Arkisia juttuja

Pala historiaa Renfrewn keskustassa

Hei taasen. Aattelin kirjoittaa muutamia juttuja täkäläisistä arkisista jutuista, nyt kun on vähän asettunut aloilleen ja kolme vuotta täkäläistä eloa on täynnä. Aihe on sopiva siinäkin mielessä, että oma elo on ollut sitä arkea kaikessa muodoissaan tässä viime ajat. Mutta asiaan..

TV mainokset

Pieni lupaus keväästä..

Olen päässyt nyt vihdoin täkäläisen tv tarjonnan piiriin, kun vihdoin asun asunnossa jossa on normaali ja ennen kaikkea toimiva tv antenni. Ohjelma tarjonta itsessään ei ole kovinkaan kummoista; paljon vanhoja sarjoja ja uusintoja sekä samoja ohjelmia monelta eri kanavalta. Joten ohjelmat itsessään ei juuri kiinnosta, mutta mainokset sen sijaan on mielenkiintoisia. Päiväaikaan mainokset on selkeästi suunnattu vähän vanhemmalle väestölle; todella paljon mainoksia vakuutuksista kuoleman varalle - eri yhtiöt kilpaa vakuuttavat oman yhtiön olevan paras mahdollinen valinta suojaamaan jälkeen jääviä hautajaiskulujen kanssa jne. Iltapäivästä siirrytään kärsiviin eläimiin ja lapsiin, kaikkia houkutellaan pienellä kuukausi maksulla suojelemaan kissoja, koiria, elefantteja, tiikereitä, sotien lapsia jne jne. Alkuillasta ruudulla pyörii eri matkafirmojen mainokset, maksullisten tv-kanavien mainokset sekä eri netti/puhelin yhtiöiden mainokset. Tähän kohti pitää sanoa, että Disneyland Paris:lla on sydäntä särkevän ihana mainos. Klikatkaa ja katsokaa itse.  Koskahan pääsisi taas itse Pariisiin... :D Illasta sitten mainostellaan ruokaa, siivousvälineitä ym arkisia juttuja. Ero suomen mainoksiin lienee siinä, että markettien sijasta tuotteet mainostavat itse itseään mainiten mistä tuotteita saa. Mitään Citymarketin banaanit .99 kilo mainoksia ei ole olemassa.

Kotiinkuljetukset

Täältä saa lähes mitä vain kotiinkuljetuksella. Kaikki ruokakaupat tarjoaa kotiinkuljetusta, mikä on ainakin näin autottomalle ihmiselle välillä todella kiva juttu. Kuljetusten hintakaan ei hirveästi haittaa, esim Tesco (paikallinen cittari) tarjoaa kotiin kuljetuksen 2-6 punnalla, riippuen mihin aikaan päivästä haluaa tavarat kotiinsa.  Ei huono, etenkään kun asuu ylimmässä kerroksessa ilman hissiä :D Itse käytän tätä ruokakaupan kotiinkuljetusta kun on aika täyttää kaapit isommin, täydennys ostokset sentään vaivaudun kantamaan ihan itse.

Julkinen liikenne

Ihana nähdä vähän väriä talven jäljiltä..

Joka toimii hyvin. Ainakin näillä seuduilla missä itse olen. Bussiyhtiöt tarjoaa monipuolisia lippuvaihtoehtoja aina kertalipusta kk korttiin jonne voi ladata pidemmän aikajakson matkat. Bussilinjat on siinä mielessä hyvin suunniteltuja, että niitä voi vaihtaa kohtuu näppärästi eri pisteiltä, esim sairaaloilta, ostoskeskuksilta jne. Junilla pääsee myös näppärästi paikasta toiseen, jos sattuu asumaan jonkun pysäkin läheisyydessä. Glasgown city alueella toimii myös metro, joka on varsin näpsä systeemi. Sääli, että asun itse sen toimintasäteen ulkopuolella. Parasta julkisessa liikenteessä on sen helppous ja se, että maksun voi suorittaa etäluettavalla kortilla. Busseista ei saa rahaa takaisin, joten jos aikoo maksaa käteisellä on syytä varautua tasarahaan. Itse käytän lähinnä bussia, sillä lähin juna-asema on Paisleyssä. Pääsen näppärästi bussilla töihin, ja lähes kaikkialle muuallekin missä normitilanteissa liikun.

