Kuu kiurusta kesään, västäräkistä vähäsen..

Ja pääskysestä ei päivääkään. No mutta mites kun täällä noita västäräkkejäkin pyörii ympäri vuoden...

Että joo, sehän on melkeen niinko kesän korvalla olisi :) Jotenkin elämä on ollut ihan kuplassa tässä viime kuukaudet niin ei ole tajunnut ajan kulkua laisinkaan. Pääsiäinenkin meni ohi niin sukkelaan, että vasta vapun korvilla tajusin, etten ollut laittanut edes pääsiäiskoristeita esille! Juhlin sitten vappua pajunkissojen kera :D

Niinkuin varmasti teillä muillakin, tämä maailmaa uuteen järjestykseen laittanut virus pisti mullakin hieman kuvioita uusiksi, etenkin töissä. Useimmat jotka tätä blogia lueskelee tietää, että olen ammatiltani sairaanhoitaja ja töissä juurikin siellä teho-osastolla joista jokaisen maan sanomalehdet ja muut uutiset on jaksaneet vääntää juttua liiankin kanssa. Sattumalta mulla sattuu olemaan myöskin muuan suhteellisen harmiton perussairaus, minkä kanssa ei ole koskaan ollut hankaluuksia töiden osalta ennen kuin nyt. Sairauteen liittyvän lääkityksen vuoksi (edelleen siis kaikki ok, sama lääkitys ollut käytössä vuosikymmenet) kävi ilmi, että minäpä en voikkaan olla töissä niin kuin ennen ja sain siirron ei kliinisiin tehtäviin. Ja kyllähän siinä hetki meni sopeutuessa kun oma rooli meni kerrasta uusiksi. Hyviäkin puolia toki löytyi; työkaveri omalta osastolta, pari muuta toisilta osastoilta, toimistotyöajat, vapaat viikonloput ja turvattu kk palkka. Paljon on päässyt oppimaan uutta ja sellaisiakin juttuja, jotka normisti ei täällä kuuluisi mulle ( kuten henkilöstö sijoittelu), mutta joista varmasti on hyötyä tulevaisuudessa.

Mun hommiin kuuluu myös päivittää tätä taulua. Joka päivä joku sanoo " sulla on niin siisti käsiala!" No kuule! Kun kerran päivässä viis kertaa viikossa viimeiset pari kuukautta oot tätä tehny niin jotenki sitä vaan oppii... Ja hartiat kiittää :D

Mä ja työkaverit :)

Iloa arkeen on myös tuoneet viikoittaiset koulutuspäivät joita ollaan meidän non-clinical tiimin kanssa vedetty tehovalvonnan ja leikkaussalien, heräämöjen ja muiden osastojen henkilökunnalle, jotka ovat siirtyneet omilta toiminta-alueiltaan tukemaan meitä teho-osastojen työntekijöitä kun tilanne oli kuumaakin kuumempi. Sitä on yllättävän väsynyt kun selität ryhmä toisensa jälkeen ventilaation perusteita ja hengitysputken/trakeostomian hoitoa englanniksi ihmisille joilla ei välttämättä ole mitään ennakkotietoa saati kokemusta koko aiheesta - Miten outoihin tilanteihin sitä tässä elämässä välillä joutuukaan!

Vapaalla onkin sitten tullut tarpeeseen pienet irtiotot. Olen taas löytänyt aarteeni Bothy Bible:n jonka opastamana lähdinkin taas yksi kerta etsimään uutta Bothya eli metsästysmajaa. Tällä kertaa kaikkia sosiaalista etäisyyttä noudattaen menin ihan itsekseni ja hieno reissuhan siitä tuli. Kirja sanoi reittiohjeessa 1-1,5h per suunta ja sitten meikäläinen menee ja taapertaa sen 2 tuntia meno suuntaan koska "kyllä sen pitäisi jo jossain tässä olla" " katsompa tuolta nyppylän takaa" "hemmetti, tämähän on suo!" "palaan takaisin ja mietin" "ei, kyllä on parempi jatkaa vielä hetki.." et jos ois vaan kävelly eikä harhaillu... Mutta takaisin autolle käveli sit vaan 1h 20min..  Et ehkä ens kerralla sit vaan joku "aja pihaan ja bothy on siinä" :D

 Lienee jo rikollista miten nättejä paikkoja täältä löytyy. Onneksi näistä saa ja voi nauttia kun ne koto Suomen maisemat saattaa olla hetkisen aikaa vähä vaikeammin saavutettavissa.  

Että sellaista tällä kertaa. Että ei tänne edelleenkään mitään ihmeitä kuulu, ihan hyvin sujuu ja kaikki ok. Välillä edelleen mietin samoja keski-ikäisen ihmisen juttuja kuin edellisessäkin postauksessa ja saattaa olla, että niiden suhteen on ensi kerralla jotain sanottavaa tai sitten ei, mistä näistä tietää.

Ja vielä! Miten se sananlasku niistä käen kukkumisista meni? Elinvuosia vai mitä ne kukkumiset kertoi?? Meikäläinen ainakin elää vielä ensi vuosituhannellakin jos niistä oli kyse, meinaan niin kilkatti joku vähämielinen käki koko hemmetin päivän kun etsin tuota mokomaa majaa. Ei niin hetken taukoa se lintu pitänyt - luulisi, että ottaisi jo itseäkin oma ääni kupoliin... No mutta kuitenkin.

Juusoa ei käen kukkumiset eikä muutkaan jutut kiinnosta niin kauan kun on aurinko kohta tarjolla pienille nokosille..

 Pysykää turvassa, ootte rakkaita!