...ja kenellä soi heti otsikon nähdessään Paula Koivuniemi päänsisäisessä radiossa :D Mulla ainakin.
Täällä on ollut viimeaikoina aivan mahtava kesäkeli ja erinäisten sattumien summana lähdin ystäväni kanssa tapamaan yhteistä ystäväämme joka asustaa n. 40min bussimatkan päässä Dundeesta. Hyppäsimme siis linja-autoon ja otimme suunnan alueelle jossa emme koskaan aikaisemmin olleet käyneet. Jo pienen bussimatkan jälkeen pääsimme upealle maaseutu reitille, jossa maisemat olivat viimeisen päälle upeita. Olen useasti sanonut, että asun aivan liian suuressa paikassa ja tämäkin päivä vahvisti mielipidettäni entisestään. Mikäli jään tänne oikein pitkäksi aikaa, pitänee jossainkohti elämää suorittaa jälleen muutto maalle. Voit ottaa tytön pois maaseudulta, mutta et maaseutua pois tytöstä vai miten se meni..
No enivei. Suunnitelma tälle reissulle oli, että pääsemme ihailemaan bluebell forestia (sinikello metsää) jonka lähellä tämä yhteinen ystävämme asustaa. Ystävän luo päästyämme hyppäsimme siis hänen autoonsa ja huristelimme metsän luo. Ja metsään päästyämme saimmekin laittaa aivot narikkaan. Silmien eteen avautunut näkymä on jotain mitä on todella vaikea kuvailla ja valitettavasti kaikki kuvat mitä tähän teille laitan eivät todellakaan anna oikeutta sille mitä koin. Lämmin, todella aurinkoinen päivä, valon ja varjon leikki metsän lehvistössä, silmän kantamattomiin ulottuva sinivioletti matto, erilaisia vihreän sävyjä joka puolella, ne tuoksut, lintujen laulu.. Huoh, jälleen kerran hetki josta voi vaan todeta - voi rakkaat, kumpa olisitte olleet kanssani.
Kuvat on kaikki otettu kännykällä ja kuten jo sanoin, valon ja varjon leikki teki ennestään olemattomista kuvauskyvyistäni melkolailla surkeat, mutta muutama kuva siitä huolimatta..
Metsään on tehty kuvan mukaisia polkuja joita seuraamalla voi vaivatta kulkea metsää ympäri tai ristiin rastiin. Myös opasteet oli asianmukaisesti paikallaan, joten eksymisen vaaraa ei ole.
Tämä kohta toi mieleeni ikkunan josta voi katsella ikäänkuin toiseen maailmaan. Selän takana avautuu maisema metsään joka on kuin kotisuomesta, tuttu ja turvallinen ja silmien edessä jotain uutta ja ihmeellistä.
Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.. Mun päänsisäinen jukeboxi soittaa vähän väliä jotain biisiä joka assosioituu siihen mitä silmien edessä näkyy ja muut aistit havaitsee. Kukkivan pihlajan huomatessa soitellaan uralin pihlajaa, tuomen tuoksun huomatessa starttaa kotimaani onpi suomi jne jne
Eräs ystäväni teki myyräntyötä ja selvitti, että Bluebell kukkanen on suomeksi englanninsinililja ja sitä kuulemma myydään ihan Suomessakin, joten ei muuta kuin kukkametsiä istuttamaan :)
Palanen ajattomuutta, unelmaa ja suuria satuja <3
Päivä oli todella upea. Metsästä päästyämme grillasimme ulkona ( ekat grillaukset täällä!) ja nautimme aurinkoisesta päivästä. Jossain kohti kun istuskelin omenapuun alla paahtavaa aurinkoa piilossa tiirailin yläpuolella avautuvaa sinistä taivasta, missä pilvet hitaasti vaeltivat kohti omaa suuntaansa, alkoi päässäni Jukka Kuoppamäki laulaa sinistä ja valkoista. Ja sitä kuunnellessani koin niin vahvasti sen yhteyden sekä tänne Skotlantiin, että sinne kotimaahan Suomeen. Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. Niin täällä kuin siellä.
Ihanaa kesää ystävät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti