Tervetuloa vuosi 2021!

Hei! Uusi vuosi on täällä, vihdoinkin!

Joulun valot ja puu vielä paikallaan

Uusi vuosi alkoi aurinkoisena täällä meillä päin ja mulla oli sopivasti yksittäinen vapaa päivä, joten lähdin pienelle reippailulle vaihtuneen vuoden kunniaksi. Lähes kaikki kuvat tässä jutussa on tuolta kävelyltä. En jaksa enää hämmästyä, että löydän joka kerta jotain hämmästeltävää kun lähden tutkimaan lähiseutuja ja toki niin kävi myös tänään.

Loppuvuodesta ei ihan hirveästi ole mainittavaa. Työrintamalla on pitänyt kiirettä - niin kuin olettaa sopii. Vapailla ei ole tullut kauheasti tehtyä mitään, vaihtehdot on aika minimissä muutenkin ja töiden jälkeen on ihana ollut vaan kotoilla tekemättä mitään. Olin onnekas ja pääsin käymään kotona joulukuun alussa, oli ihana nähdä perhettä ja ystäviä, todeta heidän voivan hyvin ja kaiken olevan niin kuin ennenkin. Valitettavasti juuri ennen joulua, menin ja lankesin puhelinhuijaukseen ja sen vuoksi loppuvuosi oli ajateltua synkempi ja rajoitetumpi. Mutta elämä jatkuu, onnekseni minulla on mahtavia ystäviä ja perhe, jotka hädän hetkellä ojentavat auttavan käden tavalla tai toisella - olen niin kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta jota olen saanut.

Tämä kuva on iltakävelyltä muutama päivä sitten

Kiitollisuus on muutenkin mielessä kun mietin kulunutta vuotta ja myöskin tulevaa. Olen ollut etuoikeutettu saatuani työskennellä koko vuoden, ilman että on tarvinnut murehtia toimeentulostaan. Työni on ollut raskaampaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta toisaalta olen oppinut mielettömämästi kaikkea uutta. Olen työskennellyt mahtavien ihmisten kanssa niin omassa tiimissäni kuin muissakin ja uskon, että menneenä vuotena luodut yhteistyökuviot kantavat hyvää hedelmää jatkossakin. Koen rajatonta kiitollisuutta siitä, etten menettänyt yhtäkään läheistäni viimeisen vuoden aikana vaikka pandemia on pakottanut minut seuraamaan voimattomana muiden menetyksiä. 

Dawn Redwood - kuulemma äärimmäisen harvinainen elävänä. Palaan kesällä katsomaan onko tämä yksilö elävien kirjoissa vai ei.

Täällä muistetaan maailman sodissa kaatuneita monella tavalla, tämä kaunis penkki on yksi tavoista muistaa niitä, jotka uhrasivat henkensä.

Henkilökohtaisesti kulunut vuosi ei ollut siis kovinkaan huono, mutta olen silti huojentunut, että tuo vuosi on nyt takana ja olemme menossa kohti kevättä ja valoa. Tänä talvena olen ollut hämmentävän riippuvainen valosta ja tuntuu, että täällä on satanut koko loppuvuoden vettä. Tämän päivän kävelyllä oli ihanan paljon valoa, sininen taivas auringon paisteineen oli kuin terapiaa sielulle. Rakastan täkäläisiä kiviaitoja, ikivihreää luontoa ja menneiden aikojen muistoja, jotka pilkahtelevat nykyajan ihmisille arjen keskelle milloin mistäkin. Kävin tänään kävelemässä alueella jossa on ollut 1800 luvun loppupuolella rakennettu koulu, mutta nykyään siitä on jäljellä vain sammaloituneita raunion palasia. Rakastan noita kivisiä oviaukkoja ja portteja, jotka seisovat ajattomina tarjoten pieniä välähdyksiä menneestä, joka kuitenkin on pohjana kaikelle tulevalle. Ilman mennyttä ei ole tulevaa.

tonttuja!

