Vauhdikas lomaviikko

Ihanaa, että on maanantai! Ja vielä ihanampaa, että se on vapaa sellainen.

Mennyt viikko oli melkoisen tapahtuma täyteinen sisältäen vieraan Suomesta, reissailua niin Skotlannissa kuin Lontoossakin ja kirsikkana kakun päällä uuden kodin löytymisen.

Eli juu! Vihdoinkin löytyi koti, minne minä ja kissani voimme asettua asumaan. Jouduin hieman joustamaan kriteereistäni (esim kerros korkeudesta), mutta mitään liian suuria myönnytyksiä ei tarvinnut tehdä ja nyt sitten vaan ootellaan, että saadaan paperipuoli kasaan ja avaimet mulle käteen. Hieman olen aloittanut muuton organisoimisen, mutta vielä riittää tehtävää.

Viikko sitten sunnuntaina ystäväni Suomesta saapui vierailulle. Ajoitus oli aivan täydellinen, sillä tarvitsin todellakin lomaa omista kuvioistani ja etenkin ajatustaukoa kaikesta meneillään olevasta. Dundeessa on tässä kesän ja alkusyksyn ajan ollut meneillään syöpäsäätiön hyväksi toiminut kampanja, joka toi eripuolillle Dundeeta erilaisten taiteilijoiden koristelemia pingviinejä. Vuosi kaksi sitten samanlainen kampanja levitti kaupunkiin Oor Wullie nimisiä patsaita ja niistä en juuri pitänyt. Nämä pingviinit olivat sen sijaan varsin hauskoja ja niitä pongaili ihan mielikseen ympäri kaupunkia. Ilokseni ja varmaan monen muunkin iloksi, pingviinit koottiin yhteen erääseen puistoon ennen niistä järjestettävää huutokauppaa ja sinne minäkin suuntasin niitä katsomaan, ennen kuin lähdin ystävääni vastaan lentokentälle. Osa maalauksista oli oikeinkin oivaltavia ja osa sitten taas vähän vähemmän, mutta kivahan noita oli katsella.

 Dundee Stars -
kaupungin jääkiekko joukkue!

Mulle on muodostunut jo perinteeksi viedä täällä vierailevat ystäväni näkemään Skotlantia vähän kauempaakin kuin vain Dundeen alueelta ja niin tälläkin kertaa otettiin auto alle ja lähdettiin huruuttamaan minne nenä osoittaa. Koska ystäväni on ollut luonani ennenkin, olin valinnut reitin vastakkaiseen suuntaan edelliskertaan nähden. Ajelimme siis ensin Perthiin Kinnounhillin tornille (paikasta alkaa pikkuhiljaa tulla vakiokohde mun matkoilla), josta jatkoimme matkaa Falkirkkiin katsomaan Kelpieitä. Näin Kelpiet nyt neljännen kerran ( toinen vakio kohteistani ) ja aina vaan niiden olemus saa mut haltioihinsa. On uskomatonta miten niihin on saatu oikeaa hevosen muotoa ja luonnetta vaikka ne on koottu melkoisen monesta metallin palasesta kasaan. Jos joskus liikutte suunnalla niin poiketkaa nyt ihmeessä niitä katsomaan, vaikka et hevosihmisiä olisikaan.

Kelpieiltä lähtiessä Skotlannin sää näytti meille osaamisensa ja alkoi siis sataa tihuuttaa. Ja sitä vettä saatiinkin sitten lähes koko loppureissu erilaisilla volyymeillä, mutta onneksi enimmäkseen vain sellaisena "märkänä tihkuna" :D. Otimme suunnaksi Inverarayn jonne pysähdyimme päivälliselle. Inveraray on äärimmäisen suloinen pienen pieni rantakylä, josta löytyi aivan pikkuruinen ravintola The Gottage. Erittäin hyvää ruokaa ja erittäin maltilliseen hintaan - suosittelen. Kylästä löytyy myös jokaisen jouluihmisen taivas - ympäri vuoden oleva joulukauppa! Mitään en ostanut, no siis ostin, mutta ihan vähän vaan - koska muutto on edessä ja pakattavaa on muutenkin tarpeeksi.

