikeasti huomasin tämän pikkukävelyn aikana, että jalkineen on mulla just hyvät, mutta olisi ollut apua jos ois ollut sellaiset kävelysauvat mukana pitämään tasapainoa tiukassa tilanteessa. Myös kunnon reppu pääsi ostoslistalle niin ei tarvii jatkossa kavereiden kannella mun eväitä.

Vähän valuttaa vettä vuorilta, tuki kepit mukaan ensi kerralle!

Että sellaista, seuraavaa kertaa suunnitellessa. Saapi tulla mukaan :)

Syksy retki Uppsalaan

Laulaminen on harrastus, joka on ollut osa mun elämää enemmän ja vähemmän pienestä saakka. Mutta vasta täällä ulkomailla kuoroharrastuksesta on tullut todella tärkeä osa mun elämää ja kuoron mukana olen päässyt kokemaan kaikenlaista mitä en varmastikaan muuten olisi päässyt kokemaan. 

Viime viikonloppuna kuoron tie vei Uppsalaan ulkosuomalaisten kuorojen kokoontumiseen.

Olin ollut töissä päivävuorossa maanantaista keskiviikkoon ja keskiviikko illalla menin suoraan töistä kuorokaverini luokse yöksi ja lähdimme yhdessä torstai aamuna kohti Tukholmaa, jonne saavuimme iltapäivästä. Teimme viimevuonna Lontooseen samanlaisen "päivää ennen" lähestymisen ja juttu toimi niin hyvin, että halusimme tälläkin kertaa reissata vähän kaksin ennen viikonlopun kuoromyllytystä ideana nauttia ja chillailla ylimääräisestä vapaasta.



Niimpä torstaina otettiin rennosti, vietiin tavarat yöpaikalle ja lähdettiin vähän haahuilemaan lähikulmia. Kuorokaverillani oli treffit ystävänsä kanssa ja ystävällisesti ottivat mut rullailemaan kolmantena pyöränä mukaan, illallistettiin siis Hard Rock Cafeessa - ensimmäinen kerta muuten kun syön moisessa raflassa, en ole käynyt edes Glasgown vastaavassa.

Perjantaina jatkettiin hyvin rennolla linjalla ensin pitkän aamiaisen kera hotellilla ja sitten otettiin nenä kohti vanhaa kaupunkia. Ilma suosi meitä, aurinko paistoi ja oli lämmintä, kun hiippailtiin liian sympaattisilla kaduilla ihastelemassa niin syksyn värejä kuin itse vanhoja rakennuksia ja kujia. Oli ihan kuin olisi ladannut sisäisiä virtalähteitään kun sai kulkea siellä kohtuu hiljaisilla kaduilla, pienessä klipissä historiaa, mukavassa seurassa ilman minkäänlaista kiirettä minnekään.

Vanhasta kaupungista lähdimme sitten suuntaamaan kävellen takaisin kaupunkiin ja hotellia päin. Matkalla löytyi niin kivaa kahvilaa kuin ihanan runsasta karkkikauppaakin sekä hassun hauskoja patsaita - kyllähän siellä olisi riittänyt vaikka kuinka paljon pällisteltävää. Iltapäivästä oli kuitenkin aika vaihtaa kaupunkia, sillä Uppsalassa oli viikonlopun pääasiallinen kohde - ulkosuomalaisten kuorojen kokoontuminen.

Ihanaa pullaa, kaikkialla oli niiiin hyvää pullaa!

Perjantai iltana siis kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa yhteen sitten viimevuoden Lontoon reissun ja olihan se hauskaa moikkailla niitä tuttuja parilta viime kerralta ja tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin kuoroihin. Ja se fiilis kun ekaa kertaa laulettiin yhdessä - nautin kovasti omassa kuorossani laulamisesta, mutta se fiilis kun on iso porukka ja etenkin miesääniä joukossa - siinä on vaan jotain niin erityistä.