Niimpä uuden vuoden ja tuntemattoman edessä, istun kiitollisena tässä sohvalla kirjoittamassa tätä, samalla kun Juuso nukkuu takanani selkänojalla ja Siiri kuorsaa omalla paikallaan kiipeilypuussa. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet matkalla kanssani läpi menneen vuoden, olette tervetulleita mukaani myös tulevaan.

Kiitos ja pysykää turvassa!

 

Syksyn sävelet..

Hei taasen! Lupailin viimekerralla vähän juttua uudesta kodista. Päädyin tosiaan muuttohommiin kun edellisessä kodissa korjaustyöt jumitti enemmän ja vähemmän milloin mistäkin syystä. Asunto itsessäänhän oli oikein kiva ja sopiva, mutta siinä ei ollut omaa pihaa ja autokin piti jättää kadun varteen milloin minnekin mistä paikan sai. Ja kun koronan vuoksi istuin siellä toimisto hommissa niin siellähän oli sitten aikaa roikkua netissä asunnon haussa vähän liiankin kanssa... ja niimpä me sit kissojen kanssa päädyttiin tänne Beithiin.

Lievää ylikasvua

Puskasta pilkistää pikkupatsas jonka otin talteen

 Tämä Beith on tämmöinen pikkuinen kylä vajaa puolituntia Glasgowsta metsään :D Löysin kivan kaksikerroksisen rivariasunnon, alakerrassa olkkari ja pieni keittiösoppi ja yläkerrassa on makkari, "varasto huone" ja kylppäri/vessa. Olohuoneesta pääsee takapihalle joka on ihan sopivan kokoinen meille. Etupihalle mahtuu auto ja roskis sekä kierrätys astiat. Sijainin takia tämä asunto on vuokraltaan edullisempi kuin edellinen ja erotus kattaa työmatka ajot vaivatta. Ei hullumpi diili vai mitä :) Parastahan tässä on tietysti, että vaikka tämä on keskellä asuinaluetta, täällä on kovin paljon rauhallisempaa kuin edellisessä kylässä. Olin myös hirmuisen onnekas naapureiden suhteen, molemmin puolin asuu kaikin puolin mukavaa väkeä. 

 Muuton jälkeen ensimmäisenä huomio kohdistui pihaan. Asunto oli kohtuu pitkään tyhjillään ennen kuin muutin tähän ja piha oli hieman yli kasvanut. Kun omistaja antoi vihreää valoa muokata pihaa miten tykkään, päädyin laittamaan lähes kaikki puskat matalaksi ja aloittamaan alusta. Aidat oli vähän kulahtaneet joten lisäilin niihin hieman väriä. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että myös lisäkorkeus olisi poikaa. Naapuruston kissat olivat tottuneet käyttämään pihaa omana lepopaikkanaan ja niillä oli hieman vaikeuksia sopeutua ajatukseen, että sitä käyttääkin nyt joku muu. Hyvin nopeasti alku arkailujen jälkeen kävi ilmi, että myös Juusolla oli mielessä laajentaa omaa aluetta yli aitojen - joten lisäilin sitten hieman selkeämpää näkösuoja aitaa muistuttamaan kaikkia osapuolia pihan rajoista. Ei se nyt ihan aukoton ratkaisu ole ollut, mutta auttaa suurimpiin mielitekoihin :D Pihaan on tulossa vielä toisen terassialueen uusinta ennen talvea, mutta muuten en ajatellut tehdä siellä mitään ennen kevättä.

Onhan se vähän kalju vielä..

Hää on nii söpö 

 Sisällä ainoa muutos on ollut portaiden alla olevan kaapin muokkaus. Halusin kissojen hiekkalaatikon portaiden alle piiloon, joten entisen kapean oven tilalle vaihdettiin tuplaovet ja kissoille avattiin kulkureitti laatikolle oman aukon kautta. Suunnitelmissa on erilaisia pintaehostuksia, mutta haluan vähän miettiä värimaailmaa jne ennen kuin ryhdyn toimeen joten katselen tässä rauhassa ennen kuin ryhdyn toimeen. 

