Hei me kävellään!

Ostin joku kesä huimilta retkiltäni kirjan Skotlantilaisista Bothyistä eli majoista. No maja on huono määritelmä, mutta en nyt keksi parempaakaan. Eli idea on siis seuraava: ympäri Skotlantia ja sen saaria on siis Mountain Bothies Association (vuori maja yhteisö ;D ) ylläpitämiä möksiä, jotka ovat siis useimmiten keskellä ei mitään. Maja käsittää usein siis seinät, katon ja usein myös jonkinlaisen tulisijan, mutta ei siis sähköä, juoksevaa vettä, vessaa tms. Majoista löytyy makuusijoja, jotka melko usein on siis jonkun näköinen laveri tms jonka päälle voi sitten laittaa retkipatjaa ja makuupussia. Iso osa majoista on johonkin vuodenaikaan lampureiden, metsänhoitajien jne käytössä, mutta periaate on, että majat on kaikille kulkijoille avoimia suurimman osan vuodesta. Kaikki himohaikkaajat ym käyttävät näitä kulkiessaan pitkin upeita Highlandseja.

Maisemat parkkipaikalta

Parkkipaikalta

Tääkin vielä parkkipaikalta

Kohteeksi valikoitui siis bothy Loch Lomondin läheisyydestä. Auto jätettiin Beinglas campsite farm:n parkkipaikalle, josta pääsi todella helposti ja vaivattomasti West Highland Way:lle, jonka varrella bothy siis kulkijoita odottaa. Matkaa yhteen suuntaan oli 3 mailia (n. 4.8km) ja kirjan mukaan arvioitu kulkuaika suuntaansa olisi tunti - puolitoista. Tosin eipä arvannut kirjan tekijä, että tälläinen täti ihminen lähtisi moisiin suorituksiin edes yrittämään. Mutta toisaalta eipä tajunnut täti ihminenkään ennen kuin vasta matkalla, että se saattaisi sujua niinkin mutkattomasti kuin sujui.

Ei tarvinnut pitkään kulkea kun pääsi jo ihastelemaan maisemia ja upeaa hiljaisuutta. Polku oli koko matkalta helposti seurattava, suurimmalta osalta matkaa myös erittäin hyvä kuntoista. Välillä pohjana oli kunnon hiekkapolku, välillä kivikkoa, pitkospuita ja välillä sitten iloisesti vuorilta valuvaa vettä, joista sitten kukin valkkasi ne oman kengän alle sopivat kivet joiden kautta rapakoista pääsi kohtuu kivuttomasti yli. Muutamia märkämutavelli kohtia oli myös, mutta niistä pääsi lähes aina kiertäen helposti ohi. 

Kaiken kaikkiaan menomatkaan upposi 1.45h mikä oli varsin yllättävän hyvä suoritus, etenkin kun matkalle osui muutama kiipeämiskohta minkä jälkeen oli pakko ottaa hetki hengen tasausta ja sitten yksi "poikkea reitiltä" kohta minne oli aivan pakko mennä ihailemaan Loch Lomondille aukeavaa maisemaa. Siinä kun istui kiven nokassa ja katseli sitä maisemaa niin oikein tunsi miten maailma asettui paikoilleen ja siinä hetkessä kaikki oli just niinkuin pitääkin. Ihan parasta terapiaa ikinä.

Loch Lomond

Bothylle saavuttua kurkattiin pikaisesti paikka läpi ( niin pieneen tönön tutkimiseen ei juuri aikaa mene) ja siirryttiin ulos syömään eväitä. Sisällä majassa oli sen verran voimakas savuntuoksu, että ihan kauheasti ei tehnyt mieli jäädä sisään kun ei ollut pakko. Hetken siinä tauoteltiin ja lähdettiin sitten paluu matkalle samaa reittiä pitkin. Paluu matkaan meni vain reilu tunti kun näin päin reitillä oli ainoastaan yksi totaali kuolemista aiheuttava mäki ja loput nyppylät meni sopivasti hengästyen.

