Hoitajan hommia..

Lupasin viimepostauksessa kirjoitella kokemuksia hoitajan työstä täällä Skoteissa. Haluan heti sanoa, että nämä jutut on mun henkilökohtaisia kokemuksia ja perustuu vain tähän yhteen työpaikkaan 7kk ajalta, joten mun höpinöitä ei millään lailla kannata yleistää tai pitää ainoana totuutena. Paikalliset kollegat kertovat, että lähes joka sairaalalla on oma tyyli, miten asiat tehdään, joten puhun vain omista kokemuksista ja sillä sipuli :) Tämä postaus tuskin kiinnostaa muita kuin hoitoalalla olevia, jos niitäkään. Valitan :D

Ninewells:n sairaala on yksi osa NHS Taysiden sairaaloita ja siis osa tämän maan suurinta terveydenhuolto järjestelmää. Sairaala on vanha, mikä näkyy kapeina ovina ja ahtaina tiloina ja hivenen rapistuneena yleisfiiliksenä. Sairaala on kuitenkin aika sympaattinen ja koostaan huolimatta mukavan tuntuinen. Ainut asia mikä itseäni ahdistaa lähes joka työvuoro on kuumuus. Sairaala on lämmin ympäri vuoden ja minulle se tuntuu olevan kuuma. Inhoan sitä tunnetta kun vaatteita vaihtaessa vuoron alussa, iho on nihkeä ja ensimmäisen 20min osastolla helotat naamapunaisena hiki otsalla helmeillen.. Joo varmasti pieni kunnon kohotus ja laihdutus auttais tähänkin, mutta kieltäydyn uskomasta, että kyse on vain siitä. Osastoni sijaitsee sairaalan pohjakerroksessa ja oikeasti - rappusia alas pompotellessa voit tuntea miten lämpötila kasvaa. Huonoina aamuina voikin fiilistellä menevänsä helvettiin, sillä siltä se lämpö välillä tuntuu :D 

Tämmöisiä kannustavia teippauksia löytyy kaikista rappusista :D

Oma osastoni on suloisen pieni 8 paikkainen teho-osasto. Meillä on ns. sisarosasto Perthissä, n. 40min bussimatkan päässä Dundeesta, jonka kanssa tehdään työnkiertoa ja jonne/josta siirrytään kiireapuun tarpeen tullessa. Hoitajamitoitus on varsin jämpti ja ikävä asia täällä on, että hoitajia siirrellään muille osastoille jos tarve vaatii. Tämä on jokaikisen hoitajan mielestä ikävin asia koko sairaalassa ja moni on myös vaihtanut työpaikkaa sen vuoksi. Itselle se on kamalaa lähinnä silloin, jos joutuu normi osastolle, sillä toimintatavat täällä on muutenkin hakusessa, enkä ole työskennellyt vuodeosastoilla vuosikymmeneen. Valvontaosastoilla ja tuolla Perthin teholla osaan edes jotenkin olla avuksi, mutta muuten taitaa olla aika turhaa siirtää mua minnekkään :D Mutta mentävä on, jos sattuu olemaan oma vuoro.

Työitsessään on melkolailla samanlaista kuin Suomessakin. Ventilaattorit, infuusiopumput, näytöt ym. masiinat on samoja tai lähes samoja ja hoitolinjaukset pääpiirteittäin ovat samoja. Mutta asioita voi tehdä monella eri tavalla ja niinhän täällä tehdään. Mistä aloittaisin... No, hoitajat käyttävät aina potilaskontaktissa muovista essua, jokaisella paikalla on oma värinsä. Kuuma ja hiostava - ei hyvä. Kaikki iv:t tuplatarkistetaan ja kirjataan, ihan kaikki. Onhan se turvallisuustekijä, mutta kun on kova kiire niin tuntuu välillä tyhmältä huudella josko joku vois tulla tarkistaa sun NaCl pussia... Täällä on muuten ihan normia, et potilaalla ei välttis mene lainkaan nesteinfuusiota taustalla vaan tarvittaessa annetaan 250ml/500ml nestettä, ylinesteytystä on syytä varoa. Potilaat pidetään pääsääntöisesti huomattavasti kevyemmässä sedaatiossa täällä mitä Suomessa pidettiin ja yleistä on, että sedaation kanssa menee jonkin näköinen kipulääkeinfuusio lähinnä tuubitoleranssia hoitamaan. Itselle on ollut kovapaikka tottua siihen, että vieroitteluvaiheessa potilasta saatetaan pitää täysin hereillä tunteja, ennen kuin hengitysputki otetaan pois - olenkin kertonut kaikille, että jos ikinä joudun täällä potilaaksi, mua ei sen putken kanssa tarvii hereillä roikottaa. Trakeostomioita tehdään aika paljon ja putkissa käytetään "inner liner"eita, joita vaihdellessa työvuoro iloisesti sujuukin.