Vatsa pulleana, auto tuoksuen joululle, jatkoimme matkaamme Obaniin. Valitettavasti sää oli sellainen, ettei raskaiden pilvien alta oikein upeaa maisemaa nähnyt niin vierailu jäi varsin lyhyeksi ja lähdimme ajamaan Glencoeta ja yöpaikkaamme. Glencoe on yksi Skotlannin upeimpia paikkoja ja raskaina roikkuvat harmaan pilvet toivat siitä, esiin sen erilaisen upeuden ja vuorien jylhyyden versus aurinkoiset päivät. Näkymät olivat jopa niin upeita, että ajoimme sujuvasti erittäin ison ja selkeän opastetaulun ohi, näkemättä siinä mitään muuta kuin oravista kertovan tekstin - eli ajoimme harhaan melkoisen määrän kilometrejä, ennen kuin tuli mieleen, että jostain piti kääntyäkkin :D Löysimme kuitenkin pienen pohdiskelun jälkeen kohtalaisen helposti takaisin reitille ja majapaikaksi valitsemaani hostelliin. Glencoe Independent Hostel tarjoaa erittäin edullista majoitusta ihan kohtalaisen kelvollisissa puitteissa, joten jos joskus tarvitset edullista ja hyvällä sijainnilla olevaa majapaikkaa, annan oman ääneni tälle paikalle.

Glencoe Independent Hostel sijaitsee ihan vuorien sylissä

Pikkuisen vaan nuo pilvet roikottaa

Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta iloisella mielellä jatkettiin matkaa kohti Fort Williamia.  Ja vielä iloisempana tajuttiin lähes tunti myöhemmin, että taas ajettiin harhaan :D Navin toimiminen on välillä hieman haastellista vuorien välissä onnettoman yhteyden vuoksi ja minä sitten reteänä sanomaan, että tästä on kyllä niin helppo tie, että löydän sinne ilman naviakin. AhHAha, tätä naurettiin sitten makeasti koko matka takaisin ja kunnes päästiin oikeasti sinne Fort Williamiin vievälle tielle. Suunnistustaitoni on yhtä loistava kuin peruskoulu aikoina :D Fort Williamissa sitten sade taukosi sen verran, että saimme hieman käppäiltyä ympäri keskustaa ja poikettua turistiansaan, josta tietysti ihan vähän piti jotain ostaa mukaan. Ja jälleen löytyi kiva pubi, minkä menu sai täytettyä vatsamme ilman ongelmia. 

Fort Williamista otettiin suunnaksi Loch Ness, jonka harmaasta usvasta toivoimme kovasti löytävämme jotain oikein hirviömäistä. Ainoat hirviöit löytyivät kuitenkin vain Loch Ness centerin matkamuistomyymälästä. Sitten olikin aika ottaa nenä kohti Dundeeta. Ja niin vain pitää Dundeen mainoslause paikkaansa, mitä lähemmäksi kotia pääsimme, sen aurinkoisemmaksi kävi sää. Huomaa kuitenkin, että syksy on jo saapunut kun hämärä alkaa luovia lonkeroitaan aina vain aikaisemmin illan edetessä.

Torstaina olikin sitten hyvästien paikka. Ajelimme yhdessä junalla Edinburghiin, jossa pienen harhailun jälkeen käytiin kevyellä päivällisellä ja sitten olikin minun aika lähteä kohti Lontoota. Lontoossa oli sitten luvassa ihan eri meiningit ulkosuomalaisten kuoropäivien merkeissä. Mutta niistä meiningeistä kerron lisää ensi postauksessa, ettei veny nämä jorinat liian pitkiksi teidän lukea.

Valitan, että kuvat on taas mitä on. Tiedättehän te: minä ja kännykkä - tulos on mitä on, ja sääkin oli taas mitä oli. Jatkoa siis kuitenkin seuraa :)