Me ollaan hengissä...

Huh, venähtipä taas tämä kirjoittelu ( tästä meinaa tulla tapa) , mutta täällä ollaan hengissä ja yhdessä koossa kaikki. Tuntuu, että viime postauksesta on ikuisuus ja sen tapahtumista valovuosia aikaa. 

Glasgown tunnus, Wellington statue ja liikennekolmiot

Tehtiin tosiaan kissojen kanssa lokakuun lopussa pieni maantieteellinen siirtymä ja siirryttiin itärannikolta tänne länsirannikolle - loputtoman vesisateen luvattuun maan osaan. Onneksi voin myöntää, että paistaa se aurinko täälläkin, ainakin välillä. Lopetin työt vanhassa työpaikassa perjantaina, tavaroiden muutto oli lauantaina ja sunnuntaina sitten siirryttiin kissojen kanssa. Maanantaina palasin Dundeehen sen verran, että päästin kokolattiamattojen pesijän sisälle ja luovutin avaimet kämpän omistajalle. Tiistaina sitten aloitinkin työt uudessa työpaikassa. Samana viikonloppuna sain kotoa kurjia uutisia, jotka hetken pisti miettimään joudunko lähtemään kesken kaiken kotiin, mutta onneksi ei sitten kuitenkaan. Melkoinen viikonvaihde jokatapauksessa. Huh.

Töissä menee mukavasti. Uusi työpaikka on siis Glasgowssa Queen Elisabethin yliopistollisessa sairaalassa aikuisten teholla. Visuaalisesti osasto muistuttaa kovasti Tyksin tehoa, mikä jotenkin antaa mulle heti sellaisen kotoisan olon. Duunikaverit on tosi mukavia ja pomokin ihan ok, joten ei voi valittaa. Ilmeisesti hekin on ihan tyytyväisiä meikäläiseen, sillä aiottu 4 viikon perehdytys päättyi heti viidennen työvuoron jälkeen ja sain siirtyä ns seuraavaan vaiheeseen eli itsenäiseen työskentelyyn nimetyn mentorin tuella ja keräilen nyt sitten iv-lupia itselleni. Toivottavasti ensi viikon loppuun mennessä sekin on hoidettu alta pois. Kovasti on tietty sitä uutta opeteltavaa, niinkuin uudessa duunissa aina, sillä kukin paikka tavallaan jne, mutta olen siis viihtynyt. Työmatkat taittuu toistaiseksi bussilla, noin vartti per suunta. Ajattelin keväällä katsoa josko pyöräily ois mun juttu, mutta siitä sitten myöhemmin.

Uusi koti on tosiaan Glasgown laidalla Renfrewssa. Oikeasti en siis asu Glasgowssa lainkaan vaan alue kuuluu Renfrewshireen, jonka ns keskus on Paisley. Mutta kun asia on käytännössä vähän sama kuin asuisi esim. Kaarinassa ja kun joku ei tiedä niin Turustahan sitä sit kuitenkin lähdetään suuntaa hakemaan. Bussilla täältä hurauttaa nopeimmillaan reilusssa 20minuutissa isoon cityyn ja hitaalla linjalla sitten sen 40 - 50min riippuen kuinka monta lähiötä nuohotaan läpi. Mulle tämä sopii loistavasti, sillä en edelleenkään halua asua isossa kaupungissa. 

Renfrewn pääkatu

Tornirakennus on Renfrewn Council house.. näyttävä mesta. 

Täältä Renfrewsta löytyy siis lähes kaikki palvelut. On kauppoja, pankkeja, ravinteleita, pikaruokaa, kouluja ja kirkkoja jne jne. Asun käytännössä ihan keskustassa, bussi pysäkki on alle 5min kävelyn päässä ja kuten lähin ruokakauppakin. Kuitenkin asuinkatu on ns sivukatu, joten alue on kuitenkin kohtuu rauhallinen. Talo on tavallinen kerrostalo, jossa mulla on ihan perus kaksio, täkäläisittäin tenement flat. Harmillisesti asun ylimmässä kerroksessa ja hissi ei kuulu kuvioon. Mutta kuntohan siinä vaan kasvaa.. tai jotain. Laitan kuvia sisältä sitten, kun saan kaiken silleen omasta mielestä kohdilleen. Täällä on vielä vähän asiat kesken, tauluja puuttuu seiniltä ja jääkaappikin on tulossa vasta ensi viikolla. Eilen hajosi lämmitysboileri, onneksi on ollut kohtuu lämmintä..

Kotikatu, mun koti tuolla oikealla punaisessa kerrostalossa kirkon jälkeen

keittiön ja makkarin ikkunasta näyttää tältä

tämäkin keittiöstä/ makkarista

Mutta me voidaan kaikki siis hyvin ja opetellaan täällä uusia kuvioita. Kissat on sopeutuneet ihan hienosti tahmean alun jälkeen. Aina välillä tulee yllätyksiä kuten esim. tänään kun säkkipillin soittaja esitti musisointiaan keskellä katua ( viereinen rakennus on kirkko ja tänään muistettiin ensimmäisen maailmansotaa, mikä on täällä todella iso juttu sillä skotteja kuoli enemmän kuin brittejä ja 100v on kulunut jne jne ) niin kissat oli pudottaa silmänsä moisen konsertin kuullessaan. Myös marraskuun mukanaan tuomat ilotulitukset on olleet kissoille epämieluisia, mutta päivä päivältä rennommin nekin osaa jo ottaa, joten hyvä tästä tulee.  Meidän suomikuoro reenaa kovasti joululauluja, meillä on joululaulu tapahtuma joulukuun alussa ja yhdet pikkujoulut sitten muutama viikko myöhemmin. Voitte uskoa, että nautin kun pääsen harjoituksiin niin paljon helpommin ja niiden jälkeen kotiin ilman, että täytyy matkustaa maan halki :D

Toivottavasti seuraava postaus tulee vähän nopsemmin, välillä tuntuu, että ei oikein oo mitään kerrottavaa ja joskus aiheita olisi vähän liikaakin. Koitan saada jotain järjestystä sekä kotiin että päähäni ja palaan taas asiaan. Olkaa kiltisti, olette rakkaita!