Viikon kiitollisuus haaste

Luen enemmän ja vähemmän säännöllisesti muiden ulkosuomalaisten blogeja ja seuraan mielenkiinnolla niissä pyöriviä haasteita, etenkin silloin kun oma runosuoni on ehtynyt tai jostain syystä kirjoittaminen muuten vain tökkii. Meriannen mielessä nimistä blogia pitävä Lontoossa asuva bloggaajakollega ( ihan kuin kirjoittaisin oikein oikeaa blogia ) kirjoittaa mielenkiintoisia tekstejä ja monesta tekstistä löydän itsellekkin tärkeitä ajatuksia, vaikka elämämme kovin erilaiset ovatkin. Tällä kertaa tärkeänä asiana vastaan hyppäsi arkipäivän kiitollisuus ja kun asia haasteena esitettiin niin tottahan minäkin lähdin haasteeseen mukaan.

Haasteen ajatuksena oli siis kirjata jokaiselle viikonpäivälle asia mistä on kyseisenä päivänä ollut kiitollinen. Ja näistä olin siis kiitollinen viimeviikolla.

Maanantai: Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen toi mieleen, miten kiitollinen olen ihanista kollegoista, joihin olen saanut täällä tutustua. Lomalta paluu ei ole kovinkaan raskas, jos työpäivän saa ihanien ihmisten kanssa. Ilman näitä kollegoja nämä puolitoista vuotta olisivat olleet kovin paljon raskaammat.

Tiistai: Työvuoron jälkeen kotiin kävellessä tajusin päivän kiitollisuuden aiheen olevan melkoisen arkinen. Olin puhtaasti kiitollinen siitä, että kohdalle sattui osumaan nro 2b skotlannin viidestä eri vesisade asteesta. Näin sateen ja tunsin sen kasvoillani, mutta en juurikaan kastunut ja kotiin päästessä vaatteista ei juuri huomannut, että olisi satanut. Joskus pienikin asia saa aikaan paljon kiitosta.

Keskiviikko: Heräsin aamulla siihen, että molemmat kissat nukkuivat kanssani. Nuorempi peiton alla, tiiviisti polvitaipeeseen kietoutuneena ja vanhempi peiton päällä nilkkojen mutkaan kerälle painuneena. Aina kun tulen kotiin molemmat kiirehtivät minua vastaan ja tuttuun tapaan pitävät minulle seuraa niin vessa-asioissa, tiskatessa kuin sohvalla lojuessakin. On vaikea kuvitella millaista elämäni olisi täällä ilman näitä kahta, joten ei ole kovinkaan vaikea olla kiitollinen siitä rakkaudesta ja kumppanuudesta mitä minun pieni perheeni pitää sisällään.

Torstai: Kiireinen työpäivä ja hirveä väsymys. Siitä huolimatta osaan olla kovasti kiitollinen kiireestä töissä. Täällä jos töissä ei ole kiirettä, on usein kohtalona joutua jollekkin täysin random osastolle kiireavuksi ja se tuottaa minulle edelleen vatsahaavan / harmaita hiuksia / kevyttä sarvea otsaan / tms, valitse itse sopivin. Siihen on syynsä miksi koen olevani tehohoitaja ja osastotyöskentelyn "ilot" on melko kärjessä sillä listalla...

Perjantai:  Vapaan viikonlopun aluksi lähdin ystäväni ja hänen miehensä kanssa Bordersseille, missä miehen vanhemmat asuvat. Vanhemmat osoittautuivat aivan ihaniksi ihmisiksi ja sen myötä jäin pohtimaan muita uusia ihmisiä joita olen elämääni viimeaikoina saanut. Koen, että on iso rikkaus tavata uusia ihmisiä ja heidän tapansa kulkea tätä elämää, jäivät he sitten kulkemaan rinnalleni vain hetkiseksi tai sitten pidemmäksi aikaa. 

Lauantai: Lähdimme koko pesueen kanssa tekemään pienen päiväkävelyn Innerleithenin upeissa maisemissa. Erittäin isolla puuskuttamisella ja ihan kelpo annoksella hikeä tuotetun kiipeämisen jälkeen silmien eteen avautuma maisema sai mielen täyttymään kiitollisuudella siitä, että saan nähdä näitä mielettömän upeita maisemia ja ymmärrän vielä niiden olevan mahtavia. Olen mielestäni aina osannut arvostaa luonnon kauneutta kun sitä olen nähnyt, mutta jotenkin koen "herkistyneeni" täällä ihan uudella tavalla katsomaan luonnon tarjoamia mahtavuuksia ja jotenkin osaan arvostaa myös sitä kotosuomen maisemakuvaa ihan erilailla. 

Sunnuntai: Hivenen raskaahkon viikonlopun jäljiltä kotiin palatessa olin isosti kiitollinen siitä, että minulla on koti jossa aidosti tuntuu kodilta ja missä minulla on hyvä olla ja levätä. Minusta edellinenkään asunto ei ollut hassumpi ( kuka nyt pienistä katon romahteluista jaksaa välittää), mutta tässä asunnossa tuntuu ihan eri tavalla kodilta: hyvältä ja turvalliselta paikalta olla ja elää. Ja se on paljon se, muistan hyvin vuosi takaperin pohtineeni tuntuisiko missään enää oikeasti kodilta - nyt voin vastata: kyllä tuntuu.

Siinäpä se viikko sitten olikin. Jotenkin olen joutunut huomaamaan, että nykyään aika lentää kauhean kovaa vauhtia - mistä lie sellainen hoppu sillekin tullut.

Mutta sellainen oli minun kiitollinen viikkoni, ihanan helposti löytyy aihetta kiitollisuuteen. Mistä sinä olet kiitollinen?






Tyyppi tossa oikealla oli niin leuhka, et pakko oli laittaa näytille :D