Mihin tää syksy oikein hävisi??

Noniin.. Edellinen juttusarja jäi heinäkuussa sopivasti kesken kun tekniset ongelmat hyökkäsi niskaan. Vanha tietokone mikä oli reissussa mukana kieltäytyi yhteistyöstä reissun toisen päivän illalla ja tietenkin vasta sen jälkeen kun olin jo siirtänyt kuvat kännykästä koneelle. Joten loppuosa reissusta ei nyt sit vieläkään päässyt juttuun mukaan, koska kone on edelleen juntturassa ja kuvat sen sisällä. Reissu oli kuitenkin onnistunut ja jätti jälkeensä läjän hyviä muistoja.

Reissun jälkeen sattui facessa yhdessä hepparyhmässä silmiin ilmoitus vuokrattavasta hepasta ja laitoin kokeeksi omistajalle viestiä. No siinähän kävi sitten niin, että minä ja Penny aloitettiin yhteinen taival elokuun alussa. Penny on 9 vuotias Clydesdale tamma, jota käyn sitten liikutettelmassa tavalla tai toisella kolmisen kertaa viikossa sen kotitallilla. Penny on ollut kyllä sellainen elämän rikastuttaja niin monessa mielessä, että ei voi olla kuin kiitollinen, että toisemme löysimme. En edes muistanut miten paljon hevosia olen kaivannut ja miten iso osa se oli entistä elämää. Itsellä hevosen kanssa puuhaaminen toimii mainiosti työn vastapainona ja mahdollistaa sen hetkittäisen irtioton arjesta mitä parhaimmalla tavalla. Ja tulee oltua ulkonakin ihan eri tavalla kuin aiemmin. Pelkkää plussaa on siis hän.

Töissä elämä jatkuu samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Korona työllistää edelleen, mutta onneksi ei ihan niin valtavissa määrissä kuin edellisenä talvena. Oon aika ajoin käynyt aina työhaastatteluissa esimies asemaan tai muihin rooleihin ja aina on ollut kiitos, mutta ei kiitos vastauksena. Jokaisesta haastattelusta on saanut aina kuitenkin hyvää palautetta mihin panostaa ja kuinka edetä ja niimpä tänään tulikin vihdoin sitten se myöntävä vastaus ja puhelu joka päättyy onnen toivotuksiin. Jatkan siis edelleen samassa sairaalassa ja saman critical caren sisällä kuin ennenkin, mutta vuoden alusta sitten vuorovastaavan eli Nurse in Charge roolissa. Aikas jännää.

Syksy on ollut siis aika nopea ja yllättäen ollaankin jo liki joulukuuta. Itselle se tietää tänä vuonna parasta lahjaa, pääsen käymään kotona ihan kunnon reilun viikon mittaisen loman verran ja tämä vuosi onkin ensimmäinen sitten tänne muuton kun pääsen viettämään syntymäpäivääni koko perheen kanssa. Kaikki tämän jutun kuvat on omia otoksia kaiken maailman reissuilta mitä on sattunut syksyn aikana tekemään. Mitään asiaa ei siis ollut, mutta hengissä ollaan edelleen :D Pysykäähän turvassa!