Valkoinen ratsu ja vapauden kaipuu

Viime postauksessa ihastelin vähän yllättäen saapunutta kevään alkua.. ja sama tahti vaan jatkuu!

 Olen tässä pidempään pohtinut omaa urallista kehitystäni, elämän tilannettani, missä haluan asua jne jne näitä normaaleja elämän kuvioita ylipäätään tässä rehelliseen keski-ikäisten ihmisten ikäryhmään kuuluvassa tilanteessa. Aika ajoin kaikki on selvää kuin peili tyyni järven selkä, mutta ei kovin kummoista uiskentelijaa sinne järveen vaadita kun taas on lainetta pinnassa.

 NO kuten kaikki tietää niin mikään ei piristä ja selkeytä ajatusta niin hyvin kuin pieni ( tai vähän isompi) shoppailu, joten menin ja ostaa täräytin auton :D Asia on muhinut mielessä siitä asti kun sain edellisen auton siivottua ulos elämästäni ja nyt eräänlaisena asioiden päätöksenä menin ja ostin hienon valkoisen ratsuni eli Kia ceedin. Kyseessähän on käytännössä lähes sama auto, minkä jo kertaalleen edellisessä elämässä omistin, ja minkä jouduin vaihtamaan sportage malliin ihan vaan siksi, että mokoma auto on suunniteltu niin reisille ettei sillä kärsinyt ajaa hiekkatiellä. Noh! Täällähän sitä hiekkatie ongelmaa ei ole kun pieninkin keskellä ei mitään sijaitseva tie on 96% todennäköisyydellä peitetty jollain päällysteellä niin päätin ottaa revanssin. Sitä paitsi kyseinen ceed nyt vaan on yksi kauneimpia autoja mitä on, joten onnellinen autonomistaja täällä vaan hei!

Yksi oikeista syistä hankkia auto oli lisätöiden teko, päätin liittyä hoitaja agencyyn joka välittää hoitajia ympäri skotteja - auto mahdollistaa keikkatöiden teon monessakin mielessä. Toinen syy autolle oli tietysti se vapauden tunne, minkä auto mahdollistaa - etenkin nyt kun se yksi virus jyllää pitkin maailmaa ja tekee mm. joukkoliikenteen käytön hieman arveluttavaksi. Parasta kuitenkin on, että auton kanssa voin lähteä vapaalla jonnekin hivenen etäämmälle ihmisistä ottamaan hetkiseksi hieman omaa aikaa, parhaassa tapauksessa vähän aurinkoa, raitista ilmaa ja kävellä sielua hivenen keveämmäksi. 

Vielä neljän vuoden jälkeenkin täältä löytyvät upeat maisemat toimii mainiona työn vastapainona ja terapiana. Nyt etenkin kun oma työmaa on aikalailla kaikkien ajatuksissa, silmissä ja mielessä, on ihan parasta että saan otettua siitä vähän taukoa kun on mahdollisuus. Olen nyt kahteen kertaan karannut reissuilleni ja nauttinut enemmän kuin uskoinkaan. 

Viime sunnuntaina otin ja lähdin vähän rantareitille katsomaan pieniä kyliä ja sieltä löytyikin ihanaa rantareittiä niin ajettavaksi kuin käveltäväksisin. Mikään ei ole niin kivaa kuin ottaa ja lähteä jonnekkin ja vaan katsoa mitä sieltä jostain voi löytyä :)

      Tällaisia penkkejä näkee ympäri Skotlantia. Näitä löytyy niin kaupunkien puistoista kuin ulkoilualueiden varrelta ja kaikissa on ideana, että perheet/ ystävät/ työtoverit jne ostavat penkin jonkun edesmenneen muistolle joka sitten asetetaan jonnekin edesmenneelle ja muistaneille tärkeään paikkaan. Näin jälkeen jääville on paikka missä muistella edesmennyttä ja toisaalta sitten puistot ja ulkoilureitit saavat taloudellista tukea penkkien hankintaan ja kaikki voivat nauttia sekä penkistä että paikasta paremmin.

t

 Tänään suuntasin työkavereiden kanssa aivojen tuuletukselle samalle kansallispuisto alueelle, mutta rannan sijasta päätettiin kiivetä pieni nyppylä sillä ajatuksella, että voisi olla vähän kuivempaa. No ei ollut mutta muuten oli mainiota. 

Ei ollu ruuhkaa sanoisin

Näiden kuvien myötä halusin vaan sanoa kaikille tutuille, että täällä on asiat ihan hyvin ainakin toistaiseksi. Otetaan rauhassa ja katsellaan mitä tuleman pitää. Muistakaa pestä kädet, pitää sitä sosiaalista etäisyyttä niin paljon kuin pystytte ja malttakaa mielenne, panikointi ei auta ketään. 

Olette hirmuisen tärkeitä -pysykää turvassa.

Kevättä ilmassa

Hei taasen!

 Hengissä ollaan vaikka vähän lipsahti taas tämän kirjoittelun kanssa.

