Mulle tarjoutui oiva tilaisuus päästä viettämään aikaa kollegojen kanssa työn ulkopuolella kun naapurikunnassa järjestettiin kansainväliset laukkakisat. En edes tiennyt, että täällä lähimaastoissa on laukkarataa, mutta niimpä vaan näyttää olevan ja vieläpä hyvin pitkäikäinen ja arvostettu sellainen.
 |
| Maisemallisesti paikka oli taas ihan surkea, kuten täällä melkeen kaikki paikat on :D |
Sää oli täkäläiseen tapaan ennustettu olevan hieman sitä ja tätä, joten päädyin housupuku tyyppiseen ratkaisuun kera sateenvarjon ja sadetakin. Mahdollisuus olisi kyllä ollut pukeutua ihan niin vimosen päälle kuin mieli teki, sillä suurin osa naisväestöstä hiippaili alueella kukkahatuissaan ja piikkikoroissaan ja mekot viimeisen päälle niiden välissä.( Oisittepa nähneet miten hienosti ne piikkikorot upposi sateen kastamaan nurtsiin kun rouvat hoippui pienessä tuiskeessa eteenpäin.. ) Itseä kiinnosti kuitenkin enemmän ne hevoset ja lämpimänä pysyminen, joten suomalainen järkevä pukeutuminen semisti parempaan vaatekertaan luottaen sopi mulle varsin mainiosti.
Väkeä paikalla oli kyllä todella reilusti siihen nähden, että kansainväliset kisat käytiin kolmen maan kesken. Paikalla oli siis tietenkin Skotlantilaiset ratsukot ja haastajina sitten Irlanti ja Ranska. Voittosijat tuntui menevän melko tasan Skotlannin ja Irlannin kesken, Ranskalaisten keräillessä muita sijoituksia. Koska kyseessä oli hevoskisat, kuului pelaaminen luonnollisesti asiaan. Täällä tai ainakin näissä kisoissa pelaaminen oli jakautunut kahteen eri tapaan. Niin sanotussa pelihallissa oli Suomalaista TOTO-systeemiä vastaavat kopit, joissa pystyi pelaamaan niin paikallisia lähtöjä kuin muuallakin tapahtuvia kisoja. Hallin ulkopuolella olevilla alueilla oli sitten sen miljuuuna eri kojua, joissa pelattiin sitten vain niitä paikallisia pelejä. Yksityisiä pelikojuja tönötti vierivieressä ja ihmiset sitten niistä valkkaili omansa sen mukaan mitkä kertoimet itseä eniten miellytti. Ja minä sitten valkkasin vähän sen mukaan minkä kojun nimi nauratti eniten tai mikä myyjä näytti siltä, että kannattaa mennä urpona nenän eteen rahoinensa seisomaan :D . Ja juu, voitinhan minä - mutta en kerro paljon meni :D
 |
| Pelikojuja ja työkavereita |
Näissä kisoissa oli kahdeksan lähtöä, joista kaikki muut oli estekisoja paitsi viimeinen, jossa mentiin vaan täysiä. Laukkakisat sinänsä on itselle ollut aina hivenen ristiriitaisia fiiliksiä herättävä urheilumuoto. Jokainen vähänkään asiasta lukenut tietää, miten nuorena hevosia aletaan ajamaan kisamoodiin sisään ja kuinka iso osa hevosista voi olla jo loppuunajettuja ja rikki ennen 8 ikävuotta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että lähdin katsomaan kisoja, sillä hevosista taidetaan pitää parempaa huolta nykyään ja useimmissa lähdöissä kisaavat hevoset oli kuitenkin ihan normikisahevosen ikäisiä ( 6-12 vuotiaita) ja niitä ihan vauvoja ( 4vuotiaita) oli mukana vain kourallinen. Ja joo, tunnustan henkisen kukkahattuni olevan hivenen suuri tässä kohtaa :D Mutta kisat on todella kuluttavia hevoselle ja jotenkin soisi, että kaikki eläimet saisi rauhassa kasvaa loppuun ennen kuin niiltä vaaditaan näin järjettömän raskaita suorituksia. Ohjelmaläpyskäisen mukaan keskiverto laukkahevonen painaa sen 500kg ja voi menettää yhden suorituksen aikana jopa 5% painostaan eli 25kg!! Hetken jo mietiskelin, että pitäiskö itsekkin mennä pinkomaan sinne se muutama maili niin jos lähtis omastakin painosta se 5% per kerta :D
 |
| Energiaa kuluu.. |
Kisat itsessään sujui hyvin. Vain kaksi hevosista kaatui koko kisan aikana ja nekin käveli ihan reippaasti omin jaloin radalta ulos. Ratsastajillekkaan tuskin kävi mitään, vaikka niitä en tosin edes katsonut. Ihmisistä viis kuhan hevoset on kunnossa. Sää suosi suurimman osan kisoista ja vain muutama lähtö sai kunnon kuurot niskaansa. Päivä oli kaikenkaikkiaan oikein mukava ja taidanpa käydä tuolla joskus toistekkin :) Kuvathan on sit taas kaikki tunnettua kännykkä laatua suoraan a la Päivi, joten näillä mennään :D
 |
| Elä tipu hyvä mies.. |
 |
| Sinne män.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti