Vapaapäivä Perth:ssä

Käyn aika usein katselemassa Scotlannin kansallisen turistiorganisaation sivuilla (www.visitscotland.com) mitä kaikkea täältä löytyykään ja pistin jo aikoja sitten kalenteriin ylös, koska lähialueilla olisi nähtävillä Highland Games - tapahtumia, jotka ovat varsin perinteinen osa Skotlannin historiaa ja kesää.

Niimpä sunnuntaisen vapaapäivän koittaessa keräsin kassiin kameran, sadetakin ja sateenvarjon ja hipsin sairaalalle odottelemaan bussia Perthiin. Perth on suloinen pikkukaupunki noin puolentunnin bussimatkan päässä Dundeesta länteen. On hauska huomata miten nykyään kaikki sijaitsee tietyn ajan päässä jostain, kilometrien sijaan. Täkäläiset kuvailee välimatkat aika määreellä ja tapa on jo nyt tarttunut itsellekkin..

Jokatapauksessa tupsahdin Perthiin puolen päivän jälkeen ja onnekseni ilma näytti suosivan tapahtumaa. Aurinko paistoi lämpimästi koko päivän, vaikka paksuja pilvimassoja taivaalla ajelehtikin enemmän tai vähemmän. Perthin Highland Games tapahtuma oli North Inch puistossa, joka on keskeinen osa Perthin historiaa. North Inch oli kuuluisan klaanisodan tapahtuma paikka vuonna 1396. Kuningas Robert III kyllästyi Kay ja Chattan klaanien vuosia jatkuneeseen vihan pitoon ja käski klaanien valita 30 taistelijaa, jotka sitten todistajien läsnäollessa tappelivat toisensa hengiltä. Chattan klaani voitti kun viimeinen Kay klaanin hengissä oleva taistelija karkasi paikalta uimalla Tay joen yli. Sangen sopiva paikka voimien mittelyyn siis valittu.

Pääsin puistoon 8 punnan pääsymaksua vastaan ja ostin käsiohjelmankin, jotta saisin vähän faktoja mitä tapahtuma pitää sisällään.

Highland Games on perinteinen Skottitapahtuma, jolla juhlistetaan perinteitä ja kelttiläisiä juuria. Perthissä kisoja on järjestetty säännöllisesti vuodesta 1977, mutta historian kirjoista löytyy merkintöjä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Tunnetuimmat lajit on tietenkin säkkipillin soitto ja erilaisten raskaiden esineiden viskominen mahdollisimman kauas kentälle. Olin haaveillut näkeväni oikein sitä perinteisintä mielikuvaa vastaavaa tukin heittoa, mutta Perthin kilpailuihin se ei valitettavasti kuulunut ( ainakaan sinä aikana kun olin paikalla). Sen sijaan miehet kilteissään viskoivat kuulaa, moukaria ja kiekkoa. 

Suomalaista sairaanhoitajaa ihan vähän pisti hirvittämään kun tuomarit ja kanssakilpailijat tyynesti töröttivät juurikin siellä minne sitä painavaa tavaraa oli tarkoitus viskoa. Oletan, että tyypit oli tarkkaan miettineet, miten lähellä kannattaa seistä, mutta mistä sitä koskaan tietää jos jollakin on aamupuuro paremmin syötynä kuin toisella.. 

Kohta lähtee.

Kiinnittänette huomion samaan kuin allekirjoittanut. Kuvassa riehuvalla mieshenkilöllä on päällään kiltti ja sen alla ihan selvästi jotkut urheilupöksyt. Jopa suomalainen tietää, että siellä kiltin alla ei kuulu olla mitään ( tämä vahvistettu töissä miespuolisilta ihmisiltä), mutta koska kyseessä on perhetapahtuma sekä urheilutilanne, on säännöissä hivenen joustettu. Mikä ei sinänsä liene huono asia, tapaturmia sattuu pienemmistäkin syistä..

Sitä säkkipilliä sai sitten kuunnella ihan niin paljon kuin huvitti, mjaaa ehkä vähän sen ylikin. Kentällä kisasivat soittajat niin soolona, kuin joukkueinakin ja kyllähän sitä kelpasi katsella. Säkkipillijoukkueissa soittimet ovat sekä säkkipillejä, että erilaisia lyömäsoittimia. Mukavaa on se, että joukkueet on usein sekajoukkueita, tosin säkkipillin soittajat taitaa kaikki enimmäkseen olla miespuolisia - korjatkaa toki, jos olen väärässä. 

