Kotia etsimässä

Viime viikot on kuluneet melkolailla työn ja Glasgown matkailun epämääräisessä tasapainossa. 

Mulla on ollut oikeastaan parikin syytä ravata Glasgowssa vähän tiuhempaan. Toinen on tietysti se uusi työ, jota ajatellen ois hirmuisen mukavaa löytää koti säällisen matkan päästä sairaalaa, edes hivenen lähempää kuin tämä Dundee :D Toinen syy on myös oikein mukava, ja se on tietysti kuoro.

Muistanette viime syksyltä postauksen Budapestin reissusta kyseisen kuoron kanssa. Tänä vuonna mennään vähän samalla teemalla, mutta tällä kertaa Lontooseen. Reissu ajoittuu näppärästi syyskuun viimeiseen viikonloppuun, joten reenaamisen tarve on jotenkin kasvanut tässä viime aikoina kovin reippaasti :)

Yllämainituista syistä junamatka Dundee- Glasgow - Dundee on tullut kovinkin tutuksi, varsinkin kun parhaimmillaan tuota matkaa on tehty pari kertaa viikossa. Juuri viime kierroksella pohdiskelin mikä onni onkaan, että maisemat on aina vaan yhtä upeita katsella, niin sujuu tuo reissaaminen kuitenkin hyvillä mielin vaikka joskus tuppaa vähän väsyttämäänkin.

Kodin löytyminen tuntuu olevan hivenen kiven alla. Omiin kriteereihin ja sopivaan työmatkaan osuvia asuntoja on kohtuu vähänlaisesti ja jos muuten tuntuu hyvältä niin sitten kuvioon hyppää mukaan kissat, mikä täällä maassa on ajoittain vähän isompikin ongelma. Vuokra-asuntoja minne saa ottaa lemmikit mukaan ei istu ihan joka oksalla, ja luvan heltiämiseen tarvitaan yleensä ylimääräinen summa rahaa ja muita pyhiä lupauksia. Valitettavan yleistä on myös se, että vuokrailmoituksissa käytetään jotan vuosisatojen takaisia kuvia, ja kun sitten melkein innoissasi menet sitä kämppää katsomaan niin nykykunto on jotain välttävän ja kamalan välimaastosta.. Esimerkkinä kämppä jota kävin tiistaina katsomassa. Muuten ihan ok ja välttävä, mutta kylppärissä kiva ylläri - katto lepäili tyynesti ammeen pohjalla ja parasta tietysti, että välittävän agencyn edustaja oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin, mutta totesi ettei tästä nyt kovin iso viive varmaankaan tule.... kuittasin, että mulla on ihan tarpeeksi kokemuksia näistä tipahtelevista katoista ja poistuin takavasemmalle..

 Kivoja kujia ja rappusia löytyy, kotia ei..

Joten välillä on vähän työlästä pitää sitä positiivista tsemppiä päällä. Tällä viikolla iso piristys oli kuitenkin Glasgown avoimien ovien viikko. Kyseessä on vuosittainen tapahtuma, jolloin Glasgown alueen erilaiset rakennukset ja paikat avaavat ovensa uteliaille ja monissa paikoissa on ohjattuja kierroksia joilla asioista jotain tietävät jakavat tietojansa paikkoihin liittyen.  Mulla oli hyvä tuuri siinä mielessä, että näyttöjen väliin jäi niin iso rako, että ehdin poiketa erään Glasgown asuinalueen Govanin vanhaan pariisilaiseen kirkkoon, missä oli näytillä Govanin kiviä - eri kokoisia ja muotoisia historiallisesti kovin merkittäviä kiven möhkäleitä, joista vanhimmat oli jostain ajalta ennen Rooman imperiumia ja useimmat jostain viikinkien kaudelta. Kauhean kivoja ja mielenkiintoisia - tykkäsin.

Tähän ois kiva tietää selitys...

Kivien jälkeen harhailin vähän muutenkin aluetta ympäri, koskaan ei tiedä mitä löytää kun poikkeaa vähän polulta. Minä löysin tällä kertaa karhuja ja hirmuisen kivan kahvilan missä myytiin äärettömän hyvää mustikkakakkua.

Mutta enivei, haku on siis kovasti edelleen päällä ja koitan pysyä positiivisena. Tässä on kuitenkin vielä 5 viikkoa aikaa ennen kuin uusi duuni alkaa ( 13 työvuoroa jäljellä, ei sillä että laskisin..) joten paljon ehtii tapahtua. Mutta en pistä vastaan jos joku haluaa pitää mielessään peukut pystyssä minunkin puolesta :)

Ja anteeksi kuvien kömpelö asettelu, puhelin ei nyt halunnut tehdä yhteistyötä blogipohjan kanssa..

