perjantai 19. lokakuuta 2018

Lontoon hulinat


Ompa kuulkaa kiirettä pitänyt, että tämä teksti on meinannut vallan jäädä kokonaan kirjoittamatta. Puuhaa on riittänyt töiden parissa, kotia pakatessa ja edelleen viikottain siellä Glasgowssa käydessä. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa loppusuora näkyä, joten on hetki aikaa istahtaa ja kertoa reissusta Lontooseen.

Lontooseen lähdettiin siis ulkosuomalaisten kuorojen kuoropäiville. Jos muistatte niin olin vuosi sitten kuoron kanssa Budapestissa Suomi 100 teemaan liittyen. Budapestissa pidettiin siis ihka ensimmäiset ulkosuomalaisten kuorojen kuoropäivät ikinä ja kaikkien iloksi Lontoon merimieskirkon kuoro Merenkurkut päätti kutsua kuorot vuorostaan Lontooseen. Ja sinneppä siis meidänkin kuoro suuntasi, ja ottivat vielä meikäläisenkin mukaan!

Kuoropäivät sijoittuivat virallisesti vasta viikonloppuun, mutta minä ja toinen kuorolainen suunnattiin kohti Lontoota, tuota maan mekkaa, jo torstaina - koska kummallakin oli vapaata ja haluttiin vähän kierrellä paikkoja ennen kiireistä viikonloppua. Saavuin perille melkoisen myöhään torstai illalla, joten löydettyäni reissuseurani suuntasimme lähimpään ruokapaikkaan illalliselle ja sieltä sitten nukkumaan. Ehdittiin kuitenkin siinä illalla sen verran kääpästellä, että erityisen lämmin ilma ( syyskuun loppu ja tarkeni kepoisesti paitasillaan) ja ihanasti valaistut puistot ja kadut sai ansaitsemaansa huomiota. Saattaa olla että poikkesimme sivukujalle pieneen kuppilaan yksille..



Perjantai valkeni aurinkoisena kun suuntasimme aamupalan jälkeen kaupungille. Majapaikkanamme toiminut hostelli Palmelrs lodgen Swisscottage ystävällisesti säilytti laukkujamme sillä aikaa kun hummailimme kylillä. Hyvä majapaikka muutenkin, hyvien yhteyksien päässä ja hintakaan ei liikaa kukkaroa rasita. Kumpikaan meistä ei ole mikään suurien ihmisjoukkojen ystävä, joten kun halusimme kuitenkin nähdä ympärillemme niin otimme ensin suunnaksi Green Parkin puiston, jonka läpi käpsyttelimme aina isoimpia ihmismassoja vältellen. Minä ihailin puiston puita ja kuorokaveri lampputolppia - jokaiselle jotakin :) Puistosta osuimme vahingossa Buckinghamin palatsille jonne oli kokoontunut kovasti odottelevia ihmisiä. Sen verran saimme selville, että joku oli palatsiin saapumassa, joten muista turisteita poiketen suunnistimme heti kohti St James Park puistoa. Sattumalta siellä olikin soittokunta odottelemassa tätä tuntemattomaksi jäänyttä saapujaa, ja jäimme sitten hetkeksi kuuntelemaan heidän soittoaan. Kun soittajat sitten lähtivät kohti palatsia, me suuntasimme jatkamaan matkaamme läpi puiston.


Vahingossa löyty tämmöinen pytinki..



"Terve" "Morjens"

St James Park tarjosi kyllä kaikenlaista nähtävää. Puiston keskellä on pitkä lampi, jossa asustaa paljon erilaisia lintuja. Omat suosikkini oli ehdottomasti musta joutsen ja pelikaanit. Myös kaikenlaisia tööttilintuja näkyi erityisen paljon. Tunnistin sorsan ja jonkun hanhen, muita en mutta sentään osasin lajitella nekin tööttilintuihin. Puiston laidalle tultuamme osuimme sattumalta kuningattaren hevosvartioston vahdin vaihtoon. Tuntui, että meillä oli jatkuvasti tuuri päällä ja osuimme tapahtumiin joihin emme varsinaisesti halunneet osua, mutta ei niistä haittaakaan ollut :) Hevosia piti tietysti hetki pällistellä ihan vaan koska hevoset <3

Töötti linnut


The Black Swan

Nää seisois tässä tälleen rivissä..