Lauantaina oli sitten konsertti Uppsalan katedraalissa asiaan kuuluvine kenraaliharjoituksineen ja lounastaukoineen ja kaikenmaailman säätöineen niinkuin aina. Konsertti oli ohi kuin silmän räpäyksessä. Lauloimme ensin isona kuorona muutaman laulun, sitten jokainen kuoro esitti oman kappaleensa. Me lauloimme yhden laulun Lontoon merimieskirkon kuoron kanssa ja sitten yhden oman. Lopuksi lauloimme vielä isona kuorona muutaman laulun lopettaen Finlandiaan. En ole ikinä ennen ollut mitenkään erityisen herkkä tuolle biisille, mutta huomaan näiden ulkomailla asuttujen vuosien tuoneen oman sävynsä tuohon biisiin. Siinä hetkessä kun me noin sata laulajaa ympäri eurooppaa yhdessä laulussa juhlistamme sitä tosiasiaa, että jokaisella meistä on oma siteemme sinne kotosuomeen, on vaikea olla liikuttumatta saati vaikuttumatta. Siinä hetkessä ja siinä kappaleessa oli helppo olla yhtä kuoroa ilman rajoja. Niin kiitollinen, että sain taas olla mukana kokemassa sen.

viime hetken tsekkaukset

Katedraalilta suuntasimme Uppsalan juna-asemalle missä lauloimme ohikulkijoille sekä Finlandian, että On suuri sun rantas autiuksen. Ohikulkijoiden ilmeitä on niin hauska katsoa :D Sitten isomman ryhmän lähdettyä meidän kuoro esitti Poppeli on puu -biisin ihan vaan koska se on hauska ja oli mahdollisuus ennen kuin meidän kuoron sopraanot lähtivät omille teilleen. Uppsalan kuoro oli järjestänyt meille illan vieton hieman kauempana olevaan seurakunta keskukseen, missä pääsimme nauttimaan voileipäkakuista (slurps!!) ja ruotsalaisesta hernekeitosta, joka suomalaisesta poiketen sisältää joulumausteita ja maistui siis siksi hivenen erikoiselta. Ihana ilta laulaen, syöden ja ihan vähäsen viiniäkin maistellen ;) Laulettiin me sielläkin se poppeli puu, mutta siinä kohti ei ollut vire enää allekirjoittaneella kohdillaan, joten siitä ei parane enempää puhua - mistä lie johtunut sellainen häirä :D

Sunnuntaina sai nukkua ihanan pitkään ja ehdittiin silti hieman kävellä keskustassa ennen kuin viimeinen yhteinen osio alkoi. Uppsalan kuoro oli järjestänyt meille workshopin jonka tuli vetämään Suomesta Mertsi Rajala, joka on palkittu kuorojohtaja ja erittäin tunnustettu kouluttaja. Teimme improvisaatio harjoituksia ja muita äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja, joita en ole ennen tehnytkään. Harmiksemme osa meistä joutui lähtemään kesken pois, jotta ehdimme lennollemme kotiin. Paikalla oli myös SVT:n edustaja ja maanantai illan uutislähetyksessä oli ihan kunnon juttu meidän kuoroviikonlopusta. Huisia.

Rakastan näitä värejä!

Kotiin paluu olikin sitten kotoisista kotoisin, vettä tuli vaakatasossa ja oli mukavan kylmänkosteaa. Oivoi. Mutta olihan se ihana tulla kotiin kissojen luokse. Niillä muuten menee jo ihan kivasti keskenään, viime postauksessa kerroinkin niiden isosta riidasta. Otti useamman päivän päästä siihen, että sain jättää kissat vapaasti yhteen ja vielä pidempään, että tilanne normalisoitui. Nyt on enää ajoittaisia jännityksiä mutta riitoja ei enää ole ollut.

Heippa ja kiitos Ruotsi!

Sellainen reissu oli siis se. Onneksi olin varannut itselleni lomaa tämän reissun jälkeisen viikon, joten saan lepuutella vielä tovin ennen töihin paluuta. Vaatii aina pienen hetken tokeentua näistä yltiösosiaalisista tilanteista - niin paljon kuin tästäkin viikonlopusta nautin ja enkä olisi halunnut tehdä toisin. Seuraavaksi onkin sitten joululaulujen vuoro, sillä tänävuonna täällä meillä joululauluja laulellaan suomikoululla jo marraskuun lopussa.

Sitä odotellessa :)

ps. mun kuvien laatu näköjään huononee joka postauksella :D Kohta en kehtaa laittaa yhtään kuvaa :D