maanantai 1. lokakuuta 2018

Vauhdikas lomaviikko


Ihanaa, että on maanantai! Ja vielä ihanampaa, että se on vapaa sellainen.

Mennyt viikko oli melkoisen tapahtuma täyteinen sisältäen vieraan Suomesta, reissailua niin Skotlannissa kuin Lontoossakin ja kirsikkana kakun päällä uuden kodin löytymisen.

Eli juu! Vihdoinkin löytyi koti, minne minä ja kissani voimme asettua asumaan. Jouduin hieman joustamaan kriteereistäni (esim kerros korkeudesta), mutta mitään liian suuria myönnytyksiä ei tarvinnut tehdä ja nyt sitten vaan ootellaan, että saadaan paperipuoli kasaan ja avaimet mulle käteen. Hieman olen aloittanut muuton organisoimisen, mutta vielä riittää tehtävää.

Viikko sitten sunnuntaina ystäväni Suomesta saapui vierailulle. Ajoitus oli aivan täydellinen, sillä tarvitsin todellakin lomaa omista kuvioistani ja etenkin ajatustaukoa kaikesta meneillään olevasta. Dundeessa on tässä kesän ja alkusyksyn ajan ollut meneillään syöpäsäätiön hyväksi toiminut kampanja, joka toi eripuolillle Dundeeta erilaisten taiteilijoiden koristelemia pingviinejä. Vuosi kaksi sitten samanlainen kampanja levitti kaupunkiin Oor Wullie nimisiä patsaita ja niistä en juuri pitänyt. Nämä pingviinit olivat sen sijaan varsin hauskoja ja niitä pongaili ihan mielikseen ympäri kaupunkia. Ilokseni ja varmaan monen muunkin iloksi, pingviinit koottiin yhteen erääseen puistoon ennen niistä järjestettävää huutokauppaa ja sinne minäkin suuntasin niitä katsomaan, ennen kuin lähdin ystävääni vastaan lentokentälle. Osa maalauksista oli oikeinkin oivaltavia ja osa sitten taas vähän vähemmän, mutta kivahan noita oli katsella.












 Dundee Stars -
kaupungin jääkiekko joukkue!





Mulle on muodostunut jo perinteeksi viedä täällä vierailevat ystäväni näkemään Skotlantia vähän kauempaakin kuin vain Dundeen alueelta ja niin tälläkin kertaa otettiin auto alle ja lähdettiin huruuttamaan minne nenä osoittaa. Koska ystäväni on ollut luonani ennenkin, olin valinnut reitin vastakkaiseen suuntaan edelliskertaan nähden. Ajelimme siis ensin Perthiin Kinnounhillin tornille (paikasta alkaa pikkuhiljaa tulla vakiokohde mun matkoilla), josta jatkoimme matkaa Falkirkkiin katsomaan Kelpieitä. Näin Kelpiet nyt neljännen kerran ( toinen vakio kohteistani ) ja aina vaan niiden olemus saa mut haltioihinsa. On uskomatonta miten niihin on saatu oikeaa hevosen muotoa ja luonnetta vaikka ne on koottu melkoisen monesta metallin palasesta kasaan. Jos joskus liikutte suunnalla niin poiketkaa nyt ihmeessä niitä katsomaan, vaikka et hevosihmisiä olisikaan.



Kelpieiltä lähtiessä Skotlannin sää näytti meille osaamisensa ja alkoi siis sataa tihuuttaa. Ja sitä vettä saatiinkin sitten lähes koko loppureissu erilaisilla volyymeillä, mutta onneksi enimmäkseen vain sellaisena "märkänä tihkuna" :D. Otimme suunnaksi Inverarayn jonne pysähdyimme päivälliselle. Inveraray on äärimmäisen suloinen pienen pieni rantakylä, josta löytyi aivan pikkuruinen ravintola The Gottage. Erittäin hyvää ruokaa ja erittäin maltilliseen hintaan - suosittelen. Kylästä löytyy myös jokaisen jouluihmisen taivas - ympäri vuoden oleva joulukauppa! Mitään en ostanut, no siis ostin, mutta ihan vähän vaan - koska muutto on edessä ja pakattavaa on muutenkin tarpeeksi.





