Sain uuden työpaikan Dundeesta joulukuussa 2015. Tätä ennen olin viettänyt kuukausi kaupalla aikaa anoen rekisteröintiä NMC:ltä ( the Nursing and Midwifery Council, niille jotka kuitenki miettii)ja toimittaen sinne milloin mitäkin paperia, voidakseni tehdä töitä Skotlannissa ja tietenkin tehden työnhakua. Täytyy kehaista, että Lontoon Eures-neuvojan apu oli aika lailla korvaamatonta tässä asiassa. Työhaastattelu hoitui kätevästi Skypen kautta ja samana päivänä sain tiedon, että paikka on mun. Vieläkin naurattaa, kun äitin kanssa ooteltiin uutisia ja kun se viesti vihdoin tuli niin mulla pääsi itku onnesta ja äitillä sit vissiin vähän vähemmän onnesta, mutta yhtäkaikki ensin itkettiin hetki ja sit naurettiin, sillä olihan sitä ootettu.
Uusi työnantaja toivoi mahdollisimman pikaista työn aloittamista ja ehdotti maaliskuuta( todella pikaista, eikö), mikä sopi paremmin kuin hyvin, sillä niin jäi riittävästi aikaa tehdä käytännön järjestelyjä. Lopetin vanhassa työpaikassa tamminkuun lopussa ja lähdin heti helmikuun alussa viikoksi Dundeehen katsomaan minkälaiseen kaupunkiin sitä tuli itsensä pistettyä.
Koti löytyi yllättävän helposti läheltä sairaalaa, vaikka täytyy myöntää, että hetken jo epäilin näinköhän saan ikinä asuntoa täältä.. Mutta sain kuin sainkin kivan pikku kämpän ihan kävelymatkan päästä töistä.
Tuleva työpaikka oli ulkoa ja sisältä ensisilmäykseltä aikas iso laitos useine siipineen ja lisäosineen. Sairaala on vanha ja se kyllä näkyy ja myös tuntuu käytännön arjessa, mutta yleistunnelma on mukava ja helposti lähestyttävä.
Katukuva keskustassa oli siihen aikaan vuodesta melkoisen harmaa ja viileä vaikka keli itsessään nyt ei kovin kylmä ollutkaan. Itseasiassa keli tuntui yllättävän lämpimältä vaikka kosteata ja koleata olikin ihan joka päivä.
Niimpä sitten helmikuun viimeinen päivä, mikä sattumalta oli karkauspäivä, otin ja lähdin Dundeehen.
Jään seurailee ehdottomasti!
VastaaPoistaKiva kuulla :)
Poista