Vuosi lähti käyntiin yllätys yllätys hieman takkuisesti kun myrskyisät säät koettelivat pientä kotiani niin hurjasti, että nurkat alkoi antaa periksi - toisin sanoen tuttu ystävämme vesivahinko päätti tulla kylään.  Tällä kertaa olohuoneen seinään ilmaantui ihan omanlaisensa maailman kartasto ja makkarin ikkuna kokeili toimia suihkulähteenä... Tässä on kuitenkin vuosien mittaan tulleet nämä tilanteet jo melkoisen tutuksi ja niimpä tämäkin kriisi otettiin hillityn rauhallisesti lähes heti alusta pitäen haltuun ja alkoi näyttää jo melkoisen hyvältä kunnes saatiin jälleen pieni läntti aikaiseksi olohuoneeseen. Mutta nou hätä - poijjaat käyvät lisäämässä muovia välikattoon ja korjailevat ulkopuolta aina kun sää sallii ja ehtivät, kyllä tämä tästä.

Aikojen alussa maailma oli vain pari pientä saarta..

.. josta vuosituhansien (4 päivän) aikana kasvoi suuri maailma...

 Toinen tuttu alkuvuoden juttu on tietysti SukkaFinlandia, joka tuo loppiaisesta lähtien sukkamanian tännekin ja kaikki vapaa aika tuntuu menevän puikot kilkatellen. Tänävuonna tuntui tämäkin osio vähän takkuiselta, vaikka muutamia ihan kivoja sukkia tulikin tehtyä. Pitänee miettiä olisiko ensi vuonna syytä pitää välivuosi, vaikka onhan tässä koko vuosi aikaa unohtaa miten kamalaa taas olikaan :D

Ja edellisistä syistä johtuen maaliskuu hiipi nurkantakaa ihan yllättäen ja niimpä onkin ihana huomata kevään vihdoin olevan jo aloittelemassa puuhiaan täälläkin. Ja on kuulkaa ihan aikakin. Tämä talvi on ollut märin ja myrskyävin pitkiin aikoihin (ikään kuin tämä länsirannikko olisi muuten niin kuiva ja aurinkoinen ), joten ilolla vastaan otan lisääntyvän valon ja auringon.

Olen ollut talvilomalla tässä reilut viikon päivät ja tänään oli oikein viimeisen päälle ihana kevät keli. Aurinko paistoi, tuulta oli vain nimeksi ja niimpä otin ja lähdin vihdoin ja viimein katsomaan, miltä Glasgown yliopiston kuuluisa pylvässali livenä näyttää.  Kyseinen oppilaitos omaa kohtuu pitkän historian, perustamisvuosi taitaa olla jossain 1400 luvun puolivälissä ja rakennuksien alkuajat sijoittuu jonnekkin sinne aika samoille ajoille muutaman sadan vuoden heitolla. Joten on historiaa imeskeltäväksi ihan niin paljon kun vaan jaksaa vastaan ottaa. 

Ja olihan se hieno, se pylvässali siis ja koko kaksi osainen sisäpiha rakennuksineen päivineen. Melkein tunsin polttavan tarpeen ryhtyä taas opiskelemaan itsekin, joka onneksi laantui hyvin haaleaksi tarpeeksi heti seuraavalla hetkellä kun muistin, että esim Master tason opinnot omalta alalta on siinä 6-7 tonnia kaikkinensa ja tietysti kokonaan omasta pussista. Yhtäkkiä olinkin ihan tyytyäväinen omiin YAMK papereihin eikä tee yhtään mieli opiskella lisää :D

Tervetuloa..

Pylväshalli oli upea!

Näkymä pylväshallissa Hunterian museoon päin

Sisäpihalta näkymää pylväshallin takana olevalle toiselle sisäpihalle

Mutta itse rakennus ja läheinen Kelvingroven puisto on kyllä käymisen arvoinen. Yliopiston alueella on myös Skotlannin vanhin julkinen museo Hunterian Museum, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa mikäli yliopistolla poikkeaa. Museo on jakautunut eri rakennuksiin aihepiirien mukaan, mutta taidegalleriaan ja yleismuseeon pääsee suoraan siitä ylen ihanasta pylvässalista. 

Pyörin lähes pari tuntia alueella kunnes selkä sanoi, että jo riittää vaeltelut. Sekin mokoma (selkä siis ) on ollut hivenen poikkiteloin tässä pidemmän aikaa. Mutta pärjäilen sen kanssa ja sitkeästi olen taas aloittanut vähän elvytellä liikuntaharrastamistakin, sillä toiveella, että joskun pääsisi taas ratsastamaankin. Katsellaan katsellaan.  Koska olin mielestäni koko päivän palkitsin itseni hyvällä lounaalla ja treffeillä Dr Dolittlen kanssa elokuvissa. Hauskanen elokuva vaikkakin hivenen juoniköyhä, mutta kerrankos sitä. 

Noi roskat ois niinko niitä krookuksia.. eli siis ei roskia vaan kukkia

Eli ei täällä mitään elämää ihmeellisempää vieläkään tapahdu, mutta sehän se on sitä parasta itseään :) Kevät kukkaset onneksi on jo heränneet joten on taas mitä ihastella ennen kuin kesä saapuu.

Palataan!