Yksi selkeä ero Suomalaiseen kulttuuriin on yksityisyyden käsite. Täällä on ihan normia, että omaisten tullessa verhot pidetään auki ja omaiset tervehtivät toisiaan ja toisia potilaita. Omaiset voivat myös viipyä potilaan kanssa koko päivän ja tähän on ollut myös aikamoinen tottuminen. Mutta en sano, että se olisi huono asia, ainakaan ihan kokonaan :) Lääkärin kierroilla mennään verhojen taakse ja muutenkin kaikki toimenpiteet ja tutkimukset tehdään verhojen takana kuten kuuluukin. Potilaiden kääntäminen on muuten aikamoinen tapahtuma täällä, sillä siihen useimmiten tarvitaan kolme ihmistä (kaksin kääntäminen on riskaabelia puuhaa, varsinkin jos potilas on hengityskoneessa) ja aina erilliset liukulakanat, sillä täällä vuoteissa on ihanat (NOT) joustavat muotoonommellut lakanat mitkä venyy ja paukkuu... Eli ensin käännetään potilas, että saadaan liukulakanat alle ja sitten siirretään ja taas käännetään, että saadaan ne liukulakanat pois ja tyynyt alle. Mulla on niiiiiin ikävä suomalaisia lakanoita, niisk.

No mites se hygienia, sehän on se paljon parjattu ja yleisesti tiedetty vähän niin ja näin olevaksi. Noh. Omat kokemukset on kyllä ihan positiivisia, käsiä pestään ja geeliä käytetään paljon, ainakin meidän osastolla. Potilaspaikat puunataan huolella (lattiat konepestään, sängyt, pumput, ventilaattorit jne pestään) joka ikisen potilaan jälkeen ja päivittäiset yleissiivoukset on kellon tarkkoja. Ainoat asiat mitkä itselle on ollut vaikea ymmärtää on korupolitiikka ja työasut. Korujen suhteen täällä on ihan nurinkurinen tilanne. Korvikset ja kaulakoru on ehdoton nou nou, mutta yksi (oon nähny useampiakin) sormus sormessa on ihan ok. Kysyin tätä hygieniaihmiseltä, että miten ihmeessä, niin sormus on niin status asia, ettei sen käyttöä voi kieltää. Ohjeistetaan sit vaan liikuttelemaan sormusta kun peset käsiäsi. Anna mun kaikki kestää...mutta maassa maan tavalla... Ja ne työvaatteet, ne sit pestään kotona, jep, ei siitä sen enempää. Täällä muuten työvaatteen väri kertoo aika hyvin mihin kastiin kuulut: vihreät lekureille, tumman siniset osaston/apuosastonhoitajille, siniset hoitajille, vaalean siniset assareille jne.

 Työskentely itsessään on toimivaa tiimityötä, ainakin meidän osastolla. Lääkärit on mukavia, lääkärin kierrolla kuunnellaan, jos hoitajilla on sanottavaa ja muutenkin yhdessä työskentely on varsin vaivatonta. Työkaverit on tosi huippuja ja pomot ymmärtäväisiä, kaikki on auttaneet ja pyrkineet tekemään mun olon osastolla kotoisaksi. Alkuun kaiken kirjaaminen käsin tuntui ahdistavalta, nykyään siihen ei juurikaan kiinnitä huomiota. Välillä herää pohtimaan, miksi käsinkirjaus on edelleen se juttu, vaikka monia asioita tehdään tietokoneilla. Täällä on muuten ihan huippua, että verinäytetarroihin tulostuu automaattisesti minkävärinen putki pitää olla, tämä hoitaja kiittää :D Täällä ei tosiaan olla lähelläkään paperitonta sairaalaa, vaan päin vastoin, täällä rakastetaan paperia. Kun käyt koulutuksessa, saat siitä paperin. Kun teet tietokoneella tehtäviä/kouluttautumista jne, printtaat siitä paperin ja täytät vielä erillisen paperin, mistä näet mitä kaikkea olet tehnyt. Joo ja kehityskeskustelut - täällä siihen valmistaudutaan koko vuosi, ensin tehdään suunnitelma, missä erikseen kerrot miten ja mitä alueita meinaat kehittää ja sit keräät koko vuoden erilaisia todisteita, että kehittymistä on tehty ja yritetty ja sitten katotaan riittääkö vai tarviiko vähän lisää. Hoitajille tuli myöskin NMC:n (vähän niinko Valvira suomessa) kautta "re-validation" velvollisuus, eli kolmen vuoden välein pitää kerätä hirveä nippu paperia todistaakseen, että on työhönsä pätevä ja kelvollinen. Itselläni tuo on edessä 2018, ehdin siis vähän hikoilla näiden muiden papereiden kanssa, ennen tuota kamalan jännää juttua. Mutta joo, kaikelle on siis oma paperinsa/nippu papereita, onneksi en heittänyt kaikkia kansioita muutossa pois vaan toin muutaman tullessani, nyt niille on käyttöä :D

Tässä oli nyt jotain mitä ensimmäisenä on tullut mieleen, mutta tärkeimpänä nyt kerron, että olen viihtynyt. Arki on arkea täälläkin mutta kyllä, kannatti lähteä :) Laittakaa ihmeessä kysymyksiä/kommentteja jne jos tulee jotain mieleen :)