Sitten oltiinkin jo niin keskustassa ja sellaiseen aikaan, että minua alkoi jo hivenen ihmisten määrä ahdistaa. Kuorokaverini bongasi onneksi ihan Thames-joen rannasta St Thomas sairaalan puiston, jossa oli oikein hiljaista ja ihanaa nautiskella retkilounasta. Lounaan jälkeen olikin pikkuhiljaa aika palata hakemaan tavaroitamme ja lähteä viikonlopun majapaikkaa kohti. Matkalla subwaylle hieman harhauduimme ja osuimme sattumalta Lower Marsh kadun katumarkkinoille, missä eri etniset ruokakojut tuoksuivat aivan liian hyvälle. Olimme kuitenkin juuri syöneet niin jäi herkut tälläkertaa välistä..

Kuorolle oli siis varattu viikonlopuksi airB&B asunto ja suuntasimme sinne haettuamme laukut. Samaan aikaan paikalla saapui kaksi kuoron jäsentä lisää ja heti alkoi tulla kuoro fiilikset kun enemmän kuoroa saatiin kasaan. Ehdimme hieman lepäillä ennen kuin suuntasimme illaksi Lontoon merimieskirkolle, jossa olisi ensimmäiset kuorojen yhteiset harjoitukset. Oli ihana tunnistaa ihmisiä edelliseltä vuodelta ja nähdä aivan uusia. Tänä vuonna mukana oli kolme uutta kuoroa, joten yhteensä meitä laulajia oli viikonloppuna melkein 100! Mieletöntä. Jo ensimmäisissä yhteistreeneissä kuuli sen, miksi yhteislauluiksi oli valikoituneet juuri tietyt laulut. Vaikka harjoitellessa en oikein osannut niistä niin innostua niin isommalla porukalla ne kuulosti ihan mielettömiltä.

Lauantaina sitten esiinnyttiin yhdessä ensimmäisen kerran niin isolla porukalla kuin omina kuoroinamme. Merenkurkut oli järjestäneet konsertin Southwarkin Katetdraaliin, mikä oli ihan mieletön paikka laulaa. Akustiikka toimi kyllä viimeisen päälle. Paikalta löytyi myös kirkon oma kissa, mikä tyynenä veteli päiväuniaan rukouspenkillä samaan aikaan kun meidän lähes 100- päinen kuoromme tuuttasi Myrskyluodon Maijaa tulemaan. Epäilen vahvasti että tyyppi oli kuuro :D Konsertin jälkeen suuntasimme Borough Marketille, mikä on tunnettu turisti kohde Lontoossa ja sattuu sopivasti olemaan kyseisen katetdraalin vieressä. Tällä kertaa pääsimme maistelemaan katukeittiön anteja ja olihan se hyvää, vaikka jälleen kerran pääsin inasen ahdistumaan siitä ihmisten määrästä. Ilta vietetiin sitten merimieskirkolla grillaten ja laulaen ja toisiimme tutustuen.



























Mie ja Shakespeare

Sunnuntaina oli ulkoilma esityksien vuoro. Kokoonnuimme Cutty Sarkille, joka on kuulemma maailman tunnetuimpia purjelaivoja ( never höörd ). Lauloimme siis kyseisen laivan vieressä olevalla aukiolla, missä sattui olemaan myös hieman iäkkäämpien autojen kokoontuminen. Ystävällisesti autot kuitenkin hiljenivät siksi aikaa, että saimme iloisesti vietyä suomiviestiä eteenpäin alueella kävijöille. Jälleen kerran esitysten jälkeen rynnättiin syömään, tällä kertaa lähimpään bupiin mikä eteen osui. Ja sieltähän tarttui oikein matkamuistokin mukaan: sisätilat oli koristeltu upeasti kasvavilla kultaköynnöksillä ja koska unohdin suomireissulta ottaa äidiltä alun matkaani, otin sen sitten sieltä bupin köynnöksestä. Kukaan ei ehkä huomannu...  toivotaan, että lähtee kasvamaan.








Syömisen jälkeen oli vielä viimeisen kokoontumisen aika merimieskirkolle, missä viimeisen kerran laulettiin omat ja yhteiset laulut. Sitten olikin aika hyvästellä uudet ja vanhat ystävät. Kaihon keskellä saatiin hyviäkin uutisia. Koska tapahtumat on ollut kaikkien kuorojen mielestä kovin kovin kivoja, päätettiin vuosittaisesta tapaamisesta yrittää perinnettä, ja niimpä ensivuodelle olisi luvassa Ruotsin reissua ja seuraavalla muistaakseni sitten Saksaa :) Aivan mahtavaa, sitä odotellessa.

