Lisää ihanaa arkea :)

Jostain syystä työvuorolistat on menny nyt niin, että näitä arkivapaita on ollut enemmän ja vähemmän. Ja näin oli myös viimeviikolla, jolloin sain tilaisuuden päästä katselemaan jälleen uutta, ennen näkemätöntä aluetta Skotlannista. 

Ystäväni puolison perheellä on kesäpaikka Findhornissa, pienessä kylässä reilun kolmen tunnin ajomatkan päässä Dundeesta pohjoiseen. Täkäläisittäin paikka on siis hirvittävän kaukana ja erittäin pohjoisessa :D Täkäläiseen tapaan paikka on ollut ja on osittain edelleen pieni kalastajakylä ( on muuten tuoretta kalaa ravintoloissa ja todella hyvää sellaista ), mutta tunnetaan myös kovasti hipihtävästä ekokyläalueesta ja caravan parkista, jotka on siis näitä parakkityyppisiä kesämökkejä vieri vieressä. ( Kauhuleffa harrastajan unelma paikka - suoraan Stranger 2 leffasta :D ) Itse suuntasin siis kuitenkin ystävieni luokse, joilla oli vuokrattuna mökki läheltä perheen kesäpaikkaa. 

 Hyppäsin siis tiistaina junaan hyvin nukutun kolmen tunnin unien jälkeen ( yövuoro ennen vapaita, tottakai ) ja juna lähti kolkuttelemaan kohti Aberdeenia. Siellä rautatietöistä johtuen hyppäsin vuorostaan linja-autoon ja ajelin sillä reilun puolentunnin matkan Diceen ja sieltä matka jatkui loppumatkan junalla Forres nimiseen vähän isompaan kylään lähellä Findhornia. Ystäväni olivat minua siellä sitten vastassa ja menimme sinne perheen kesäpaikalle caravan park alueelle ja kyllähän oli kuulkaa taas maisemia. Kyllä on tämmöinen kuivan maan kasvattikin oppinut niin meren rakastajaksi täällä olon aikana, että oisin voinut tönöttää siellä rannassa pienen ikuisuuden. Ruuan jälkeen iski kuitenkin sen tason väsy, että lähdettiin kavereiden möksälle nukkumaan jotta jaksaa seuraavan päivän jutut.

Hirrveen huonolla paikalla tää näiden möksä.. Kivipalikat on toisen maailman sodan aikaisia vihulaisten torjuntaan käytettyjä suoja valleja

Rakastan vuorovesiä, täällä esim tää laskuvesi on jotain super <3

Seuraavana päivänä ajeltiinkin sitten seuraavaan pikkukylään Fochabers:n josta löytyy yksi Skottien tölkkiruokatehtaista (Baxters) ja heidän pieni "kylä" mikä mitää sisällään pikkuruisia putiikkeja ja ravintolan. Oli melkoisen makoisa ( ja suuri) pannukakku heitin aamupala listalla. Pikkuruiset kaupat oli kyllä super suloisia ja pieni museohuone missä oli näytillä miltä heitin kauppa on näyttänyt joskus historian havinassa oli kyllä vaikuttava. Jotenkin vaikutun aina siitä miten luontevasti historia kulkee nykyajan skottien arjessa mukana ja on aina helposti löydettävissä kylästä kuin kylästä.

Tuhdin aamupannukun jälkeen suunnattiin porukalla läheiseen Spey Bay:n rantaan jossa voi tuurilla nähdä ottereita, delfiinejä ja erilaisia vesilintuja. No luontevasti meikäläisen tuurilla mitään moisia otuksia ollut lähelläkään, mutta ranta itsessään oli kovin vaikuttava. Rantaan on joskus aikanaan tuotu massiivisia määriä kiviä, joista on tehty sitten rantavallia. Aikojen saatossa meri on pyöritellyt kiviä niin että kaikki on enemmän tai vähemmän pyöreitä. Siinä aaltojen edestaikaisessa liikkeessä oikein kuuli miten kivet pyöri veden matkassa. Sitä ois voinut kuunnella vaikka miten pitkään, todella terapeuttinen ääni. Suunnitelmissa oli kuitenkin toisenlaista terapiaa ja koko porukka otti ja suuntasi pienelle kävelylle. Jälleen kerran löysin itseni kauhuleffa maisemista kun lenkillä tuli vastaan kevyenliikenteen käyttöön muutettu junasilta. Quiet place here we come! Kukaan ei kuitenkaan hyökännyt meitin kimppuun vaikkei kovin hiljaisesti siltaa ylitettykään, mikä tuuri! Lenkin jälkeen palailtiin takaisin mökille ottamaan pieni siesta ennen illan ateriointia Findhornin paikallisessa pubissa. Oli muuten varsin maukasta ja tuoretta kalalautasta tarjolla.

pari pientä kiveä...

Oletteko nähneet leffan Quiet Place, jos ette niin katsokaa - on hyvä

Jos poikkeatte Findhorniin, syökää täällä, super hyvää ruokaa!

En mahda itelleni mitään, nää rannat oli vaan niiin jotain <3 <3

Onko suomessakin possuilla tämmöisiä taloja?

Seuraavana päivänä olikin aika suunnata kohti kotia. Tällä kertaa matka taittui kavereiden kyydissä autolla ajaen.  Alkumatkan maisemat oli mielettömän upeita mutta isommille teille päästyä on pakko myöntää, että reitillä ei ollut paljon nähtävää. Onneksi pysähdyimme House of Bruar nimisessä kompleksissa Blair Athollissa, jossa myöskin on useampia pikku putiikkeja ja muutamia ravintoloita ja vissiin majoitustakin. Söin siellä varsin makoisan Fish and chipsin ilman chips:ejä koska inhoan niitä. Mutta parasta pysähtymisessä oli kuitenkin pienen kävelymatkan päässä olevat vesiputoukset. Aikataulullisista syistä käveltiin vain alemmille putouksille kun sateessa sattui sopivasti olemaan sen verran taukoa, että oli ihan kiva vähän jaloitella. Sieltä sitten ajeltiin takaisin kotiin, jossa kissat jo odottelikin.

Semmoiset arkivapaat oli ne. Sorry, että tekstistä tuli taas vähän pitkän sorttinen, toivottavasti kuvat auttaa ees vähän, ettei oo ihan hirveen tylsää luettavaa. Innostun vaan ite näistä mahdollisuuksista kun pääsen näkee jotain ihan uutta et haluan tietty jakaa kokemukset myös teille ja saada ne tietty itsellekkin talteen. Seuraavan postauksen pitäisi ollakkin sitten viikonloppu aiheinen mikäli suunnitelmat menee putkeen. Palataan!