Lomalla kotona

Yksi ulkomailla asumisen outouksia on lomailu kotona. Oon ollu sen verran vähän aikaa poissa Suomesta, että se tuntuu edelleen kodilta, mutta kuitenkin jo sen verran kauan, että huomaan asioiden muuttuneen.

Suurin muutos lienee itsessä ja omassa tavassa katsoa maailmaa, joka tietysti vaikuttaa sitten kaikkeen muuhun. Toinen iso muutos on kun huomaat, miten se entinen elämä on jatkanut matkaansa ilman sinua - mikä on toki kovin luonnollista ja niin sen kuuluukin olla, mutta nostaahan se aina pienen haikeuden tajunnan perukoille. Mutta oli niitä ihan konkreettisiakin muutoksia kun tutut paikat on reerattu uuteen uskoon,

Suurin syy loman ajankohdalle oli tietenkin vanhempieni syntymäpäivät. Olen siinä mielessä onnekas ulkomailla asuja, että vanhukset on sattuneet syntymään samana päivänä, joskin eri vuonna. Tämä helpottaa huomattavasti kumpaisenkin syntymäpäiville osallistumista. Etenkin tänävuonna kun viettivät syntymäpäivänsä yhdessä. Iloista ikääntymistä vielä tätäkin kautta. Onnen kantamoisen kautta samaan aikatauluun osui myös Liedon Smugglerrock, minne ryykäsin veljen ja hänen kihlattunsa kanssa kuuntelemaan Stratovariusta - yhtä elämäni isointa suomiyhtyettä. Sieltä jäi korvaan soimaan myös uusia tuttavuuksia, joten ei ollenkaan hassumpi keikka se.

Uskokaa tai älkää, mutta kolmioleipien luvatussa maassa ei oo ikänä kuultukaan voileipäkakuista tai niiden ihanuudesta.

Lupasin työkavereille läksiäisiksi voileipäkakun ja tyypit oli täysin ulkona vaikka miten yritin selittää mistä on kyse.. yksikin sanoi, että kuulostaa pahalta... huoh...

Se fiilis kun osaat edelleen biisit ulkoa... uutta levyä odotellessa...

Olin siinä mielessä onnekas, että tällä lomalla ehdin näkemään melkoisen kirjon muitakin ihmisiä kuin perheeni. Entisten työkavereiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nähdä että pulju pyörii kuten ennenkin. Ilo oli myös nähdä montaa ystävää ja huomata miten aika eikä matka ole vaikuttanut väleihin mitenkään. Sosiaalinen media mahdollistaa nykyään niin eritavalla yhteyden pidon, mutta vaikka tavallaan tietääkin mitä toiselle kuuluu ja missä mennään - on aivan eri asia olla samassa paikassa ja puhua sitä tyhjänpäivästä notkotusta naamatusten. Kiitos teille kaikille, että annoitte aikaanne <3

Esihistorialliset ystäväni..

Sain myös sivusilmällä kurkistaa entiseen elämääni ja todeta, että olen itsekin jatkanut matkaani ja taakse jäänyt elämä alkaa hiljalleen muuttua mukaviksi muistoiksi. Ajellessani entisen taloni ohi kykenin jo olemaan huvittunut, että sekin tölli piti kahteen kertaan ostaa, ilman mitään muita fiiliksiä. Olen varmaan tulossa itsekin vähän vanhaksi kun tuntuu tärkeältä olla kaikesta menneestä kovin kiitollinen, muistellen kaikkea hyvää ja unohtaen ne huonommat jutut, luottaen siihen, että oppi on mennyt perille.

Tää oikean reunan tyyppi tuijotti herpaantumatta, ois vissiin jottain tarvinnu sillekin olla..

Loma oli oikein onnistunut myös sään puolesta, sade ei liikaa vaivannut ja lämmintä riitti. Vaikka olen varmasti keuhkonnut teille kaikille silmät ja korvat täyteen miten uskomattoman kaunista ja upeaa täällä on, niin on se kuulkaa kaunista siellä kotisuomessakin. Onhan sen tiennyt aina, mutta kun käy muualla niin osaa aina jotenkin arvostaa enemmän niitä kotikontuja. Kattokaa ny, on kaunista.