Oli siis oikein mainio kokemus ihka ensimmäiseksi yritelmäksi, eikä paikatkaan olleet mitenkään erityisen hellinä seuraavana päivänä. Tästä rohkaistuneena meinaan mennä uudestaankin. Kirjasta löytyy ohjeet vajaan 120 mökin löytämiseksi, joten hetkeksi löytyy paikkoja etsittäväksi. Ja tietysti pitää vähän shoppaillakin ennen kuin alkaa enempää möksiä etsiä, sillä kaikkihan tietää miten hyvät varusteet tekee ihan parhaan urheilijan :D Ei vaan, oikeasti huomasin tämän pikkukävelyn aikana, että jalkineen on mulla just hyvät, mutta olisi ollut apua jos ois ollut sellaiset kävelysauvat mukana pitämään tasapainoa tiukassa tilanteessa. Myös kunnon reppu pääsi ostoslistalle niin ei tarvii jatkossa kavereiden kannella mun eväitä.

Vähän valuttaa vettä vuorilta, tuki kepit mukaan ensi kerralle!

Että sellaista, seuraavaa kertaa suunnitellessa. Saapi tulla mukaan :)

Syksy retki Uppsalaan

Laulaminen on harrastus, joka on ollut osa mun elämää enemmän ja vähemmän pienestä saakka. Mutta vasta täällä ulkomailla kuoroharrastuksesta on tullut todella tärkeä osa mun elämää ja kuoron mukana olen päässyt kokemaan kaikenlaista mitä en varmastikaan muuten olisi päässyt kokemaan. 

Viime viikonloppuna kuoron tie vei Uppsalaan ulkosuomalaisten kuorojen kokoontumiseen.

Olin ollut töissä päivävuorossa maanantaista keskiviikkoon ja keskiviikko illalla menin suoraan töistä kuorokaverini luokse yöksi ja lähdimme yhdessä torstai aamuna kohti Tukholmaa, jonne saavuimme iltapäivästä. Teimme viimevuonna Lontooseen samanlaisen "päivää ennen" lähestymisen ja juttu toimi niin hyvin, että halusimme tälläkin kertaa reissata vähän kaksin ennen viikonlopun kuoromyllytystä ideana nauttia ja chillailla ylimääräisestä vapaasta.



Niimpä torstaina otettiin rennosti, vietiin tavarat yöpaikalle ja lähdettiin vähän haahuilemaan lähikulmia. Kuorokaverillani oli treffit ystävänsä kanssa ja ystävällisesti ottivat mut rullailemaan kolmantena pyöränä mukaan, illallistettiin siis Hard Rock Cafeessa - ensimmäinen kerta muuten kun syön moisessa raflassa, en ole käynyt edes Glasgown vastaavassa.

Perjantaina jatkettiin hyvin rennolla linjalla ensin pitkän aamiaisen kera hotellilla ja sitten otettiin nenä kohti vanhaa kaupunkia. Ilma suosi meitä, aurinko paistoi ja oli lämmintä, kun hiippailtiin liian sympaattisilla kaduilla ihastelemassa niin syksyn värejä kuin itse vanhoja rakennuksia ja kujia. Oli ihan kuin olisi ladannut sisäisiä virtalähteitään kun sai kulkea siellä kohtuu hiljaisilla kaduilla, pienessä klipissä historiaa, mukavassa seurassa ilman minkäänlaista kiirettä minnekään.

Vanhasta kaupungista lähdimme sitten suuntaamaan kävellen takaisin kaupunkiin ja hotellia päin. Matkalla löytyi niin kivaa kahvilaa kuin ihanan runsasta karkkikauppaakin sekä hassun hauskoja patsaita - kyllähän siellä olisi riittänyt vaikka kuinka paljon pällisteltävää. Iltapäivästä oli kuitenkin aika vaihtaa kaupunkia, sillä Uppsalassa oli viikonlopun pääasiallinen kohde - ulkosuomalaisten kuorojen kokoontuminen.

Ihanaa pullaa, kaikkialla oli niiiin hyvää pullaa!

Perjantai iltana siis kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa yhteen sitten viimevuoden Lontoon reissun ja olihan se hauskaa moikkailla niitä tuttuja parilta viime kerralta ja tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin kuoroihin. Ja se fiilis kun ekaa kertaa laulettiin yhdessä - nautin kovasti omassa kuorossani laulamisesta, mutta se fiilis kun on iso porukka ja etenkin miesääniä joukossa - siinä on vaan jotain niin erityistä.