Vatsa pulleana, auto tuoksuen joululle, jatkoimme matkaamme Obaniin. Valitettavasti sää oli sellainen, ettei raskaiden pilvien alta oikein upeaa maisemaa nähnyt niin vierailu jäi varsin lyhyeksi ja lähdimme ajamaan Glencoeta ja yöpaikkaamme. Glencoe on yksi Skotlannin upeimpia paikkoja ja raskaina roikkuvat harmaan pilvet toivat siitä, esiin sen erilaisen upeuden ja vuorien jylhyyden versus aurinkoiset päivät. Näkymät olivat jopa niin upeita, että ajoimme sujuvasti erittäin ison ja selkeän opastetaulun ohi, näkemättä siinä mitään muuta kuin oravista kertovan tekstin - eli ajoimme harhaan melkoisen määrän kilometrejä, ennen kuin tuli mieleen, että jostain piti kääntyäkkin :D Löysimme kuitenkin pienen pohdiskelun jälkeen kohtalaisen helposti takaisin reitille ja majapaikaksi valitsemaani hostelliin. Glencoe Independent Hostel tarjoaa erittäin edullista majoitusta ihan kohtalaisen kelvollisissa puitteissa, joten jos joskus tarvitset edullista ja hyvällä sijainnilla olevaa majapaikkaa, annan oman ääneni tälle paikalle.



Glencoe Independent Hostel sijaitsee ihan vuorien sylissä

Pikkuisen vaan nuo pilvet roikottaa



Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta iloisella mielellä jatkettiin matkaa kohti Fort Williamia.  Ja vielä iloisempana tajuttiin lähes tunti myöhemmin, että taas ajettiin harhaan :D Navin toimiminen on välillä hieman haastellista vuorien välissä onnettoman yhteyden vuoksi ja minä sitten reteänä sanomaan, että tästä on kyllä niin helppo tie, että löydän sinne ilman naviakin. AhHAha, tätä naurettiin sitten makeasti koko matka takaisin ja kunnes päästiin oikeasti sinne Fort Williamiin vievälle tielle. Suunnistustaitoni on yhtä loistava kuin peruskoulu aikoina :D Fort Williamissa sitten sade taukosi sen verran, että saimme hieman käppäiltyä ympäri keskustaa ja poikettua turistiansaan, josta tietysti ihan vähän piti jotain ostaa mukaan. Ja jälleen löytyi kiva pubi, minkä menu sai täytettyä vatsamme ilman ongelmia. 




Fort Williamista otettiin suunnaksi Loch Ness, jonka harmaasta usvasta toivoimme kovasti löytävämme jotain oikein hirviömäistä. Ainoat hirviöit löytyivät kuitenkin vain Loch Ness centerin matkamuistomyymälästä. Sitten olikin aika ottaa nenä kohti Dundeeta. Ja niin vain pitää Dundeen mainoslause paikkaansa, mitä lähemmäksi kotia pääsimme, sen aurinkoisemmaksi kävi sää. Huomaa kuitenkin, että syksy on jo saapunut kun hämärä alkaa luovia lonkeroitaan aina vain aikaisemmin illan edetessä.

Torstaina olikin sitten hyvästien paikka. Ajelimme yhdessä junalla Edinburghiin, jossa pienen harhailun jälkeen käytiin kevyellä päivällisellä ja sitten olikin minun aika lähteä kohti Lontoota. Lontoossa oli sitten luvassa ihan eri meiningit ulkosuomalaisten kuoropäivien merkeissä. Mutta niistä meiningeistä kerron lisää ensi postauksessa, ettei veny nämä jorinat liian pitkiksi teidän lukea.

Valitan, että kuvat on taas mitä on. Tiedättehän te: minä ja kännykkä - tulos on mitä on, ja sääkin oli taas mitä oli. Jatkoa siis kuitenkin seuraa :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Kotia etsimässä


Viime viikot on kuluneet melkolailla työn ja Glasgown matkailun epämääräisessä tasapainossa. 

Mulla on ollut oikeastaan parikin syytä ravata Glasgowssa vähän tiuhempaan. Toinen on tietysti se uusi työ, jota ajatellen ois hirmuisen mukavaa löytää koti säällisen matkan päästä sairaalaa, edes hivenen lähempää kuin tämä Dundee :D Toinen syy on myös oikein mukava, ja se on tietysti kuoro.
Muistanette viime syksyltä postauksen Budapestin reissusta kyseisen kuoron kanssa. Tänä vuonna mennään vähän samalla teemalla, mutta tällä kertaa Lontooseen. Reissu ajoittuu näppärästi syyskuun viimeiseen viikonloppuun, joten reenaamisen tarve on jotenkin kasvanut tässä viime aikoina kovin reippaasti :)

Yllämainituista syistä junamatka Dundee- Glasgow - Dundee on tullut kovinkin tutuksi, varsinkin kun parhaimmillaan tuota matkaa on tehty pari kertaa viikossa. Juuri viime kierroksella pohdiskelin mikä onni onkaan, että maisemat on aina vaan yhtä upeita katsella, niin sujuu tuo reissaaminen kuitenkin hyvillä mielin vaikka joskus tuppaa vähän väsyttämäänkin.