Kaasu/sähkö

Kävin taas kuun alussa lataamassa pre-paid kaasu- ja sähkökorttini. Vielä kolmen vuoden jälkeenkin tämä huvittaa jostain syystä minua suuresti. Ensimmäisessä asunnossani Dundeessa oli kaasulämmitys kk laskulla ja pre-paid sähkö, toisessa asunnossani myös lämmitys oli sähköllä ja tässä nykyisessä on sitten sekä sähkö, että lämmitys pre-paidilla. Pelkän sähkön varassa eläminen on äärimmäisen kallista täällä ja yksi kriteereistäni asunnon haussa olikin ehdoton kaasulämmitys. Maan tavoista poiketen minä en lämmityksessä pihistele, pidän kuivasta ja lämpimästä kodista. Sitä paitsi kissojen korvat jäätyy niin helposti ;) Eri palvelun tuottajia on runsaasti ja myös kadulla kävellessä voit törmätä eri yhtiöiden energiamyyjiin. Nykyisen firmani hinnoilla mulla menee about 10 puntaa viikossa lämmitykseen ja 15 puntaa kuussa sähköön. Kesäaikaan on tietty sit eri kun ei tarvitse pitää lämpöjä päällä. Pidän nykyistä hintaa ihan kohtuullisena, etenkin kun edellisessä asunnossa meni helposti yli 150 puntaa kuussa sähkölaskuun. Vuokran antajani ilmoitti juuri että vuosittainen kaasuboilerin tarkistus on ajankohtainen. Tarkistaja tulee loppukuusta katsomaan, että boileri on kunnossa ja tarkistaa samalla myös hälyttimet, jotka ilmoittavat kaasuvuodosta. Kissoille on luvassa siis kuumottavia hetkiä, sillä hälyttimen ääni on karmaiseva. Olen silti iloinen, että asiaa valvotaan. On vieläkin hieman kuumottavaa, että alle metrin päässä sängystä on elävää liekkiä pitävä laite, joka halutessaan posauttaa meikäläisen taivaan tuuliin.. Toivotaan, että ei mutta onhan näitä sattunut.

Viimeiset Sukka-Finlandia sukat

Tässäpä lienee nämä arkiset tietoiskut tällä kertaa. En tiedä oliko näissä nyt mitään kiinnostavaa luettavaa kenellekään, mutta tulipahan nyt kerrottua. Täällä kevät on vähän odotuksella nyt, viimeaikoina on satanut paljon ja tuuli ottaa kunnon kierroksia. Ompa onni, että tässä asunnossa on tuplalasit ja mulla on paljon villasukkia :D

Ollaan kuulolla!

Kevättä kohti

Hei taasen.

Blogi on ollut kovin hiljainen viime kuukaudet. Jonkunlainen kirjoituksen esto meni päälle ja en ole oikein päässyt siitä yli. Täällä ei ole tapahtunut arkisen elämän lisäksi juurikaan mitään ihmeitä ja tuntuu jotenkin hassulta kirjoitella vaan arkisia juttuja. Miksi minun arki kiinnostaisi ketään? Mutta sitten aattelin, että aloitin blogin aikanaan vähän sillä verukkeella, että toimisi sitten itselle päiväkirja tyyppisenä juttuna, joten ehkä joukkoon näitä arkisiakin jorinoita mahtuu.

Kuten sanoin, elämä on ollut melkolailla sitä arkea itseään. Töissä sujuu hyvin, työkaverit alkaa tulla tutuiksi ja uudet työkuviot samoin. Suuren sairaalan meininki ja sen valtavan vuosittaisen potilasmassan määrän huomaa myös meidän osaston toiminnassa, meillä on ilahduttavan paljon erilaisia potilasryhmiä, joten työvuorotkin ovat ilahduttavan erilaisia. Olen tyytyväinen, että vaihdoin työpaikkaa. Tuntuu, että työasiat on nyt kunnossa.

Vapailla aika on mennyt kotia laittaessa - alkaa pikkuhiljaa olla jo oman näköistä ja tuntuista, uusiin nurkkiin tutustuessa - Glasgow alkaa pikkuhiljaa viedä mua mennessään ja tämä Renfrewkin alkaa tuntua kotoisalta. Aikaa on kulunut myös sukkaprojektien parissa, osallistun jälleen tänä vuonna Sukka Finlandiaan entisten suomi-työkamujen kanssa - joten puikkoja on tullut heiluteltua jonkun verran.

Tänään mulla oli yksi arkivapaa ja heräsin ihanaan aurinkoiseen päivään. Koska ilma oli upea, päätin vähän käydä käppäilemässä joen suunnalla, missä en ole aiemmin käynyt lainkaan. Ilokseni löysin parikin hyvää juttua hiiviskelyjeni lomassa. Glasgown ja lähialueiden läpi virtaa Govan-joki ja myös Renfrew on melkolailla liki jokea. Mulla meni tänään ehkä 10min rantaan, josta yllärinä löytyi lossi joka kulkee joen yli. Tämä mahdollistaa mulle siis uusia tutkimusmatkoja joen toiselle puolelle melkoisen vaivattomasti :) Tuosta kohti rantaa ei valitettavasti päässyt jokea pitkin yhtään pidemmälle, joten palasin takaisin toiselle sivukadulle joka näytti johtavan pidemmälle joen vartta. Sielläkin tuli ensimmäisenä vain teollisuus alue vastaan, mutta sattumalta näin miten joku koiran ulkoiluttaja tuli pieneltä sivukujalta koiransa kanssa. No meikäläinen tietty heti uteliaana katsomaan, että minne sieltä pääsee ja voi sitä ihmettä kun tajusin, että sieltä pääsi kävelyreitille joka kulki oikeastaan koko matkan joen vartta pitkin ja kiersi koko Renfrewn tämänpuolisen kyläalueen. 

Kylläpä sielu lepäsi reittiä kävellessä. Joen mutkissa näyttää asuvan monenlaisia lintuja: näin ainakin haikaroita, joutsenia, sorsia, lokkeja, sotkia ja jotain muita sukeltavia tirppoja sekä lukuisia kuivanmaan pikkulintuja jotka sirpattivat puissa ja pusikoissa. Tänään oli poikkeuksellinen päivä, sillä oli melkolailla tuuletonta jokapuolella, joten aurinko lämmitti ihanasti ja aurinkolasit fiksu valinta olla mukana. Sain melkolailla kävellä itsekseni, muutamaa vanhempaa herrasmiestä lukuunottamatta, joiden kanssa yhdessä ihasteltiin päivän upeutta. Reitti päättyi sen verran itselle vieraalle alueelle, että jouduin googlemapsin avulla tarkistamaan missä olen, mutta nopeasti pääsin kartalle ja löysin reittini kotiin.

Upea aurinkoinen päivä, rannassa kasvavat narsissit, jotka olivat melkein valmiita nuppujen tekoon sekä naapuripihoilla kasvavat lumikellot herättivät minut ja vihdoin ymmärsin, että talvi täällä alkaa olla pikkuhiljaa ohi ja kevät on ihan nurkilla. Ompa mukavaa. Toivotankin ihanaa kevään odottelua kaikille, jotka tätä eksyvät lukemaan! 

Vuosi 2018 kuvina

Ihanaa uutta vuotta ihmiset! Sinne meni edellinen vuosi ja uusi on juuri ja juuri päässyt alkuun. Yleensä en juuri tällaisia koosteita tee, mutta Muuttolinnun omaan blogiinsa tekemä kuvakooste hänen vuodestaan oli niin kiva, että päätin itsekin hieman kerrata omaa kulunutta vuottani. Ideana on siis kerätä omasta vuodesta otsikoiden alle sopivin kuva. Miltä sinun vuotesi näyttäisi kuvina?

                                                 1. Vuoden suosikki 

Valitsin pitkän pohdinnan jälkeen tämän vuoteni suosikiksi. Tästä kuvasta tulee paljon hyviä muistoja mieleen viime kesältä, reissutani Suomeen, ystävistäni, perheestäni .. Tarvinneeko selittää enempää.

                                                 2. Arjen luksusta

Valitsin tähän kuvan Dunnottar Castlesta. Se edustaa minulle niitä ihania reissuja ympäri Skotlantia, joita olen saanut tehdä vuoden aikana ystävieni kanssa. On aikamoista arjen luksusta asua maassa, missä kauniita paikkoja riittää ja niitä on helppo nähdä myös ihan arkena.

                                                   3. Kesäkuva

Viime kesä oli täällä lämpimin 38 vuoteen ja sää helli myös kun kävimme vähän isommalla "suomiporukalla" visiitin Loch Taylla. Näitä tämän tapaisia hetkiä toivon myös tälle vuodelle. 

                                                            4. Ihana majapaikka

Tämä raapimispuu on ollut ehdottomasti vuoden paras ostos. Juuso on edelleen onnensa kukkuloilla jokainen kerta kun Siiri suostuu jakamaan ylätasanteen ja päästää Juuson nukkumaan viereensä. Yhteiset hetket ovat vieläkin kohtuu harvinaisia ja molemmat nukkuvat pääsääntöisesti enemmän yksin pusseissa, mutta yhteisnukkumista tapahtuu nyt huomattavasti useammin kuin vanhan puun aikaan ja uskon, että tämän myötä molemmat kissat voivat hieman entistä paremmin kanssani.

                                                     5. Hauska muisto

Tämä kuva ei ollut vaikea. Viimevuoden yksi ihan ehdottomasti isoimmista ja hauskimmista muistoista on reissu Blackstones Clydesdales tallille ratsastamaan ihka aidoilla tupsujaloilla. Mieletön kokemus, etenkin pitkän ratsastustauon jälkeen. Tänne on ehdottomasti päästävä uudelleen.

                                                        6. Herkullinen hetki

Vietimme kesällä isäni 70-vuotis juhlia ja veljeni kihlattu teki upeat voileipäkakut sinne. Näistä sain idean tehdä voileipäkakun myös läksiäislahjaksi entisille työkavereilleni ja olikin hyvin toimiva idea.

                                                     7. Se Ei-niin-hohdokas muisto

Uskokaa tai älkää, mutta tämäkin oli haasteellinen keksiä. Viime vuoteni oli tosiaan melkolailla mukavan puoleinen, joten nämä pienet kolhut saavat sitten olla niitä ei niin kivoja muistoja.

                                                            8. Rakkaassa seurassa

Tällekin otsikolle olisi ollut useampi sovelias kuva, mutta päädyin tähän Stratovariuksen kuvaan Liedon Smugglerrockista. Olin siellä veljeni ja hänen kihlattunsa kanssa. Hyvää musaa ja vielä parempaa seuraa - voiko valittaa?

                                                         9. Suosikkikuva itsestä

Tähän ois voinu valita jonkun sellaisen missä yritän olla kovasti nätti ja ihana, mutta tää on oikeasti kuva joka saa mut nauramaan joka kerta. Otettu kahden yövuoron jälkeen ennen viimeistä vuoroa. Joskus elämä vaan on niin arkea, mutta sehän se on parasta -eikö?

                                                  10. Unohtumaton maisema

Lainaan tähän ystäväni ottamaa kuvaa paikasta nimeltä Rest and be thankfull. Mulla on näitä suosikki maisemia tässä maassa useampiakin, mutta tämä jotenkin tuo esiin sen mitä arvostan tässä maassa eniten. Parastahan tässä tietysti on se, että tänne pääsee melkolailla helposti aina vaan uudelleen.


Täytyy sanoa, että vuosi 2018 oli varsin myötämielinen minulle, joten kiitollisena jatkan tälle uudelle vuodelle ja toivon, että suunta olisi samanlainen. Oikein ihanaa vuotta 2019 myös sinulle, olkoon se juuri sellainen kuin toivot :)

Joulun odotusta ja salaista pukkia

Hei pitkästä aikaa! Taidan toistaa hivenen itseäni kun totean, että kylläpä viikot taas vilisee silmissä ja seinäkalenteristakin loppui sivut ihan yllättäen. On vaikea uskoa, että taas kerran vuosi lähenee loppuaan ja olen siitä yllättynyt.

