Tapahtumarikas Tammikuu

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi alkaa kirjoittamaan tätä postausta - välillä tuntuu iskevän blogilorvi ja tekstiä on kovin vaikea saada kasaan. Tammikuu osoittautui aika tapahtumarikkaaksi sekä hyvässä, että pahassa...

Tammikuun alkupuolella lähdettiin äitin kanssa vielä viimeiselle maisemamatkailulle ennen kuin äitin oli aika palata Suomeen. Alle otettiin Edinburghin reissusta tuttu pikku auto ja nenä suunnattiin kohti Obania, joka sijaitsee Skotlannin länsirannikoilla (ajettiin siis koko maan halki, miettikääs sitä - ja ihan 3 tuntia meni ) Tätä nyt ei varmaan tarvitse ääneen edes sanoa, mutta matkalla oli melkoisen komeat maisemat :D Ajettiin läpi pienien kylien - joista jokaisen kohdalla yhteen ääneen huokailtiin, että tänne voisi ihan muuttaa.. 

Jossain Saint Fillains:n tietymillä

Matkalla nähtiin myös ihania ylämaan lehmiä, joita meidän kuvaus/ihastelusessio ei juuri tuntunut kiinnostavan. Yksi lehmä käänsi jopa päätä, muilla liikkui lähinnä leuka. Toisella kuvauspaikalla tavattiin äärest suloiset sorsat, joista kuului ihana "pot,pot,pot"-ääni samaa tahtia kun perä keikkui puolelta toiselle. Valitettavasti meillä ei ollut tarjota mitään syötävää, joten lauma teki yhteisen u-käännöksen ja potpotti seuraavan pysähtyjän luokse <3

Toisena oikealta, puun edessä seisova otus käänsi jopa päätä, muilla liikkui vain leukaluu.

Luulen, että näiden tyyppien elämää ei turistit paljon heiluta. Mikäs siinä, aurinko paistaa ja hyvä jengi koolla.. kelpaa siinä märehtiä.

  Ei kerrota kellekkään, mut oikeesti - onks tällä joku värivirhe?? Vai kuuluuko tää eläkeläisiin??

pot,pot,pot - yksi, kaksi, kolme...

Niin harmittaa, ettei tullut videokuvattua miten nätisti tahdissa näiden takamukset heilui <3

Obaniin päästyä suunnattiin ihan ensimmäisenä McCaig's Towerille, jonka rakensi McCaig niminen heppu joskus 1800 luvun lopussa. Kyseinen tyyppi oli kova rooma-fanittaja ja kieltämättä rakennelmassa on jotain sen kaltaista tyyliä nähtävissä :D

McCaig's Towerilla meitä odottanut paikallinen opas, oli hivenen närkästynyt siitä, että olimme myöhässä. Koitimme kovasti vakuuttaa, että olisimme olleet ajoissa, jos olisimme tienneet, että meitä odotetaan..

Oppaalla oli hieman omituinen tyyli jäädä vähän jälkeen ja ilmaantua sitten milloin mistäkin paikalle. Myös oppaan tarinat olivat varsin vaitonaiset ja mielenkiintoa löytyi lähinnä rapsuttelun vastaanottamiseen.

Obanissa sää oli kääntynyt kovin sumppuiseksi ja harmaaksi,joten kuvat on sen mukaisia. Ihailimme maisemia ja kerroin äitille muistoja viime kerralta kun olin Obanissa lyhyellä vaihto-oppilas reissulla vuosia vuosia sitten. Maisemien perusteella oisi voinut sanoa, että olin siellä viimeksi eilen - ei juurikaan muutosta :)

Koska sää oli mitä oli, viivyimme Obanissa vielä lounaan verran ja jatkoimme sitten matkaa kohti Glencoeta, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Obanista pohjoiseen. Sää pysyi harmaana, mutta onneksi ei satanut niin saatiin muutamia upeita kuvia. Glencoesta ajoimme takaisin Dundeehen vuorien välistä menevää tietä pitkin niin sankassa sumussa, että mitään nähtävää - saati kuvattavaa ei enää ollut. Paluumatkalla tuli myös pimeä ja pakko sanoa, että hetkittäin nämä täkäläiset tiet (ja paikallisten järjetön ajotapa) sai kyllä kaipaamaan äitiä, vaikka hän istuikin ihan vieressä :D

Sumu heijastui upeasti peilityynestä pinnasta..