Kodin löytyminen tuntuu olevan hivenen kiven alla. Omiin kriteereihin ja sopivaan työmatkaan osuvia asuntoja on kohtuu vähänlaisesti ja jos muuten tuntuu hyvältä niin sitten kuvioon hyppää mukaan kissat, mikä täällä maassa on ajoittain vähän isompikin ongelma. Vuokra-asuntoja minne saa ottaa lemmikit mukaan ei istu ihan joka oksalla, ja luvan heltiämiseen tarvitaan yleensä ylimääräinen summa rahaa ja muita pyhiä lupauksia. Valitettavan yleistä on myös se, että vuokrailmoituksissa käytetään jotan vuosisatojen takaisia kuvia, ja kun sitten melkein innoissasi menet sitä kämppää katsomaan niin nykykunto on jotain välttävän ja kamalan välimaastosta.. Esimerkkinä kämppä jota kävin tiistaina katsomassa. Muuten ihan ok ja välttävä, mutta kylppärissä kiva ylläri - katto lepäili tyynesti ammeen pohjalla ja parasta tietysti, että välittävän agencyn edustaja oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin, mutta totesi ettei tästä nyt kovin iso viive varmaankaan tule.... kuittasin, että mulla on ihan tarpeeksi kokemuksia näistä tipahtelevista katoista ja poistuin takavasemmalle..



 Kivoja kujia ja rappusia löytyy, kotia ei..


Joten välillä on vähän työlästä pitää sitä positiivista tsemppiä päällä. Tällä viikolla iso piristys oli kuitenkin Glasgown avoimien ovien viikko. Kyseessä on vuosittainen tapahtuma, jolloin Glasgown alueen erilaiset rakennukset ja paikat avaavat ovensa uteliaille ja monissa paikoissa on ohjattuja kierroksia joilla asioista jotain tietävät jakavat tietojansa paikkoihin liittyen.  Mulla oli hyvä tuuri siinä mielessä, että näyttöjen väliin jäi niin iso rako, että ehdin poiketa erään Glasgown asuinalueen Govanin vanhaan pariisilaiseen kirkkoon, missä oli näytillä Govanin kiviä - eri kokoisia ja muotoisia historiallisesti kovin merkittäviä kiven möhkäleitä, joista vanhimmat oli jostain ajalta ennen Rooman imperiumia ja useimmat jostain viikinkien kaudelta. Kauhean kivoja ja mielenkiintoisia - tykkäsin.







Tähän ois kiva tietää selitys...


Kivien jälkeen harhailin vähän muutenkin aluetta ympäri, koskaan ei tiedä mitä löytää kun poikkeaa vähän polulta. Minä löysin tällä kertaa karhuja ja hirmuisen kivan kahvilan missä myytiin äärettömän hyvää mustikkakakkua.





Mutta enivei, haku on siis kovasti edelleen päällä ja koitan pysyä positiivisena. Tässä on kuitenkin vielä 5 viikkoa aikaa ennen kuin uusi duuni alkaa ( 13 työvuoroa jäljellä, ei sillä että laskisin..) joten paljon ehtii tapahtua. Mutta en pistä vastaan jos joku haluaa pitää mielessään peukut pystyssä minunkin puolesta :)

Ja anteeksi kuvien kömpelö asettelu, puhelin ei nyt halunnut tehdä yhteistyötä blogipohjan kanssa..


maanantai 20. elokuuta 2018

Lomalla kotona


Yksi ulkomailla asumisen outouksia on lomailu kotona. Oon ollu sen verran vähän aikaa poissa Suomesta, että se tuntuu edelleen kodilta, mutta kuitenkin jo sen verran kauan, että huomaan asioiden muuttuneen.