Uusi työ ja koti, ja tutustuminen tähän kaikkeen on vienyt niin huomioni, ettei lähestyvään jouluun ole oikein tullut kiinnitettyä huomiota samaan tapaan kuin yleensä. Joulu on minulle kaikista mieluisin pyhä vuodesta, mutta tänä vuonna en ole oikein jaksanut paneutua asiaan. Viime joulun vietin perheen parissa ja tiesin, että tämän joulun olisin siis töissä/täällä niin ehkä siksikin tänä vuonna joulumielen löytyminen on ollut vähän hakusessa. 

Seuraan enemmän ja vähemmän intensiivisesti useampaa ulkosuomalaista blogia ja tänä vuonna Lintu maailmalla - blogia pitävä Linda innostui organisoimaan bloggareitten Secret Santa:n johon onnekseni tajusin liittyä mukaan. Ideana oli lähettää oman maan joulusta kertovia asioita omalle Secret Santa - ihmiselle ja samalla vähän tutustua paremmin toisiimme tutustumalla toistemme blogeihin. Ja oi sitä tunnetta, kun jännittävä paketti viimein saapui kotiin. Olin niin malttamaton, että avasin pakettini jo tänään. Paketista löytyi ihania pikku paketteja äärettömän suloisine pakettikortteineen, sekä kirje, joka paljasti pakettini tulevan Etelä-Saksasta.

Lähettäjäksi paljastui Kati, joka kirjoittelee blogiaan Suomalainen im Allgäu pienestä alppikylästä käsin. Katin kirjoittama kirje oli hirmuisen ihana ja sai minulle aikaan ihanan joulukutinan. Oli ihanaa saada oikea kirje, ihan paperilla - en muista koska viimeksi olisin sellaista lukenut, saati kirjoittanut. Päätin heti kirjettä lukiessa lähettää ensi vuonna muutaman kirjeen itsekin - niin hyvältä tuntui lukea oikeaa kirjettä. Kirjeestä paljastui, että saksalaisilla on lähes samanlaiset jouluruoka perinteet kuin skotlantilaisillakin, eli ei juuri perinteitä vaan syödään tavallisia juhlaruokia joita syödään ympäri vuoden, tai sitten ihan mitä sattuu mieli tekemään. Skottilaiseen tapaan myös saksasta löytyy kuitenkin ne tietyt jouluherkut mitä joka joulun aikaan lähes kaikialla tarjolla. Noista ihanan näköisistä herkuista sain sitten minäkin osani Katin pikku pakettien myötä, niitä meinaan maistella sitten joulupäivänä yövuorosta toivuttuani. Kauniin joulutähden ripustin eteisen käytävälle niin näen sen päivittäin ohi kulkiessani.

Kirjeessä Kati kertoi omien jouluperinteidensä olevan nykyään mukava sekoitus eri kulttuureja. Kirjeen myötä jäin miettimään omia perinteitäni vain todetakseni, että eipäs minulla oikeastaan olekkaan sellaisia. Rakastan jouluvaloja ja sellaiset minulla on aina ollut, ja on tietysti tänäkin vuonna, mutta muuten elämäni lähivuosina on ollut sen verran hupsistakeikkaaohhohettänäin -tyylistä, että enimmät perinteet on karisseet kyydistä :) Toisaalta joulun makumaailma on aina tuttu, juuri tänään sain ystävältäni lanttulaatikoita, jääkaapissa torttutaikina odottaa käsittelyä ja aikomuksena on poiketa Ikeaan hakemaan piparitaikina. Siinähän sitä onkin jo tärkeimmät :)

Huomatkaa sohvalla joulukaverini Pete Polo..

maustehylly joulupuvussaan..

Iso kiitos Kati kirjeestä ja lahjoista, lämmittivät mieltä todella. Toivottavasti oma pakettisi on yhtä ihana, mistä ikinä se sinulle saapuukaan!

Tätä kirjoittaessa sivupöydällä on joulukalenteri kynttilä palanut tämän päivän osalta loppuun. Kynttilä alkaa olla kovin lyhyt, joulu on todella lähellä. Tämä viikko on mulle työntäyteinen, neljä työvuoroa odottaa huomisesta alkaen tekijäänsä. Seuraavalla viikolla olenkin sitten töissä vain kaksi vuoroa, joten kovin isosti ei tarvitse valitella. 

Ihanaa joulunaikaa jokaiselle täällä vierailevalle, ihanaa, että olette käyneet ja lukeneet juttujani tänäkin vuonna. Olette rakkaita!