Olen aika mukavasti päässyt kartalle lähialueen palveluista. Omalta kylältä löytyy kaikki arkipäivän tarvittava ja viereisistä kylistä täydennystä, kuten esimerkiksi kierrätyskeskus ja isompi ruokakauppa edullisine tankkauspisteineen. Pakko kyllä myöntää, että alkuun tuli harhauduttua milloin minnekin kylään kun ajattelin koittaa toista reittiä kaupalle tai kierrätyskeskukselle. Oletin aina osaavani reitin ja sitten ajoinkin jostain ympyrästä harhaan ja päädyin ihan muualle kuin piti. Hyvä puoli eksymisessä on, että aina löytää jotain uutta ja kun maisemat täällä on jokapuolella kuin postikortissa ei pieni harhaantuminen niin haittaa. Pidän kuitenkin autossa aina navia mukana, joten tarpeen tullessa voin ottaa ohjeet käyttöön. Oma auto on kyllä ollut niin ihana, mahdollistaa nämä pienet harhailut ja antaa ihan erilaisen vapauden tunteen ihan vaan vaikka tönöttää tuossa pihassa.

Yhdeltä ulkoilu reitiltä..

Sopii ajan henkeen..

Muuten elämä menee melkolailla töiden varjossa. Meidän osasto päätyi taas covid kohortti yksiköksi, mikä tiesi mulle jälleen siirtoa naapuri yksiköihin. Ei niitä covid potilaita kovin paljoa ole, mutta helpottaa hoitajien sijoittelua kun voidaan kohortoida yhteen yksikköön eristyshuoneiden sijaan. Omalta kannalta on hivenen ankeaa kun joutuu erilleen omasta tiimistä, mutta elämä on ja karaavani kulkee.

Joten eipä tänne ihmeitä. Pysykäähän turvassa ja katsellaan taas jossain välissä :)

Tapahtui kesällä kerran..

Heissuli veissuli! Anteeksi nyt heti alkuun tämä hirmuiseksi venähtänyt tauko, josko kukaan on ehtinyt edes kaipailemaan. Keväällä ja alkukesästä elämässä ei tuntunut tapahtuvan juuri mitään ja sitten alkoikin tapahtua siihen tahtiin, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt edes ajatella koko blogia.

Kesäkuussa tilanne täällä meillä koronan kanssa oli sen verran rauhoittunut, että pääsin palaamaan takaisin omiin "oikeisiin" töihini. Kävin myös ekaa kertaa työhaastattelussa Band 6 rooliin omassa yksikössäni - mikä on suomessa verrattavissa vuorovastaavaan/apulaisosastonhoitajaan. Jäädyin kuitenkin haastattelussa niin totaalisesti, että tiesin huoneesta poistuessani etten saisi paikkaa. Enkä saanut. Mutta haastattelu kokemus oli todella hyvä kokemus ja poiki kuitenkin mukavia lisäkuvioita normaaliin työnkuvaani liittyen, joten ei missään nimessä hukkaan heitetty homma ollut se. Kertoilen niistä lisäkuvioista sitten joskus kun on jotain konkreettisempaa kerrottavaa. Mutta hyvillä mielin töissä siis olen  :)

Sää oli niin upea, että välillä kuvia oli vaikea ottaa liian valon vuoksi!

Aloin jossain kohti kevään aikana kaivata kovasti ikiomaa pihaa ja vähän etäisempää asumiskuviota keskustaan nähden mitä olin. Asunnossa talven aikaan sattuneet vesivahingot, joiden korjaaminen oli alkujaankin hidasta ja koronan myötä täysin olematonta, avitti päätöksen tekemisessä aikalailla. Ja nythän mulla on se autokin, joten ei ollut mitään syytä pysyä ihan työpaikan nurkilla yhtään pidempään. Niimpä sopivan kodin löydyttyä alkoi loputtomalta tuntuva odotus, että pääsisin katsomaan asuntoa ja tekemään asuntohakemusta. Lopulta kesäkuun lopussa pääsin katsomaan asuntoa ja heinäkuun alussa sain avaimet uuteen kotiin. Tavoitteena oli saada muutto hoidettua ja edellinen asunto luovutettua ennen elokuun alussa olevaa lomaani ja kun pistää oikein reippaasti tuulemaan niin onnistuihan se, eikä tullut ees ihan hirveä hiki. Onneksi on hyviä ystäviä, jotka jeesaa niin siivouksessa kuin muistaa pitää ruokahuollosta huolta muuttopäivänä - kiitos teille!