Näistä maisemista olikin sitten aikamoinen siirtymä seuraavalla viikolla Suomeen ja sen hivenen onnettomaan talveen. Suomessa ollessa näin liudan ystäviä, sukulaisia, entisiä työtovereita ja koulukavereita, söin hyvin, nukuin pitkään ja kehitin tietysti sellaisen pienen aamuisin vaivaavan flunssan.

Kohti uutta vuotta..

..yö vuorossa tietenkin..

Loppuvuosi on kyllä mun osalta mennyt enemmän tai vähemmän töissä. Oli juhla mikä vaan niin mulle on aina osunut työvuoro. Ei siinä mitään, palkka päivänä on sit hyvä mieli :D

Viime postauksessa iloitsin kauniista ja upeasta säästä. No joulukuu oli sitten hyvin pitkälti harmaata ja sateista - tietenkin kun sain viimeinkin äitini ja veljeni tänne. Jotenkin niin ankeaa kun pahoittelin huonoa säätä niin veljeni totesi jokseenkin suomalaisella asenteella, ettei muuta juuri odottanutkaan :D Mutta mikäs teet, talvi on täällä tällainen. Onneksi on ollut sentään lämmintä - jopa paikalliset on olleet sitä mieltä, että harvinaisen lämmin talvi on kyseessä.

Onneksi sade ei ole ollut kuitenkaan jokapäiväistä, saati sitten koko päivän jatkuvaa, ainakaan kovin usein. Tietysti meillä kävi tuuri kun lähdettiin äitin kanssa Edinburghiin katsomaan joulumarkkinoita, silloin riitti vettä enemmän kuin tarpeeksi ja oltiin kyllä varsin märkiä kun lähdettiin kotiin. Mutta reissu oli silti mukava, meillä oli hauskaa ja selvittiin vammoitta, vaikka olin ekaa kertaa ratissa täällä väärällä puolella kaistaa kaahaavien joukossa. Käytiin katsomassa eurooppalaiset joulumarkkinat, mitkä oli kyllä varsin suloiset. Kojut olivat yhteneväisesti koristeltu ja tunnelma oli mukava. Ekaa kertaa tuntui ihan hivenen joululta :)

Tavattiin Edinburghissa myös eräs suomalainen ystäväni, joka osasi opastaa meidät Domeen - kaupungin varmasti jouluisimpaan ravintolaan/baariin. Jonoteltiin muutama minuutti sisään ja sitten saatiinkin nauttia varsin ylitsepursuavista joulukoristeluista. Kuinkahan monta joulupalloa tuohon joulukuuseenkin on laitettu???

Uskokaa huviksenne, mutta myös vessasta löytyi joulukuusi ja muu rekvisiitta. Onneksi ei oo mun homma pyyhkiä pölyjä tuolla :D

Joulu meni ohi varsin rivakasti. Olin töissä joulupäivän ja tapanin, joten vietimme jouluaaton äitin kanssa varsin rauhallisesti. Hyvää ruokaa ja juomaa, eikä kiire minnekkään - voiko enempää toivoa? Ja kiitos äitin, tänäkin jouluna syötiin perinteisesti Saarioisten lanttu- ja porkkanalaatikkoa ja leivottiin pipareita ja torttuja :)

Välipäiviin osui onneksi hyviäkin kelejä muutama niin päästiin ulkoilemaan ja katselemaan maisemia. Kiivettiin kaupungin keskustassa olevalle Law Hill - nyppylälle, josta näkee ympäri Dundeeta. Vaikka korkeusero ei ole päätä huimaava, muistaakseni alle 200metriä, on kiivettävää sen verran, että poikettiin pienen pienille pannukakkusille kun laskeuduttiin alas. Kuuma kaakao ja pannukakku kruunaa päivän kuin päivän :D

Toisella kertaa lähdimme katsomaan paikallista observatoriota. Kävelyreitti sinne kulkee vanhan hautausmaan läpi ja jälleen kerran päästiin ihastelemaan mahtavia maisemia, tällä kertaa auringon paisteessa. Taidan kuulostaa rikkinäiseltä levysoittimelta kun jaksan aina vaan jauhaa näistä maisemista, mutta kun ne vaan on niiiin upeat! Tulkaa itse katsomaan jos ette usko :D

Näin vuoden lopussa pitää aina tehdä se perinteinen yhteenveto kuluneesta vuodesta. Mun vuosi on aika tyhjentävästi sanottu sanoilla Skotlanti ja Dundee. Maailmalla on tapahtunut vaikka mitä, niin hyvää kuin huonoakin, mutta mun elämän painopiste on ollut kyllä tänne muutossa ja tänne asettumisessa. Päällimmäisenä on kiitollisuus siitä, että sain tämän mahdollisuuden ja miten hienosti kaikki on sujunut. 

