Valkoinen ratsu ja vapauden kaipuu

Viime postauksessa ihastelin vähän yllättäen saapunutta kevään alkua.. ja sama tahti vaan jatkuu!

 Olen tässä pidempään pohtinut omaa urallista kehitystäni, elämän tilannettani, missä haluan asua jne jne näitä normaaleja elämän kuvioita ylipäätään tässä rehelliseen keski-ikäisten ihmisten ikäryhmään kuuluvassa tilanteessa. Aika ajoin kaikki on selvää kuin peili tyyni järven selkä, mutta ei kovin kummoista uiskentelijaa sinne järveen vaadita kun taas on lainetta pinnassa.

 NO kuten kaikki tietää niin mikään ei piristä ja selkeytä ajatusta niin hyvin kuin pieni ( tai vähän isompi) shoppailu, joten menin ja ostaa täräytin auton :D Asia on muhinut mielessä siitä asti kun sain edellisen auton siivottua ulos elämästäni ja nyt eräänlaisena asioiden päätöksenä menin ja ostin hienon valkoisen ratsuni eli Kia ceedin. Kyseessähän on käytännössä lähes sama auto, minkä jo kertaalleen edellisessä elämässä omistin, ja minkä jouduin vaihtamaan sportage malliin ihan vaan siksi, että mokoma auto on suunniteltu niin reisille ettei sillä kärsinyt ajaa hiekkatiellä. Noh! Täällähän sitä hiekkatie ongelmaa ei ole kun pieninkin keskellä ei mitään sijaitseva tie on 96% todennäköisyydellä peitetty jollain päällysteellä niin päätin ottaa revanssin. Sitä paitsi kyseinen ceed nyt vaan on yksi kauneimpia autoja mitä on, joten onnellinen autonomistaja täällä vaan hei!

Yksi oikeista syistä hankkia auto oli lisätöiden teko, päätin liittyä hoitaja agencyyn joka välittää hoitajia ympäri skotteja - auto mahdollistaa keikkatöiden teon monessakin mielessä. Toinen syy autolle oli tietysti se vapauden tunne, minkä auto mahdollistaa - etenkin nyt kun se yksi virus jyllää pitkin maailmaa ja tekee mm. joukkoliikenteen käytön hieman arveluttavaksi. Parasta kuitenkin on, että auton kanssa voin lähteä vapaalla jonnekin hivenen etäämmälle ihmisistä ottamaan hetkiseksi hieman omaa aikaa, parhaassa tapauksessa vähän aurinkoa, raitista ilmaa ja kävellä sielua hivenen keveämmäksi. 

Vielä neljän vuoden jälkeenkin täältä löytyvät upeat maisemat toimii mainiona työn vastapainona ja terapiana. Nyt etenkin kun oma työmaa on aikalailla kaikkien ajatuksissa, silmissä ja mielessä, on ihan parasta että saan otettua siitä vähän taukoa kun on mahdollisuus. Olen nyt kahteen kertaan karannut reissuilleni ja nauttinut enemmän kuin uskoinkaan. 

Viime sunnuntaina otin ja lähdin vähän rantareitille katsomaan pieniä kyliä ja sieltä löytyikin ihanaa rantareittiä niin ajettavaksi kuin käveltäväksisin. Mikään ei ole niin kivaa kuin ottaa ja lähteä jonnekkin ja vaan katsoa mitä sieltä jostain voi löytyä :)

      Tällaisia penkkejä näkee ympäri Skotlantia. Näitä löytyy niin kaupunkien puistoista kuin ulkoilualueiden varrelta ja kaikissa on ideana, että perheet/ ystävät/ työtoverit jne ostavat penkin jonkun edesmenneen muistolle joka sitten asetetaan jonnekin edesmenneelle ja muistaneille tärkeään paikkaan. Näin jälkeen jääville on paikka missä muistella edesmennyttä ja toisaalta sitten puistot ja ulkoilureitit saavat taloudellista tukea penkkien hankintaan ja kaikki voivat nauttia sekä penkistä että paikasta paremmin.

t

 Tänään suuntasin työkavereiden kanssa aivojen tuuletukselle samalle kansallispuisto alueelle, mutta rannan sijasta päätettiin kiivetä pieni nyppylä sillä ajatuksella, että voisi olla vähän kuivempaa. No ei ollut mutta muuten oli mainiota. 

Ei ollu ruuhkaa sanoisin

Näiden kuvien myötä halusin vaan sanoa kaikille tutuille, että täällä on asiat ihan hyvin ainakin toistaiseksi. Otetaan rauhassa ja katsellaan mitä tuleman pitää. Muistakaa pestä kädet, pitää sitä sosiaalista etäisyyttä niin paljon kuin pystytte ja malttakaa mielenne, panikointi ei auta ketään. 

Olette hirmuisen tärkeitä -pysykää turvassa.