Muina lajeina näytti olevan erilaisia juoksumatkoja, ratapyöräilyä ( semipitkässä nurmikossa, mahtoi olla kivaa) sekä perinteiset tanssit.

Tanssijoita luonnollisesti säesti säkkipillimies, kuinkas muuten :) Kyllä suomalaisetkin on tunnettuja hivenen omituisista urheilulajeista, mutta kyllä tuo nurmikolla polkeminen oli aika hupaisa juttu.

Kuten kaikissa tapahtumissa, paikalla oli luonnollisesti paljon erilaisia myyntikojuja. Ruokaa, herkkuja, vaatteita, koristeita, jne you name it. Näin jopa jäätelökärryn, mikä täällä on osottautunut aikas harvinaiseksi tapaukseksi. Ilmeisesti skotit ei rakasta jäätelöä ihan niin isosti kuin suomalaiset, mikä tietysti on tosi outoa. 

Sen sijaan hevoskoppiin tehtyä viinikojua en ollut koskaan nähnyt, mutta sanoisin, että tästä voitaisiin ottaa mallia myös Suomessa :D

Tapahtuma alue ja lajit oli sinällään kohtuu nopeasti kierretty ja nähty ja niimpä päätin vilkaista samalla vähän Perthiä itseään. Perth sijaitsee myöskin Tay joen rannalla Dundeen tapaan ja myös täällä sillat on tuottaneet vähän hankaluuksia. 

Useampi tulva osunut kohdalle..

Tay joki on tupannut tulvimaan useampaan kertaan vuosien saatossa ja joen yli rakennetut sillat on hävinneet tulvan matkaan yksi toisensa jälkeen. Tyypit ei oikeen tykänny tästä ja käyttivät lauttaa joen ylittämiseen. 130 vuotta myöhemmin joku sai tarpeekseen soutamisesta ja nykyinen kivinen "Perth silta" rakennettiin 1771. Ja siinä se tönöttää vieläkin.  Yhteen tolpista on merkitty vedenkorkeuksia eri vuosien tulvissa, on piisannu vettä.

Kaupunkia tutkiessa kulman takaa löytyi St John's Kirk - kirkko, mistä alkoi yhtäkkiä kuulua kirkonkellojen soittoa. Kellon aika oli tasatunti, sinänsä ei mitään erikoista, mutta kun soitto jatkui ja jatkui niin pitihän sitä uteliaisuuttaan mennä katsomaan. Kirkossa olikin sattumalta avoimien ovien päivä ja urkuri soitteli kelloilla skottilaista perinne musiikkia. Sisällä kirkossa oli screeni, miltä pääsi seuraamaan urkurin taidon näytettä ja hienosti tyyppi veti, ei siinä mitään. Kirkkoa katsellessa ikivanhojen kellojen soidessa, oli kyllä jotenkin niin lähellä historian havinaa ja hiljaisena mietiskelin kaikkea sitä, mitä kirkko on saanut vuosien saatossa todistaa.

Aika monessa täkäläisessä kirkossa on puinen katto ja katot on usein koristeltu erittäin yksityiskohtaisilla koristeilla ja kuvilla.

Epäilen, että kuvat on laitettu kattoon historian havinassa sen takia, että saarnastuolista huomaa, jos joku ei keskity hartaana olemiseen vaan tönöttää niskat kenossa nenä kohti kattoa. Harras kirkkoväkihän toki tuijottaa nöyränä lattiaan, mutta niistä ei sitten tiedä, miten moni nukkuu - kattoon tuijottajat on ainakin hereillä :D

 Kirkosta ulos päästyäni, pyörähtelin vielä hetken kaupungilla ( ostin matkamuistoksi food waste - pusseja, miten ne aina unohtuukin hankkia, joten nyt otin kun muistin ) ja suuntasin sitten kohti linja-auto asemaa. Onnekseni olin juuri missanut lähteneen bussin ja seuraavaa olisi pitänyt odotella reippaan tunnin verran, joten hilpaisin nurkan ympäri juna-asemalle ja siitä junalla kotiin. Suosittelen kyllä lämmöllä visiteeraamaan Perthissä, jos satutte nurkille, on käymisen arvoinen kaupunki kaikin tavoin.