Kiitos siis kaikille, jotka teitte lomastani oikean loman. Nyt on aika sitten orientoitua syksyyn. Odottelen edelleen tietoa uudesta työpaikastani, oisin jo kovin valmis vaihtamaan maisemaa. Ihanaa syksyn alkua ja ollaan kuulolla!

Muutoksen tuulia tiedossa

Kuten iso osa teistä jo tietääkin, sain tällä viikolla tiedon, että olen saanut uuden työpaikan. JEI! Mitään nopeita muutoksia ei silti ole luvassa, sillä täällä tunnetusti kaikki kestää. Tässä tarkempia detaileja odotellessa ajattelin kuitenkin hiukan kertoilla teille tulevista kuvioista.

Jos ootte yhtään mun juttuja seurannut niin hehkutellut useaan otteeseen Skotlannin pikkuisia kyliä, miten ihania ja idyllisiä ja kauniita ja suloisia jne jne ihanaa ne on, ja kuinka olisi niiin upeaa asua sellaisessa. Tämän valossa voin sanoa ihan pikkuisen yllättyneeni itsekkin, kun löysin itseni hakemasta työpaikkaa Glasgowsta - mikä nyt on vaatimattomasti koko Skotlannin isoin mesta. Että miten meni niinko omasta mielestä? Puolustukseksi sanottakoon, että mulla on useampi kiinnekohta kyseiseen kylään mm. kuoron ja kavereiden kautta, joten ihan tyhjästä tämä valinta ei kuitenkaan syntynyt.

Esimerkki pienestä ja ihanasta pikkukylästä..

No entäs sitten se uusi duuni.. Koska mun työidentiteetti on hyvin pitkälle tehohoitajan ja teho-osastolla työskentely on mulle edelleen se mieluisin asia niin teholla jatketaan tälläkin kertaa. Nykyiseen osastoon verrattuna uusi teho on massiivinen. Osasto on tehon ja valvonnan kombinaatio, josta osastokartan mukaan löytyy 30 ( ! ) petipaikkaa molemmille ( 60 paikkainen osasto, jösses! ),  mutta ilmeisesti vain 20 +20 petiä on jatkuvassa käytössä. Tuntuu hurjille lukemille, tarkistelen näitä jahka pääsen oikeasti työpaikalle asti. Teho on erikoistunut verisuoni, korvanenäkurkku ja munuaispotilaisiin, mutta toimii ymmärtääkseni yleistehona. Tarkennan näitäkin jahka tosiaan pääsen tiedon alkulähteille :D Se, koska pääsen aloittamaan on vielä kovasti epäselvä. Mulla on 8 viikon irtisanomisaika ja uudelta pomolta tuli ohje odotella hetki sen kanssa, sillä haluavat ensin hoitaa paperiasioita kuntoon, missä täkäläisittäin helpostikin hetki heilahtaa. Karkealla arviolla oletan sen menevän kuitenkin jonnekin syys-lokakuun tuntumaan, joten ihan hevosen selässä ei tämän asian kanssa olla.

Muutama sananen sitten siitä sairaalasta. Ja voi jee, te ette usko miten mä olen mielissäni tästä sairaalasta! Kyseessä on siis heinäkuussa 2015 avattu Queen Elizabeth University Hospital ja sepä kuulkaa onkin aikamoinen laitos. Kuvassa rastin muotoinen rakennus on siis kyseinen Ellun sairaala, aikuisten puoli ja ovaalin muotoinen rakennus siinä heti oikealla reunalla on lasten sairaala. Aikuisten puljusta löytyy kevyet 14 kerrosta ja 1109 potilas huonetta ja saman verran petejä - joo, oikeasti yksityishuoneita kaikki. Tähän sellainen todella äimistynyt emoji leuat levällään. En tiedä vielä koskeeko tämä myös tehoja. Sairaalan kampus itsessään on euroopan suurimpia ja sairaala kuuluu UK:n suurimpiin. Lienee tarpeetonta sanoa, että sairaalalta löytyy hervoton ravintola, pieniä kauppoja ja kahviloita jne tarpeellista. (Toivottavasti siellä on myös toimiva ilmastointi :D ) Tärkeämpää kuitenkin on, että sairaalaan ja sen eri rakennuksiin on koottu akuuttisairaanhoidon ja diagnostiikan sekä tutkimuksen keskeisiä elementtejä ja ideana on ollut rakentaa yksi Skotlannin edelläkävijöistä terveydenhuollon alalla. Rumahan se on kuin mikä, mutta omaa urakehitystä ajatellen kyseinen sairaala on melkoisen nappi valinta. Tästä pääsee katsomaan videota sairaalan tiloista ja kuuntelemaan ihanaa Glasgown aksenttia.. siinäpä taas opetteleminen :D