Hieno paikka evästelyyn!

Tietysti mikään ei koskaan suju ihan ilman ongelmia, eihän kyseessä muuten voisi olla mun elämä!           Ensin oli vaikeuksia saada suihku toimimaan. Tässä asunnossa on enemmän katkaisijoita kun suoraan katsomalla keksii ajatella mihin ne liittyy, etenkin kun niiden sijoittelu vaikuttaa melko mielivaltaiselta. Olin siis melkolailla nolo kun sähkömies korjasi suihkun laittamalla portaiden alla olevassa kaapissa yhden katkaisijan eri asentoon! Noo setä oli hirveän kiltti ja sanoi, että parempi näin päin kuin, että oisi ollut oikeasti rikki.. 

        Sitten tuli nettipiuhan asentajat. Täällä netti tulee vielä kaapelin kautta ja pojat tuli vetämään kaapelin paikalleen - paitsi etteivät saaneet yhdistettyä kun joku kaapelihässäkkä maan alla oli tukkeessa. Tuli about viikon viive kun piti kaivaa katu ylös että sen kaapelihässäkän sai fiksattua ja yhteys talon seinään kiinnitettyyn boksiin luotua. Tästä johtuen myös varsinaisen nettiasentajan tulopäivä siirtyi parilla viikolla.

Tämäkin oli evästely maisema

Tässä kohti mulla alkoi loma ja pääsin vihdoin vähän hengittelemään rennommin. Pari ekaa lomapäivää vaan nautiskelin: luin hyviä kirjoja koko päivän ja otin päikkärit kun siltä tuntui. Sitten lähdettiin kaverin kanssa pariksi päiväksi Skyen saarelle nauttimaan kauniista Skotlannista. Ja olihan mahtavat pari päivää, kaikki maisemakuvat tässä postauksessa on siltä reissulta. Palasin kotiin perjantai iltana yhdeksän jälkeen illalla ja sain jatkoa tähän "vain mun elämässä" sarjaan..

Koralli ranta. Oli muuten hippusen karkeaa paljain jaloin tallustaa..

         Eli kun astuin sisälle tajusin nopeasti, että sähköt on katki, aivan kaikki pimeänä ja jääkaappi lämmin.. Great. No siitä sitten ensin naapuriin kysymään, et miten heidän sähköt - kaikki kunnossa eli vika vain mulla. No sitten soitan omalle sähköntuottajalle joka sanoo, että ei ole heidän päässä ongelmaa ja saan numeron johon soittaa, josta ylläpidetään itse verkkoa. No sieltä saan näppäriä ohjeita mitä testata, mutta valitettavasti ei apua joten he lähettävät miehen tarkistamaan missä mättää. (Tässä välissä ylettömän ystävällinen naapuri tuo mulle kynttilöitä, sytkän ja nettisalasanansa, että pääsen hoitamaan asioita netissä ) Tämä sähkösetä saapuu lähempänä yhtätoista illalla ja toteaa, että mun sähkökaapeli on kuollut - todennäköinen syy löytyy niistä nettisedistä jotka edellisellä viikolla mylläsivät tuossa kadulla, että saivat sen nettikaapelin.. NOH, sähkösetä sanoo, että mitään ei tehtävissä juuri nyt mutta järjestää agregaatin paikalle, että pärjään yön yli ja lupaa heti aamusta pelastusjoukot paikalle. Agregaatin tuova setä saapuu vähän jälkeen puolenyön, laittaa agregaatin toimintaan ja poistuu. 5min poistumisen jälkeen sähköt nyykähtää ulkona pauhaavasta agregaatista huolimatta, joten laitan sen pois päältä ja menen nukkumaan. Lauantai aamuna sähkösedän lupaamat pelastusjoukot on oven takana 8 aikaan aamulla, päästän heidät töihinsä eli lukitsen itseni ja kissat makkariin ja otan pienet jatko unet.. sillä aikaa sedät kaivaa sekä naapurin etupihan, että omani ja iltapäivästä Tadaa! Mulla on toimivat sähköt. Sedät siivoavat jälkensä ja minä pääsen jatkamaan lomaani.