Toivottavasti vuosi 2017 tuo mukanaan uusia kokemuksia ja hyviä hetkiä meille kaikille.

Ihanaa vuotta 2017 - nähdään siellä!

 Päivi

Viimeistä viedään

Taas on aika myöntää, että vuosi lähenee loppuaan. Olen kiusallisen tietoinen omasta ikääntymisestäni aina tähän vuoden aikaan, varsinkin kun tuntuu, että aika todellakin lentää eteenpäin ja pystyn vain hämmästelemään millä tahdilla viikot ja kuukaudet vaihtuu ja tosiaan, kohta on joulukin... Epärealistista.

Marraskuun oli täällä upea. Kokonaan sateisia päiviä oli mielestäni varsin vähän ja varsin usein sain nauttia aurinkoisista päivistä. Lämpötila on vaihdellut +10/-10 kinttailla ja nuo upeat pikkupakkaspäivät olivat ihan parhaita. On todella vaikea sisäistää vuoden olevan pitkälti loppusuoralla kun silmien edessä on loppuruskan värjäämät lehtimassat tai kauniin ohuen kuuran peittämät maisemat. Ylläolevan kuvan hautausmaasta on tullut yksi mieluisimmista kävelypaikoista täällä, vanhan osa on korkealla mäen päällä ja sieltä on upeat näkymät Tay-joelle/lahdelle. Puhumattakaan siitä kauniista hiljaisuudesta mikä alueella on. Ei ihme, että siellä ulkoilee moni muukin kuin minä :)

Vietin upean päivän St Andrew:n rannalla viime viikonloppuna. Ystävieni koirat olivat onnesta soikeina juostessaan laskuveden paljastamalla rannalla ja jäin itse hämmästelemään meren kauneutta ja sitä, miten mieluinen maisema minulle oli ja kuinka paljon nautin aaltojen äänistä. En ole koskaan ollut mikään "meri-ihminen", eikä sen läheisyys ole ollut millään lailla merkittävässä roolissa. Kainuun korvessa kasvaneena järvet on tulleet tutuiksi, mutta vesi elementtinä ei ole koskaan viehättänyt minua. Mutta viikonloppuna seistessäni rannalla tuijottamassa horisonttiin, en ihan heti keksinyt parempaa tapaa viettää kaunista päivää. Ja jälleen kerran, hämmästellä sitä, että joulukuussa pärjää hienosti pitkähihaisella t-paidalla, ohuella neuleella ja syksy takilla...

Tässä on käyny seisomassa joku lättäjalka..

Ihania pitkäkarvalehmiä matkan varrelta

Dundee pukeutui jouluun useampi viikko sitten ja minäkin päätin pukea kotia vähän jouluisemmaksi, vaikka pakko on myöntää, ettei mieli ole ainakaan vielä kovin jouluinen. Huomaan selvästi, että se talven ja lumen puuttuminen vaikuttaa joulufiilikseen pääsemiseen vaikka normaalisti joulu on itselle se rakkain aika vuodesta. Onneksi on vielä muutama viikko aikaa sopeutua ajatukseen ja nyt kun koti on pikkuisen enemmän tunnelmassa mukana, uskon, että fiilis sieltä vielä löytyy. Kissat (tai lähinnä Juuso) on olleet hirvittävän onnellisia kodin joulukoristeista. Menin ja ostin sellaisen glitteröidyn valo-oksa hässäkän, ja voitte uskoa, että sitä glitteriä on sitten kaikkialla. Kahden päivän jälkeen lakkasin ihmettelemästä miksi kissa kimaltaa niin oudosti ja miksi pienen pieniä oksan palasia löytyy myös hiekkalaatikosta :D Luonnollisesti tässäkin piti vähän yrityksen ja erehdyksen kautta mennä.. eräänä aamuna valot eivät enää palaneetkaan ja syyksi paljastui ihan pikkiriikkisen pureskeltu johto, jossa ei virta enää liikkunut hampaanjälkien kohdalla... Hain reippaasti uuden ja käytin hivenen enemämmän sitruunaa johtojen suojaksi :)