Suurin muutos lienee itsessä ja omassa tavassa katsoa maailmaa, joka tietysti vaikuttaa sitten kaikkeen muuhun. Toinen iso muutos on kun huomaat, miten se entinen elämä on jatkanut matkaansa ilman sinua - mikä on toki kovin luonnollista ja niin sen kuuluukin olla, mutta nostaahan se aina pienen haikeuden tajunnan perukoille. Mutta oli niitä ihan konkreettisiakin muutoksia kun tutut paikat on reerattu uuteen uskoon,







Suurin syy loman ajankohdalle oli tietenkin vanhempieni syntymäpäivät. Olen siinä mielessä onnekas ulkomailla asuja, että vanhukset on sattuneet syntymään samana päivänä, joskin eri vuonna. Tämä helpottaa huomattavasti kumpaisenkin syntymäpäiville osallistumista. Etenkin tänävuonna kun viettivät syntymäpäivänsä yhdessä. Iloista ikääntymistä vielä tätäkin kautta. Onnen kantamoisen kautta samaan aikatauluun osui myös Liedon Smugglerrock, minne ryykäsin veljen ja hänen kihlattunsa kanssa kuuntelemaan Stratovariusta - yhtä elämäni isointa suomiyhtyettä. Sieltä jäi korvaan soimaan myös uusia tuttavuuksia, joten ei ollenkaan hassumpi keikka se.





Uskokaa tai älkää, mutta kolmioleipien luvatussa maassa ei oo ikänä kuultukaan voileipäkakuista tai niiden ihanuudesta.

Lupasin työkavereille läksiäisiksi voileipäkakun ja tyypit oli täysin ulkona vaikka miten yritin selittää mistä on kyse.. yksikin sanoi, että kuulostaa pahalta... huoh...












Se fiilis kun osaat edelleen biisit ulkoa... uutta levyä odotellessa...

Olin siinä mielessä onnekas, että tällä lomalla ehdin näkemään melkoisen kirjon muitakin ihmisiä kuin perheeni. Entisten työkavereiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nähdä että pulju pyörii kuten ennenkin. Ilo oli myös nähdä montaa ystävää ja huomata miten aika eikä matka ole vaikuttanut väleihin mitenkään. Sosiaalinen media mahdollistaa nykyään niin eritavalla yhteyden pidon, mutta vaikka tavallaan tietääkin mitä toiselle kuuluu ja missä mennään - on aivan eri asia olla samassa paikassa ja puhua sitä tyhjänpäivästä notkotusta naamatusten. Kiitos teille kaikille, että annoitte aikaanne <3

Esihistorialliset ystäväni..

Sain myös sivusilmällä kurkistaa entiseen elämääni ja todeta, että olen itsekin jatkanut matkaani ja taakse jäänyt elämä alkaa hiljalleen muuttua mukaviksi muistoiksi. Ajellessani entisen taloni ohi kykenin jo olemaan huvittunut, että sekin tölli piti kahteen kertaan ostaa, ilman mitään muita fiiliksiä. Olen varmaan tulossa itsekin vähän vanhaksi kun tuntuu tärkeältä olla kaikesta menneestä kovin kiitollinen, muistellen kaikkea hyvää ja unohtaen ne huonommat jutut, luottaen siihen, että oppi on mennyt perille.


Tää oikean reunan tyyppi tuijotti herpaantumatta, ois vissiin jottain tarvinnu sillekin olla..

Loma oli oikein onnistunut myös sään puolesta, sade ei liikaa vaivannut ja lämmintä riitti. Vaikka olen varmasti keuhkonnut teille kaikille silmät ja korvat täyteen miten uskomattoman kaunista ja upeaa täällä on, niin on se kuulkaa kaunista siellä kotisuomessakin. Onhan sen tiennyt aina, mutta kun käy muualla niin osaa aina jotenkin arvostaa enemmän niitä kotikontuja. Kattokaa ny, on kaunista.











Kiitos siis kaikille, jotka teitte lomastani oikean loman. Nyt on aika sitten orientoitua syksyyn. Odottelen edelleen tietoa uudesta työpaikastani, oisin jo kovin valmis vaihtamaan maisemaa. Ihanaa syksyn alkua ja ollaan kuulolla!

torstai 19. heinäkuuta 2018

Muutoksen tuulia tiedossa


Kuten iso osa teistä jo tietääkin, sain tällä viikolla tiedon, että olen saanut uuden työpaikan. JEI! Mitään nopeita muutoksia ei silti ole luvassa, sillä täällä tunnetusti kaikki kestää. Tässä tarkempia detaileja odotellessa ajattelin kuitenkin hiukan kertoilla teille tulevista kuvioista.