Portreen satama

Tällä viikolla olen sitten pikkuhiljaa ottanut takapihaa haltuuni ( taistellut urheasti valtavien hämähäkkien kanssa terassin herruudesta), se nettiasentaja tuli vihdoinkin ja tietysti porasi kaapelille reitin läpi ulkoseinän, eteisen ja olohuoneen seinän - mutta nyt on toimiva netti ja telkkarikin. Tein nopean Ikea läpijuoksun ja onnistuin ostamaan vihdoin itselleni sohvan, joka saapui siis tänään Lauantaina. Kävin myös tekemässä työkeikan Edinburghissa eräällä teholla ja tuolla 11.30-20 vuorolla tienasin siis itselleni ne rahat jotka käytin sohvaan. On ihan uskomatonta miten hyvää palkkaa nää vuokrafirmat maksaa näistä keikoista. Minimi tuntitaksa minkä minä saan käteen on 32puntaa/tunti, eli voin vaan kuvitella mitä sairaalat joutuu maksamaan näille firmoille. 

Mutta sellaista! Siinäpä lyhyt kooste mitä tässä kesän aikana on tapahtunut. Tuntuu, että kesä on hujahtanut ohi ihan huomaamatta. Koitan postailla kohtuu pian uudelleen vähän tarkemmin tästä uudesta kodista ja seikkailuistani matkalla ruokakauppaan ja kierrätyskeskukselle - olen uskomattoman hyvä löytämään itseni ihan jostain muualta kuin sieltä minne olin menossa :D Mutta niistä lisää ensi kerralla. Pysykää turvassa, olette rakkaita!

Kuu kiurusta kesään, västäräkistä vähäsen..

Ja pääskysestä ei päivääkään. No mutta mites kun täällä noita västäräkkejäkin pyörii ympäri vuoden...

Että joo, sehän on melkeen niinko kesän korvalla olisi :) Jotenkin elämä on ollut ihan kuplassa tässä viime kuukaudet niin ei ole tajunnut ajan kulkua laisinkaan. Pääsiäinenkin meni ohi niin sukkelaan, että vasta vapun korvilla tajusin, etten ollut laittanut edes pääsiäiskoristeita esille! Juhlin sitten vappua pajunkissojen kera :D

Niinkuin varmasti teillä muillakin, tämä maailmaa uuteen järjestykseen laittanut virus pisti mullakin hieman kuvioita uusiksi, etenkin töissä. Useimmat jotka tätä blogia lueskelee tietää, että olen ammatiltani sairaanhoitaja ja töissä juurikin siellä teho-osastolla joista jokaisen maan sanomalehdet ja muut uutiset on jaksaneet vääntää juttua liiankin kanssa. Sattumalta mulla sattuu olemaan myöskin muuan suhteellisen harmiton perussairaus, minkä kanssa ei ole koskaan ollut hankaluuksia töiden osalta ennen kuin nyt. Sairauteen liittyvän lääkityksen vuoksi (edelleen siis kaikki ok, sama lääkitys ollut käytössä vuosikymmenet) kävi ilmi, että minäpä en voikkaan olla töissä niin kuin ennen ja sain siirron ei kliinisiin tehtäviin. Ja kyllähän siinä hetki meni sopeutuessa kun oma rooli meni kerrasta uusiksi. Hyviäkin puolia toki löytyi; työkaveri omalta osastolta, pari muuta toisilta osastoilta, toimistotyöajat, vapaat viikonloput ja turvattu kk palkka. Paljon on päässyt oppimaan uutta ja sellaisiakin juttuja, jotka normisti ei täällä kuuluisi mulle ( kuten henkilöstö sijoittelu), mutta joista varmasti on hyötyä tulevaisuudessa.