Maistiaisia viikonlopusta. Ensin meitin Glasgown laulu suomalaisella versiolla Loch Lomond (Skottien yksi tunnetuimmista biiseistä) ja sitten yhteiskuoro vetäisee Myrskyluodon Maijan. Äänenlaatu vähän kärsii tässä, mutta kuitenkin.





Täällä kotona odottikin sitten arki oikein isolla A:lla, jota on nyt sitten pakerrettu oikein urakalla. Viimeisiä vuoroja töissä ja niiden lomassa pakkaamista ja loputonta junailua Dundeen ja Glasgown välillä. Mutta nyt on tosiaan viimeiset 3 työvuoroa tehty ja viikonloppuna odottaa muutto - vihdoinkin. Seuraava postaus lieneekin sitten jossain muuton jälkitunnelmissa jahka ehdin. Tästä tuli sitten kuitenkin ihan hirmuisen pitkä jorina, kiitos jos jaksoit lukea! Ihanaa syksyä kaikille!

maanantai 1. lokakuuta 2018

Vauhdikas lomaviikko


Ihanaa, että on maanantai! Ja vielä ihanampaa, että se on vapaa sellainen.

Mennyt viikko oli melkoisen tapahtuma täyteinen sisältäen vieraan Suomesta, reissailua niin Skotlannissa kuin Lontoossakin ja kirsikkana kakun päällä uuden kodin löytymisen.

Eli juu! Vihdoinkin löytyi koti, minne minä ja kissani voimme asettua asumaan. Jouduin hieman joustamaan kriteereistäni (esim kerros korkeudesta), mutta mitään liian suuria myönnytyksiä ei tarvinnut tehdä ja nyt sitten vaan ootellaan, että saadaan paperipuoli kasaan ja avaimet mulle käteen. Hieman olen aloittanut muuton organisoimisen, mutta vielä riittää tehtävää.

Viikko sitten sunnuntaina ystäväni Suomesta saapui vierailulle. Ajoitus oli aivan täydellinen, sillä tarvitsin todellakin lomaa omista kuvioistani ja etenkin ajatustaukoa kaikesta meneillään olevasta. Dundeessa on tässä kesän ja alkusyksyn ajan ollut meneillään syöpäsäätiön hyväksi toiminut kampanja, joka toi eripuolillle Dundeeta erilaisten taiteilijoiden koristelemia pingviinejä. Vuosi kaksi sitten samanlainen kampanja levitti kaupunkiin Oor Wullie nimisiä patsaita ja niistä en juuri pitänyt. Nämä pingviinit olivat sen sijaan varsin hauskoja ja niitä pongaili ihan mielikseen ympäri kaupunkia. Ilokseni ja varmaan monen muunkin iloksi, pingviinit koottiin yhteen erääseen puistoon ennen niistä järjestettävää huutokauppaa ja sinne minäkin suuntasin niitä katsomaan, ennen kuin lähdin ystävääni vastaan lentokentälle. Osa maalauksista oli oikeinkin oivaltavia ja osa sitten taas vähän vähemmän, mutta kivahan noita oli katsella.












 Dundee Stars -
kaupungin jääkiekko joukkue!





Mulle on muodostunut jo perinteeksi viedä täällä vierailevat ystäväni näkemään Skotlantia vähän kauempaakin kuin vain Dundeen alueelta ja niin tälläkin kertaa otettiin auto alle ja lähdettiin huruuttamaan minne nenä osoittaa. Koska ystäväni on ollut luonani ennenkin, olin valinnut reitin vastakkaiseen suuntaan edelliskertaan nähden. Ajelimme siis ensin Perthiin Kinnounhillin tornille (paikasta alkaa pikkuhiljaa tulla vakiokohde mun matkoilla), josta jatkoimme matkaa Falkirkkiin katsomaan Kelpieitä. Näin Kelpiet nyt neljännen kerran ( toinen vakio kohteistani ) ja aina vaan niiden olemus saa mut haltioihinsa. On uskomatonta miten niihin on saatu oikeaa hevosen muotoa ja luonnetta vaikka ne on koottu melkoisen monesta metallin palasesta kasaan. Jos joskus liikutte suunnalla niin poiketkaa nyt ihmeessä niitä katsomaan, vaikka et hevosihmisiä olisikaan.