Jos ootte yhtään mun juttuja seurannut niin hehkutellut useaan otteeseen Skotlannin pikkuisia kyliä, miten ihania ja idyllisiä ja kauniita ja suloisia jne jne ihanaa ne on, ja kuinka olisi niiin upeaa asua sellaisessa. Tämän valossa voin sanoa ihan pikkuisen yllättyneeni itsekkin, kun löysin itseni hakemasta työpaikkaa Glasgowsta - mikä nyt on vaatimattomasti koko Skotlannin isoin mesta. Että miten meni niinko omasta mielestä? Puolustukseksi sanottakoon, että mulla on useampi kiinnekohta kyseiseen kylään mm. kuoron ja kavereiden kautta, joten ihan tyhjästä tämä valinta ei kuitenkaan syntynyt.

Esimerkki pienestä ja ihanasta pikkukylästä..

No entäs sitten se uusi duuni.. Koska mun työidentiteetti on hyvin pitkälle tehohoitajan ja teho-osastolla työskentely on mulle edelleen se mieluisin asia niin teholla jatketaan tälläkin kertaa. Nykyiseen osastoon verrattuna uusi teho on massiivinen. Osasto on tehon ja valvonnan kombinaatio, josta osastokartan mukaan löytyy 30 ( ! ) petipaikkaa molemmille ( 60 paikkainen osasto, jösses! ),  mutta ilmeisesti vain 20 +20 petiä on jatkuvassa käytössä. Tuntuu hurjille lukemille, tarkistelen näitä jahka pääsen oikeasti työpaikalle asti. Teho on erikoistunut verisuoni, korvanenäkurkku ja munuaispotilaisiin, mutta toimii ymmärtääkseni yleistehona. Tarkennan näitäkin jahka tosiaan pääsen tiedon alkulähteille :D Se, koska pääsen aloittamaan on vielä kovasti epäselvä. Mulla on 8 viikon irtisanomisaika ja uudelta pomolta tuli ohje odotella hetki sen kanssa, sillä haluavat ensin hoitaa paperiasioita kuntoon, missä täkäläisittäin helpostikin hetki heilahtaa. Karkealla arviolla oletan sen menevän kuitenkin jonnekin syys-lokakuun tuntumaan, joten ihan hevosen selässä ei tämän asian kanssa olla.



Muutama sananen sitten siitä sairaalasta. Ja voi jee, te ette usko miten mä olen mielissäni tästä sairaalasta! Kyseessä on siis heinäkuussa 2015 avattu Queen Elizabeth University Hospital ja sepä kuulkaa onkin aikamoinen laitos. Kuvassa rastin muotoinen rakennus on siis kyseinen Ellun sairaala, aikuisten puoli ja ovaalin muotoinen rakennus siinä heti oikealla reunalla on lasten sairaala. Aikuisten puljusta löytyy kevyet 14 kerrosta ja 1109 potilas huonetta ja saman verran petejä - joo, oikeasti yksityishuoneita kaikki. Tähän sellainen todella äimistynyt emoji leuat levällään. En tiedä vielä koskeeko tämä myös tehoja. Sairaalan kampus itsessään on euroopan suurimpia ja sairaala kuuluu UK:n suurimpiin. Lienee tarpeetonta sanoa, että sairaalalta löytyy hervoton ravintola, pieniä kauppoja ja kahviloita jne tarpeellista. (Toivottavasti siellä on myös toimiva ilmastointi :D ) Tärkeämpää kuitenkin on, että sairaalaan ja sen eri rakennuksiin on koottu akuuttisairaanhoidon ja diagnostiikan sekä tutkimuksen keskeisiä elementtejä ja ideana on ollut rakentaa yksi Skotlannin edelläkävijöistä terveydenhuollon alalla. Rumahan se on kuin mikä, mutta omaa urakehitystä ajatellen kyseinen sairaala on melkoisen nappi valinta. Tästä pääsee katsomaan videota sairaalan tiloista ja kuuntelemaan ihanaa Glasgown aksenttia.. siinäpä taas opetteleminen :D

Tässä odotellessa on sitten aikaa tehdä omat kouluhommat loppuun. Käsittämätöntä miten hankalaa yhden mentoripaperin saaminen voi olla.. Pikkuhiljaa alan myös katsella uutta kotia, pakkailla liikeneviä jne jne. Heinäkuu on puolivälissä, joten katse alkaa väkisinkin hakeutua elokuussa odottavaan lomaan, jolloin tulen pitkästä aikaa Suomivisiitille - toivottavasti kelit suosii vielä silloinkin. Täällä kesä on ollut poikkeuksellisen upea, kelit on olleet lämpimimmät sitten 83 vuoteen, joten ei oo täälläkään tarvinnut juuri keleistä valittaa. 

Semmoista siis täällä tällä hetkellä :)