Mun hommiin kuuluu myös päivittää tätä taulua. Joka päivä joku sanoo " sulla on niin siisti käsiala!" No kuule! Kun kerran päivässä viis kertaa viikossa viimeiset pari kuukautta oot tätä tehny niin jotenki sitä vaan oppii... Ja hartiat kiittää :D

Mä ja työkaverit :)

Iloa arkeen on myös tuoneet viikoittaiset koulutuspäivät joita ollaan meidän non-clinical tiimin kanssa vedetty tehovalvonnan ja leikkaussalien, heräämöjen ja muiden osastojen henkilökunnalle, jotka ovat siirtyneet omilta toiminta-alueiltaan tukemaan meitä teho-osastojen työntekijöitä kun tilanne oli kuumaakin kuumempi. Sitä on yllättävän väsynyt kun selität ryhmä toisensa jälkeen ventilaation perusteita ja hengitysputken/trakeostomian hoitoa englanniksi ihmisille joilla ei välttämättä ole mitään ennakkotietoa saati kokemusta koko aiheesta - Miten outoihin tilanteihin sitä tässä elämässä välillä joutuukaan!

Vapaalla onkin sitten tullut tarpeeseen pienet irtiotot. Olen taas löytänyt aarteeni Bothy Bible:n jonka opastamana lähdinkin taas yksi kerta etsimään uutta Bothya eli metsästysmajaa. Tällä kertaa kaikkia sosiaalista etäisyyttä noudattaen menin ihan itsekseni ja hieno reissuhan siitä tuli. Kirja sanoi reittiohjeessa 1-1,5h per suunta ja sitten meikäläinen menee ja taapertaa sen 2 tuntia meno suuntaan koska "kyllä sen pitäisi jo jossain tässä olla" " katsompa tuolta nyppylän takaa" "hemmetti, tämähän on suo!" "palaan takaisin ja mietin" "ei, kyllä on parempi jatkaa vielä hetki.." et jos ois vaan kävelly eikä harhaillu... Mutta takaisin autolle käveli sit vaan 1h 20min..  Et ehkä ens kerralla sit vaan joku "aja pihaan ja bothy on siinä" :D

 Lienee jo rikollista miten nättejä paikkoja täältä löytyy. Onneksi näistä saa ja voi nauttia kun ne koto Suomen maisemat saattaa olla hetkisen aikaa vähä vaikeammin saavutettavissa.  

Että sellaista tällä kertaa. Että ei tänne edelleenkään mitään ihmeitä kuulu, ihan hyvin sujuu ja kaikki ok. Välillä edelleen mietin samoja keski-ikäisen ihmisen juttuja kuin edellisessäkin postauksessa ja saattaa olla, että niiden suhteen on ensi kerralla jotain sanottavaa tai sitten ei, mistä näistä tietää.

Ja vielä! Miten se sananlasku niistä käen kukkumisista meni? Elinvuosia vai mitä ne kukkumiset kertoi?? Meikäläinen ainakin elää vielä ensi vuosituhannellakin jos niistä oli kyse, meinaan niin kilkatti joku vähämielinen käki koko hemmetin päivän kun etsin tuota mokomaa majaa. Ei niin hetken taukoa se lintu pitänyt - luulisi, että ottaisi jo itseäkin oma ääni kupoliin... No mutta kuitenkin.

Juusoa ei käen kukkumiset eikä muutkaan jutut kiinnosta niin kauan kun on aurinko kohta tarjolla pienille nokosille..

 Pysykää turvassa, ootte rakkaita!