Lomalla Shetlannissa vol.2

Jatkuu jatkuu. Edellinen vuorokausi päättyi siis ansaittuun lepoon hotellin vällyjen välissä. Hotellissa ollessamme löysimme netistä mielenkiintoisen inffon, joka kertoi hotellin olevan suljettu :D Lisä tutkailu toi tietoa, että omistaja on koittanut myydä paikkaa (vaivaiset 250 tuhatta koko höskä, vink vink) toiveinaan eläkkeelle pääsy, mutta koska kukaan ei sitä ostanut oli paikka jälleen auki ja sympaattinen superhyvä kokkiomistaja hyöri edelleen puikoissa. Siinäpä kiva paikka jollekkin joka pohtii elämänmuutosta ;)

Sympaattinen paikka, ehdotonta plussaa ponit vastapäätä hotellia :D

Näkymä hotellilta Spiggie Lochille sekä tietty merelle sen takana..

Hotellilta otettiin suunta eteläkärkeen Sumburgh:iin. Tiesimme sielläkin olevan majakan ja näin ollen myös jonkin näköisen kallion, mutta isoja etukäteisodotuksia ei ollut ja voi wau, mikä meitä siellä odotti. Etelään siis kuljimme.

Tässä edellisessä kuvassa näkyneen meren rantaa

Kuvassa Beach Böd. Matkaopaslehtiset viittasivat useaan otteeseen pitkin reissua näihin Bödeihin, mutta kenellekkään ei missään vaiheessa selvinnyt näiden idea. Tämäkin oli suljettu ja kovin yksinäisen oloinen.

Näiltä tyypeiltä oli otettu takit jo pois. Jostain syystä nää nauratti mua kovasti, reppanat :D

Suuntasimme siis Sumburghin majakalle, jonne päästäksemme piti ajaa muunmuassa yhden lentokentän yli ( näpsät liikennevalot ja silleen) ja kiivetä kohtalaisen kookas mäki ylös. Onneksi autolla pääsi varsin pitkälle. Ja voi veljet, että oli hienot näkymät vastassa. Mitään ei odotettu ja niin paljon saatiin. 

Autot piti jättää kuvassa näkyvän pikkumajakan luokse. Majakan tasanteella oli opastaulu joka kertoi, että paikalla voi pongata hylkeitä, valaita ja runsaasti erilaisia lintuja. Valitettavasti kaikki valaat oli kans lähteneet kesälomalle, ketään ei näkynyt.

Mäen päältä löytyisi siis se virallinen, vielä toiminnassa oleva majakka. Reitti ylös oli rakennettu niin, että halutessaan pystyi kävelemään nurmikolla aidan vierustaa pitkin ja pysähtyä katselemaan upeita kallioita ja niiden asukkeja. Superwau.

Kallion reunaa reunusti lähes koko matkan ihana kukkivien mättäiden suma. Kyseinen kuva sai jostain syystä hetkellisesti aivot nyrjähtämään ennenkuin silmä tajusi, että taustalla olevat kalliot on erilliset ja vaaleammalla istuu lintuja. Siinä ei siis ole mitään merellisen pöydän reunaa (minä ja mun aivot :D )

Karukin luonto tarjoaa helmiä

 En oo aikaisemmassa elämässä ollut millään lailla kiinnostunut linnuista, mutta nämä pienet pulleat läpsyjalat vei mun sydämen ihan kokonaan. Lunnit on ylisöpöjä, todella kömpelön näköisiä lintuja ja niiden lentoa katsellessa tulee ensimmäisenä mieleen, että ne ei itsekkään ole varmoja miten se päättyy. Niiden liikkuminen kallioilla oli niin jäykkää ja surkuhupaisaa seurattavaa, että rakastuin olentoihin ihan täysillä. Kun voitan lotosta ostan oman kivikkoisen kalliosaaren ja hankin sinne näitä ainakin tuhat :)

Kattokaa ny ko mäkin oon niin söötti

Näissä maisemissa sielu kyllä lepää. Shetlantilaiset asuu niin hajallaan (lukuunottamatta Lerwickiä) ja eristyksissä, että ei voi olla miettimättä miten nää ihmiset elää. Missä ne käy töissä ja mitä ne harrastaa jne. Turismi ei saarella kovin isosti näy, monissa kohteissa ei meidän lisäksi ollut montakaan ihmistä ja iso osa paikoista näytti siltä että siellä ei liiku yhtään ketään lampaiden lisäksi.

Koska ponit

Sumburghista löytyy myös Jarlshof niminen rauniokohde, jossa voi nähdä viikinkiaikaisia ja jopa vanhempia raunioita. Kyseinen kohde oli ainoa minne oli sisäänpääsymaksu, joten ihan hirveästi ei närästänyt sitä kuutta puntaa tuhlata lippuun. Auto jätettiin parkkiin läheisen hotellin pihaan ja pihan nurtsilla oli tottakai - poneja! Ja kaksi vauvaakin! Ällösöpöä <3

Tarviiks tähän nyt ees sanoa mitään, voi sydän!

Edustalla viikinkien aikaisia longhousen jäänteitä ja taustalla kaukana lentokenttä jonka yli piti ajaa

Raunioilta majakalle päin

 Kun Sumburgh oli tuijoteltu nurin ajeltiin jälleen toiseen kolkkaan saarta. Tällä kertaa länteen Sandnessiin. Jälleen kerran alueella olisi ollut huimia kävelyreittejä, mutta me tyydyttiin pieneen vilkaisuun.

Koska saarella on melkoisen runsaasti niitä lampaksia ja osa niistä oli laitettu ainakin alunperin aitausten sisään, niin pitääkseen lampakseet tallessa mutta päästääkseen innokkaat ulkoilijat helposti reiteille on tämän tyylisiä aidan ylityspaikkoja rakenneltu vähän sinne ja tänne. 

Jälleen kerran suurin huvi löytyy varoituskyltistä joka varoittaa että rappuset voi olla epävakaat. Siitä ei ole mitään puhetta, että rappuset ylitettyäsi pääset paikkaan missä on jälleen jyrkkiä kallioita ilman aitaa.. :D Asiat tärkeysjärjestykseen.

 Pakko myöntää, että kun oli jo sen eilisen ja aamupäivän katsellut sellaisia todella todella jyrkkiä ja korkeita kallioita, nämä Sandnessin rannat oli ihan inan laimeat.. liekö matkaväsymyksen alkua ollut ilmassa..
Jokatapauksessa päivä oli kääntymässä siihen suuntaan, että oli hiljalleen aika palata Lerwickiin ja kohti satamaa missä seuraava yhteysalus odotteli väsyneitä matkamiehiä.

Matkalla Lerwickiin oli aikaa ihailla läntistä Shetlantia, josta todellakin löytyi kohtia missä merelle ei ollut näköyhteyttä. Sen sijaan näkyville tarjoutui upeat maisemat ei yhtään mitään. Täydellistä. Mutta luonnollisesti siellä ei yhtään missään oli niitä lampaksia :D

Kuvittelenko mä vaan, mutta ihan kevyt mulkoilija tämä..

Hoplaa pikku karitsa

 Lerwickissä kävimme syömässä ja sen jälkeen hyppäsimme taas lautalle ja sanoimma heipat Shetlannille. Upea saari ja ihana reissu, ehkäpä vielä tavataan!