Viikko täynnä arkea ja juhlaa

Mennyt viikko oli melkolailla ainutlaatuinen monessakin mielessä. Näin jälkikäteen voi vaan huokaista, että selvisimpä ja luojan kiitos tänään ei tarvii mennä sohvaa kauemmaksi :D

Maanantaina päädyin kuoron mukana laulamaan Edinburghin Suomen kunniakonsulin järjestämille itsenäisyyspäiväjuhlille, jonne kyseinen herra oli kutsunut varsin silmää tekeviä vieraita (kuten esim. Suomen Lontoon suurlähettiläs ja Skottien ulkosuhteista, kulttuurista ja turismista vastaava ministeri) ja parisataa muutakin tyyppiä. Rykäisin siis junalla Ediin. Juna-asemalta kiivettiin muutama rappunen liian monta, ylös upeaan upeaan Signet Libraryyn, jossa juhlat juhlittiin. Paikka on siis aivan mieletön vanha rakennus joka toimii erilaisina juhlatiloina ja ravintolana. Ääniä avatessa ja tilaisuuden alkua odotellessa juotiin järjestäjän tarjoamat shampanjat, joka hämmästyttävää kyllä ei tällä kertaa rullannut allekirjoittaneen ikeniä kovinkaan pahasti - liekö ollut jotain pommakkia kuitenkin :D

Meillä oli rooli vieraiden sisään tulossa - lauloimme mielettömän upeassa portaikossa perinteisiä kappaleita kuten Kotimaani ompi Suomi, Kalliolle kukkulalle, Taivas on sininen ja valkoinen, Suomen laulu ja oma suosikkini On suuri sun rantas autius. Portaikossa oli mieletön kaikukoppa, joten laulaminen oli pelkkää nautintoa vaikka kaikki kappaleet ei itselle niin rakkaita olekkaan. Vieraitten saavuttua karkasimme rappusia alas takaisin "lämmittely" tilaan, josta pienen tauon jälkeen kipitimme takaportaita juhlasaliin avaamaan tilaisuuden Maamme laululla. Kuorona olimme ajatelleet, että ihmiset liittyisivät lauluun viimeistään kolmannessa säkeistössä, mutta ihan saatiin itseksemme kiljua loppuun saakka vieraiden kuunnellessa kohteliaasti ja kärsivällisesti hiljaa tuijottaen :D Laulun päätyttyä meidän urakka oli ohi, joten kiersimme jälleen takaportaita pitkin lämppätilaan ja sieltä etuportaita pitkin yleisön joukkoon.

Oi maamme Suomi..

Illan järjestäjä lausui luonnollisesti pari sanaa, kuten myös tärkeät silmäätekevät vieraat. Itsellä jutut meni vähän ohi, sillä keskityin lähinnä ihastelemaan mielettömän upeaa tilaa missä oltiin. Puhteittein jälkeen esiintyi paikallinen jousikvartetti Skotlannin kamariorkesterista ja sen jälkeen kamariorkesterin mieskuoro kävi kiskaisemassa englannin kielisen Finlandia hymnin. Tyypit lauloi todella upeasti ja kuulosti hienolta, mutta kyllä rehellisenä pitää sanoa, että jäin kaipaamaan suomenkielisiä sanoja ja niiden mahtavaa viestiä. Jostain syystä olen alkanut herkistellä nykyään kun kuulen Finlandian - ikä tekee tepposiaan... ;) Finlandian jälkeen alkoi niin sanottu vapaa osuus, eli toisin sanoen menin ja etsin toisen lasin skumppaa ja jäin juttelemaan todella sivistyneesti tuttujen kanssa lasi kädessä ( muistin pitää kiinni jalasta enkä lasista, kuulemma sivistyneet ihmiset tekee niin :D ) noukkien miellyttäviä suupaloja ihmisten seassa pörräävien tarjoilijoiden tarjottimilta. Ikänä en oo ennen ollu moisissa pönötysjuhlissa, mutta yllättävän kivuttomasti sopeuduin joukkoon :D Pitäiskö liittyä piireihin :D :D :D  

Mutta koska todellisuus on aina tarua karumpaa, tiistaina ja keskiviikkona odotti jälleen päivävuorot töissä, joten tuhkimo karkasi villasukkineen bileistä varsin ajoissa ollakseen virkkuna töissä. No en ollut, kovin oli raskasta seuraavana aamuna :D

Villasukat sopii pukuun kuin pukuun

Parin päivän raadannan jälkeen oli jälleen aika juhlia - tällä kertaa kyseessä oli työporukan Xmas partyt. Ja nämän aloitettiin heti torstai aamuna klo 10 hyppäämällä vuokrabussiin, jota yksi työkaveri kuskasi ja tietysti korkattiin vähän kuplivaa. Suunnattiin noin tunnin ajomatkan päähän Crieff Hydro nimiseen paikkaan, mikä osottautui upeaksi hotelli-mökki-kylpylä-ratsutila-ulkoilu jne jne paikaksi. Meillä oli varattuna yksi yö aamiaisineen sekä tietty illan bileet.

Perille päästyä käytiin vähän aterioimassa ja sitten karkasin nuuskuttamaan vähän hevosen hajua. Miten tietyistä hajuista tuleekin niin paljon muistoja mieleen - ihan meinasi ikävä tulla kavioikkaita. Ja kyllä tuonne puitteisiin voisi vaikka viikonlopun ratsastusleirille mennä.. kuka lähtee mukaan? :D Pienen ulkoilun ja hevosten moikkailun jälkeen käytin luppoajan hyväkseni ja otin päikkärit, niin parhautta. Sitten olikin jo aika kipittää naapurihuoneeseen meikattavaksi ja alkaa pikkuhiljaa hiipiä juhlafiiliksiin.

Illan juhlat oli siis useamman työpaikan joulupartyt ja populaa oli siis jossain sadan nurkilla. Ilta aloitettiin tietysti skumpalla erityisessä skumppahuoneessa josta siirryimme sitten varsinaiseen juhlatilaan - mikä oli todella vau! Pöydät oli koristeltu upeasti ja jokaiselle oli varattu täkäläisen jouluperinteen vaatimat "lelut". Tarjolla oli kolmen ruokalajin illallinen viineineen  ja ruuan jälkeen lavalle ryykäsi varsin energinen ja kaikinpuolin hyvää musaa soittava bändi, joka viihdytti vieraita pitkälle yöhön. Tulipahan nähtyä kerrankin kivat kollegat myös viihteellä ja ei ne nyt ainakaan kurjemmiksi muuttuneet :D

 Täällä on siis tapana joulupöydässä kiskoa noita kääryleitä ( ei hajuakaan miksi niitä sanottais suomeksi), se jolle jää isompi pala käteen voittaa.. (silmien pyöritys). Käärön sisältä löytyy armottoman huonoja vitsejä ja joskus joku pikkuinen lelu.

Kultainen lahjapaketti sisälsi serpentiiniä kahta erilaatua, ilmapallon ja juhlapillin sekä upean paperisen kruunun.. siellä sitten istuttiin ja syötiin juhlavermeissämme kruunut päässä nauraen huonoille vitseille..

Aamupalalla hilloja, ylisöpöjä eikö!

Seuraavana aamuna kömmittiin sitten aamupalalle ja sieltä bussiin ja kotona olinkin jo puolenpäivän aikoihin. Painuin suoraan unille sillä olin fiksusti buukannut personal trainerin tapaamisen iltapäivälle, joten pieni paussi tuli tarpeeseen. Ja arvatkaa olinko viikonlopun töissä....

Mieletön viikko, ihania kokemuksia ja silti pikkuisen raskaskin. Onneksi tänään ei tarvitse tehdä mitään!