Tervetuloa vuosi 2021!

Hei! Uusi vuosi on täällä, vihdoinkin!

Joulun valot ja puu vielä paikallaan

Uusi vuosi alkoi aurinkoisena täällä meillä päin ja mulla oli sopivasti yksittäinen vapaa päivä, joten lähdin pienelle reippailulle vaihtuneen vuoden kunniaksi. Lähes kaikki kuvat tässä jutussa on tuolta kävelyltä. En jaksa enää hämmästyä, että löydän joka kerta jotain hämmästeltävää kun lähden tutkimaan lähiseutuja ja toki niin kävi myös tänään.

Loppuvuodesta ei ihan hirveästi ole mainittavaa. Työrintamalla on pitänyt kiirettä - niin kuin olettaa sopii. Vapailla ei ole tullut kauheasti tehtyä mitään, vaihtehdot on aika minimissä muutenkin ja töiden jälkeen on ihana ollut vaan kotoilla tekemättä mitään. Olin onnekas ja pääsin käymään kotona joulukuun alussa, oli ihana nähdä perhettä ja ystäviä, todeta heidän voivan hyvin ja kaiken olevan niin kuin ennenkin. Valitettavasti juuri ennen joulua, menin ja lankesin puhelinhuijaukseen ja sen vuoksi loppuvuosi oli ajateltua synkempi ja rajoitetumpi. Mutta elämä jatkuu, onnekseni minulla on mahtavia ystäviä ja perhe, jotka hädän hetkellä ojentavat auttavan käden tavalla tai toisella - olen niin kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta jota olen saanut.

Tämä kuva on iltakävelyltä muutama päivä sitten

Kiitollisuus on muutenkin mielessä kun mietin kulunutta vuotta ja myöskin tulevaa. Olen ollut etuoikeutettu saatuani työskennellä koko vuoden, ilman että on tarvinnut murehtia toimeentulostaan. Työni on ollut raskaampaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta toisaalta olen oppinut mielettömämästi kaikkea uutta. Olen työskennellyt mahtavien ihmisten kanssa niin omassa tiimissäni kuin muissakin ja uskon, että menneenä vuotena luodut yhteistyökuviot kantavat hyvää hedelmää jatkossakin. Koen rajatonta kiitollisuutta siitä, etten menettänyt yhtäkään läheistäni viimeisen vuoden aikana vaikka pandemia on pakottanut minut seuraamaan voimattomana muiden menetyksiä. 

Dawn Redwood - kuulemma äärimmäisen harvinainen elävänä. Palaan kesällä katsomaan onko tämä yksilö elävien kirjoissa vai ei.

Täällä muistetaan maailman sodissa kaatuneita monella tavalla, tämä kaunis penkki on yksi tavoista muistaa niitä, jotka uhrasivat henkensä.

Henkilökohtaisesti kulunut vuosi ei ollut siis kovinkaan huono, mutta olen silti huojentunut, että tuo vuosi on nyt takana ja olemme menossa kohti kevättä ja valoa. Tänä talvena olen ollut hämmentävän riippuvainen valosta ja tuntuu, että täällä on satanut koko loppuvuoden vettä. Tämän päivän kävelyllä oli ihanan paljon valoa, sininen taivas auringon paisteineen oli kuin terapiaa sielulle. Rakastan täkäläisiä kiviaitoja, ikivihreää luontoa ja menneiden aikojen muistoja, jotka pilkahtelevat nykyajan ihmisille arjen keskelle milloin mistäkin. Kävin tänään kävelemässä alueella jossa on ollut 1800 luvun loppupuolella rakennettu koulu, mutta nykyään siitä on jäljellä vain sammaloituneita raunion palasia. Rakastan noita kivisiä oviaukkoja ja portteja, jotka seisovat ajattomina tarjoten pieniä välähdyksiä menneestä, joka kuitenkin on pohjana kaikelle tulevalle. Ilman mennyttä ei ole tulevaa.

tonttuja!

Niimpä uuden vuoden ja tuntemattoman edessä, istun kiitollisena tässä sohvalla kirjoittamassa tätä, samalla kun Juuso nukkuu takanani selkänojalla ja Siiri kuorsaa omalla paikallaan kiipeilypuussa. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet matkalla kanssani läpi menneen vuoden, olette tervetulleita mukaani myös tulevaan.

Kiitos ja pysykää turvassa!