Uusi alku, uusi maa

Tai no, oonhan mä ennenkin Skoteissa ollut, mutta lyhyen kuukauden mittaisen opiskeluaikojen aikaisen työharjoittelun suorittaminen täällä tuskin lasketaan tähän nyt mukaan.

Eli karkauspäivä oli ihan sitä mitä lupaakin. Karkasin maailmalle turvallisesti pikkuveli seurana. Oli kyllä suuri helpotus, että veljen aikatauluihin sopi lähteä viikoksi mukaan, sillä kyllä monessa asiassa oli lisä käsipari tarpeen. Oltiin itse perillä päivällä ja ehdittiin hakea asunnon avaimet, tehdä vuokrasoppari ja käydä keskustassa etsimässä vähän jääkaapin täytettä ennen kuin muuttokuorma tuli perässä. Siinäkin kävi vähän silleen hassusti, että aikataulut vähän venähti ja kuormaa odotellessa ehdittiin ottaa useamman tunnin päikkärit - onni on kokolattiamatto makkarissa, tai oli ainakin tässä kohti. Oli mukava antaa naapureille hyvä ensivaikutelma ravaamalla tunnin verran rappusissa yhdentoista jälkeen - yöllä.

Seuraavana päivänä lähdettiin hakemaan kissat Edinburghista lentokentältä. Tässä kohti oli todella hyvä, että veli oli paikalla, sillä kissojen löytäminen oli sen sortin säätämistä, että yksin ois kyllä saattanu tulla suru puseroon ja epätoivo kehiin. Ravattuamme kenttää ympäri ja kysyttyämme neuvoa varmaan viideltä eri ihmiseltä (aina eri vastaus) löytyi ihminen joka tiesi kertoa, että eläimet haetaan kokonaan eri toimipisteestä eli eikun taksiin ja menoksi. No oikean toimipisteen löydyttyä oli ihan sattumaa, että osuttiin lopulta oikeasta ovesta sisään vain kuullaksemme, että kissat eivät ole vielä siellä. (tässä kohti saatoin olla hivenen turhautunut, mutta ei muistella sellaisia..) Mentiin siis lähimpään ostariin kuluttamaan aikaa kunnes kissat oli noudettavissa. Molemmat tuntuivat olevan kunnossa, joskin ehkä hieman hämmentyneitä moisesta matkustamisesta.

En muista et nää ois koskaan nukkuneet näin liki toisiaan ennen muuttoa, mutta ilmeisesti pari päivää samassa muuttokopassa rohkaisee yllättäviin tekoihin. Tätä kyllä nykyään harvemmin enää tapahtuu.

Viikko on yllättävän lyhyt aika ja tekemistä riitti. Suhattiin päivittäin bussilla ja välillä jopa taksilla milloin minnekkin kauppaan hakemaan tärkeimpiä tarvittavia asioita alkuun pääsemiseksi - tyyliin ruokaa, siivoustarvikkeita jne. Muistan, että meillä molemmilla oli enemmän tai vähemmän kuuma ulkona ollessa, jotenki oli vaikea uskoa, että voi olla niin lämmintä ja kosteaa koko ajan oli keli millainen hyvänsä. Muistan myös miten iltaisin palatessa bussilla kotiin, bussin ikkunoista näkyi pelkkää pimeää ja mietin, että onko tässä mitään järkeä ja näinköhän nyt loppuun asti olin tätä miettinyt. Jälleen kerran oli onni, että veli oli mukana tsemppaamassa. Ja joka aamu olin jälleen sitä mieltä, että hyvä tästä tulee.