Olen erittäin onnekas, sillä saan rakkaita vieraita Suomesta ensi viikolla. Pikkuveljeni käy tuomassa äitini tänne pidemmälle lomalle. Veljeni joutuu palaamaan kotiin jo samalla viikolla, mutta äitini jää kyläilemään tammikuulle asti, jolloin itsellä on lomaa ja tulemme sitten yhdessä Suomeen. On ihana tunne saada heidät tänne, sillä vaikka en varsinaista koti-ikävää ole vielä tuntenut, olen usein kaivannut perhettä jakamaan kaikkea kokemaani ja näkemääni. Niinkuin viime postauksessa kirjoitin, sanat ja kuvat ei millään riitä jakamaan sitä, miltä täällä oikeasti näyttää. Uskon, että täällä käyminen on myös äidille apu siinä mielessä, että kun jatkossa jutellaan skypessä, lähikauppa ja keskusta jne on saaneet "kasvot" ja on helpompaa ymmärtää missä olen ollut ja ehkäpä äitiä huolettaa pikkuisen vähemmän kun tietää itse millaista täällä on :) 

Laitan tähän vielä muutaman kuvan marras-joulukuulta. Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Ette ikinä usko, jos kerron, että tuossa lumihuurteessa on jo nenän jälkiä...

Masentava marraskuu?

Marraskuu - pimeää, vettä, räntää ja loskaa, masentavaa. Paitsi tällä kertaa ei masenna yhtään. Ensimmäinen marraskuuni täällä ja odotan sitä innolla :D On vain todella vaikea uskoa, että oikeasti on marraskuu - täällä edelleen ajetaan nurmikoita, ruska on kauneimillaan ja keli about 10 plussalla - oikeesti??!

Syksy on ollut täällä Dundeessa todella mieluinen. Keli on ollut pääsääntöisesti aurinkoista ja lämmintä, melkeen jo tuskastuin jossain kohti, että eikö ilma viilene ollenkaan - koska syksy oikeen alkaa täällä ihmeellisellä saarella. Ja joo, sataahan täälläkin ja on satanutkin, mutta harvemmin sellaista koko päivän kestävää roiskintaa. Täällä on ehtinyt tottua siihen, että päivän aikana saattaa ropsauttaa useastikkin, mutta melko usein välissä on kuivaa ja aurinkokin näyttäytyy kohtuu usein.

Upea näkymä kotiportailta.

Lokakuussa upea ruska saavutti vihdoin nämä nurkat ja tööttilinnut ( joo se semmoset tööt tööt- ääntä pitävät, kohtuu pienet otukset - hanhet/sorsat, mitkä lie..) on tehneet näyttäviä siirtymisiä kohti eteläisempiä alueita. Keli on ollut upea, enemmän aurinkoisia ja kuivia kelejä kuin sadetta, ainakin mun muistin mukaan - tai sit en vaan välitä muistaa niitä sadepäiviä. Jokatapauksessa, muutamina aamuina on ollut jopa jo sitä kaipaamaani raikasta ilmaa ja muistan jopa kerran kaivanneeni hanskoja työmatkalla. Päivälämpötilat on edelleen siinä 10 asteen tietämillä, joten vaatetus noin muuten ei vielä merkittävästi ole lisääntynyt, kevyellä takilla pärjää hyvin. Tai no - minä pärjään, liikkuessa näkee kyllä jos jonkinlaista karvareunus takkia ja pipoa.. toisaalta edelleen näkyy ihmisiä shortseissa ja t-paidassa tai toppatakissa ja remminilkkureissa - ota näistä selvää :)

Nää on niitä tööttilintuja

Jokatapauksessa, väriloisto on tällä hetkellä upea. Näissä maisemissa liikkuessa, mietin usein sitä miten sääli on, ettei mitkään sanat tai kuvat todella kerro teille sitä mitä minä täällä näen - olisi niin ihanaa jos voisitte nähdä sen mitä minä näen. Olen mielestäni aina osannut arvostaa luonnon kauneutta, mutta täällä ollessa on todella oppinut pysähtymään ja arvostamaan sitä mitä näkee. Ja parasta on, että osaan arvostaa sitä kaunista luontoa mitä Suomessa on, entistä paremmin. Toivon, että tämä ominaisuus säilyy jatkossakin, enkä koskaan kotoudu niin paljoa, että lakkaisin näkemästä kaikkea sitä kaunista mitä ympärillä on.

 Joo niimpä, kukat kukkii vieläkin..

Olette rakkaita, ihanaa marraskuuta kaikille :)