Lauantaina oli sitten konsertti Uppsalan katedraalissa asiaan kuuluvine kenraaliharjoituksineen ja lounastaukoineen ja kaikenmaailman säätöineen niinkuin aina. Konsertti oli ohi kuin silmän räpäyksessä. Lauloimme ensin isona kuorona muutaman laulun, sitten jokainen kuoro esitti oman kappaleensa. Me lauloimme yhden laulun Lontoon merimieskirkon kuoron kanssa ja sitten yhden oman. Lopuksi lauloimme vielä isona kuorona muutaman laulun lopettaen Finlandiaan. En ole ikinä ennen ollut mitenkään erityisen herkkä tuolle biisille, mutta huomaan näiden ulkomailla asuttujen vuosien tuoneen oman sävynsä tuohon biisiin. Siinä hetkessä kun me noin sata laulajaa ympäri eurooppaa yhdessä laulussa juhlistamme sitä tosiasiaa, että jokaisella meistä on oma siteemme sinne kotosuomeen, on vaikea olla liikuttumatta saati vaikuttumatta. Siinä hetkessä ja siinä kappaleessa oli helppo olla yhtä kuoroa ilman rajoja. Niin kiitollinen, että sain taas olla mukana kokemassa sen.

viime hetken tsekkaukset

Katedraalilta suuntasimme Uppsalan juna-asemalle missä lauloimme ohikulkijoille sekä Finlandian, että On suuri sun rantas autiuksen. Ohikulkijoiden ilmeitä on niin hauska katsoa :D Sitten isomman ryhmän lähdettyä meidän kuoro esitti Poppeli on puu -biisin ihan vaan koska se on hauska ja oli mahdollisuus ennen kuin meidän kuoron sopraanot lähtivät omille teilleen. Uppsalan kuoro oli järjestänyt meille illan vieton hieman kauempana olevaan seurakunta keskukseen, missä pääsimme nauttimaan voileipäkakuista (slurps!!) ja ruotsalaisesta hernekeitosta, joka suomalaisesta poiketen sisältää joulumausteita ja maistui siis siksi hivenen erikoiselta. Ihana ilta laulaen, syöden ja ihan vähäsen viiniäkin maistellen ;) Laulettiin me sielläkin se poppeli puu, mutta siinä kohti ei ollut vire enää allekirjoittaneella kohdillaan, joten siitä ei parane enempää puhua - mistä lie johtunut sellainen häirä :D

Sunnuntaina sai nukkua ihanan pitkään ja ehdittiin silti hieman kävellä keskustassa ennen kuin viimeinen yhteinen osio alkoi. Uppsalan kuoro oli järjestänyt meille workshopin jonka tuli vetämään Suomesta Mertsi Rajala, joka on palkittu kuorojohtaja ja erittäin tunnustettu kouluttaja. Teimme improvisaatio harjoituksia ja muita äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja, joita en ole ennen tehnytkään. Harmiksemme osa meistä joutui lähtemään kesken pois, jotta ehdimme lennollemme kotiin. Paikalla oli myös SVT:n edustaja ja maanantai illan uutislähetyksessä oli ihan kunnon juttu meidän kuoroviikonlopusta. Huisia.

Rakastan näitä värejä!

Kotiin paluu olikin sitten kotoisista kotoisin, vettä tuli vaakatasossa ja oli mukavan kylmänkosteaa. Oivoi. Mutta olihan se ihana tulla kotiin kissojen luokse. Niillä muuten menee jo ihan kivasti keskenään, viime postauksessa kerroinkin niiden isosta riidasta. Otti useamman päivän päästä siihen, että sain jättää kissat vapaasti yhteen ja vielä pidempään, että tilanne normalisoitui. Nyt on enää ajoittaisia jännityksiä mutta riitoja ei enää ole ollut.

Heippa ja kiitos Ruotsi!

Sellainen reissu oli siis se. Onneksi olin varannut itselleni lomaa tämän reissun jälkeisen viikon, joten saan lepuutella vielä tovin ennen töihin paluuta. Vaatii aina pienen hetken tokeentua näistä yltiösosiaalisista tilanteista - niin paljon kuin tästäkin viikonlopusta nautin ja enkä olisi halunnut tehdä toisin. Seuraavaksi onkin sitten joululaulujen vuoro, sillä tänävuonna täällä meillä joululauluja laulellaan suomikoululla jo marraskuun lopussa.

Sitä odotellessa :)

ps. mun kuvien laatu näköjään huononee joka postauksella :D Kohta en kehtaa laittaa yhtään kuvaa :D