Kelpieiltä lähtiessä Skotlannin sää näytti meille osaamisensa ja alkoi siis sataa tihuuttaa. Ja sitä vettä saatiinkin sitten lähes koko loppureissu erilaisilla volyymeillä, mutta onneksi enimmäkseen vain sellaisena "märkänä tihkuna" :D. Otimme suunnaksi Inverarayn jonne pysähdyimme päivälliselle. Inveraray on äärimmäisen suloinen pienen pieni rantakylä, josta löytyi aivan pikkuruinen ravintola The Gottage. Erittäin hyvää ruokaa ja erittäin maltilliseen hintaan - suosittelen. Kylästä löytyy myös jokaisen jouluihmisen taivas - ympäri vuoden oleva joulukauppa! Mitään en ostanut, no siis ostin, mutta ihan vähän vaan - koska muutto on edessä ja pakattavaa on muutenkin tarpeeksi.





Vatsa pulleana, auto tuoksuen joululle, jatkoimme matkaamme Obaniin. Valitettavasti sää oli sellainen, ettei raskaiden pilvien alta oikein upeaa maisemaa nähnyt niin vierailu jäi varsin lyhyeksi ja lähdimme ajamaan Glencoeta ja yöpaikkaamme. Glencoe on yksi Skotlannin upeimpia paikkoja ja raskaina roikkuvat harmaan pilvet toivat siitä, esiin sen erilaisen upeuden ja vuorien jylhyyden versus aurinkoiset päivät. Näkymät olivat jopa niin upeita, että ajoimme sujuvasti erittäin ison ja selkeän opastetaulun ohi, näkemättä siinä mitään muuta kuin oravista kertovan tekstin - eli ajoimme harhaan melkoisen määrän kilometrejä, ennen kuin tuli mieleen, että jostain piti kääntyäkkin :D Löysimme kuitenkin pienen pohdiskelun jälkeen kohtalaisen helposti takaisin reitille ja majapaikaksi valitsemaani hostelliin. Glencoe Independent Hostel tarjoaa erittäin edullista majoitusta ihan kohtalaisen kelvollisissa puitteissa, joten jos joskus tarvitset edullista ja hyvällä sijainnilla olevaa majapaikkaa, annan oman ääneni tälle paikalle.



Glencoe Independent Hostel sijaitsee ihan vuorien sylissä

Pikkuisen vaan nuo pilvet roikottaa



Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta iloisella mielellä jatkettiin matkaa kohti Fort Williamia.  Ja vielä iloisempana tajuttiin lähes tunti myöhemmin, että taas ajettiin harhaan :D Navin toimiminen on välillä hieman haastellista vuorien välissä onnettoman yhteyden vuoksi ja minä sitten reteänä sanomaan, että tästä on kyllä niin helppo tie, että löydän sinne ilman naviakin. AhHAha, tätä naurettiin sitten makeasti koko matka takaisin ja kunnes päästiin oikeasti sinne Fort Williamiin vievälle tielle. Suunnistustaitoni on yhtä loistava kuin peruskoulu aikoina :D Fort Williamissa sitten sade taukosi sen verran, että saimme hieman käppäiltyä ympäri keskustaa ja poikettua turistiansaan, josta tietysti ihan vähän piti jotain ostaa mukaan. Ja jälleen löytyi kiva pubi, minkä menu sai täytettyä vatsamme ilman ongelmia. 




Fort Williamista otettiin suunnaksi Loch Ness, jonka harmaasta usvasta toivoimme kovasti löytävämme jotain oikein hirviömäistä. Ainoat hirviöit löytyivät kuitenkin vain Loch Ness centerin matkamuistomyymälästä. Sitten olikin aika ottaa nenä kohti Dundeeta. Ja niin vain pitää Dundeen mainoslause paikkaansa, mitä lähemmäksi kotia pääsimme, sen aurinkoisemmaksi kävi sää. Huomaa kuitenkin, että syksy on jo saapunut kun hämärä alkaa luovia lonkeroitaan aina vain aikaisemmin illan edetessä.

Torstaina olikin sitten hyvästien paikka. Ajelimme yhdessä junalla Edinburghiin, jossa pienen harhailun jälkeen käytiin kevyellä päivällisellä ja sitten olikin minun aika lähteä kohti Lontoota. Lontoossa oli sitten luvassa ihan eri meiningit ulkosuomalaisten kuoropäivien merkeissä. Mutta niistä meiningeistä kerron lisää ensi postauksessa, ettei veny nämä jorinat liian pitkiksi teidän lukea.

Valitan, että kuvat on taas mitä on. Tiedättehän te: minä ja kännykkä - tulos on mitä on, ja sääkin oli taas mitä oli. Jatkoa siis kuitenkin seuraa :)