Tässä odotellessa on sitten aikaa tehdä omat kouluhommat loppuun. Käsittämätöntä miten hankalaa yhden mentoripaperin saaminen voi olla.. Pikkuhiljaa alan myös katsella uutta kotia, pakkailla liikeneviä jne jne. Heinäkuu on puolivälissä, joten katse alkaa väkisinkin hakeutua elokuussa odottavaan lomaan, jolloin tulen pitkästä aikaa Suomivisiitille - toivottavasti kelit suosii vielä silloinkin. Täällä kesä on ollut poikkeuksellisen upea, kelit on olleet lämpimimmät sitten 83 vuoteen, joten ei oo täälläkään tarvinnut juuri keleistä valittaa. 

Semmoista siis täällä tällä hetkellä :)

Aurinkoinen viikonloppu

Tässä on nyt useammassa postauksessa hehkutettu arkivapaan iloja, joten lienee aika iloita myös viikonlopun vapaasta. Vaikka mulla ei tosiaan ole mitään arkivapaita vastaan, on viikonloppu vapailla yksi merkittävä etu - myös muut ovat silloin vapailla. Vuorotyötä tekevät tietävät sen fiiliksen kun ollaan vapailla aina eri aikaan kuin muut, joten välillä on tosi mukava olla vapaalla silloin kuin kaveritkin ja osallistua yhteisiin ajanvietteisiin.

Täällä Skoteissa on vietetty harvinaisen lämmintä kesää siinä mielessä, että aurinkoisia lämpimiä päiviä ilman sadetta on ollut jo useampi viikko putkeen. Hienot kelit hellivät meitä myös edellisenä viikonloppuna kun otimme lauantaina kaveriporukalla suunnan kohti Loch Tay:ta ja Taymouth Marinaa, jossa tarjolla oli hulppeiden maisemien lisäksi puusauna ja uimaranta vesiliukumäkineen. Erillistä maksua vastaan olisi päässyt myös vesitrampoliinille ja kiipeilymäkeen, mutta kellään ei ollut niihin erityistä innostusta hinnan kuultuaan. Itsehän en sauno enkä juuri ui, joten mun osalta päivä oli lähinnä auringosta nautiskelua hyvässä seurassa. Sen verran kävin järvessä kääntymässä, että varpaat sai heitettyä monivuotisen talviturkkinsa pois. Ensimmäinen kerta tässä maassa!

vesitrampoliini ja kiipelypallura jäivät tältä porukalta käyttämättä hinnoittelun takia

Vesisaavien idea on ilmeisesti toimia "suihkuna" joilla voi puhdistautua ennen saunaan menoa

Tai sitten ne on vaan lasten viihdykkeeksi keksitty juttu, ainakin siihen tahtiin lapset naruista jaksoivat kiskoa

Vasemmalla paikan ravintola, oikealla sauna-alueen baari ja taustalla loma-asuntoja

Vesiliukumäki toi välittömästi takaumat lapsuuden leikkipihoille missä liukumäkeä laskettiin häntäluu kipeänä..

Tämä versio oli ilmeisen kivuton sillä sen verran kovassa käytössä mäki oli lähes koko päivän.

Puitteet oli kyllä hulppeat ja mukavasti siellä aika vierähti huomaamattaan kavereiden kanssa jutellessa. Ihana kun kerrankin oli aikaa vaan olla ja istua ja jutella ihmisten kanssa! Kotimatkan sijaan hyppäsin autoon joka kuljettaisi minut Glasgowiin seuraavan päivän seikkailuihin. Lähtiessä paluumatkalle koukattiin Loch Tayn toiselle puolelle josta löytyi kivalta paikalta näpsäkän näköinen ravintola mistä sai ilmeisen hyvää syötävää. Päästyämme Glasgowiin kello oli jo sen verran paljon, että päästyäni kaverin luokse ei iltaan mahtunut kovin ihmeitä ennen nukkumaan menoa. 

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa koko kesän kohokohta, visiitti Clydesdale farmille Cumnockiin, pieneen kylään Glasgowsta länteen/lounaaseen. Minähän en ole ratsastanut sitten Koskelta poismuuton eli n. 4 vuoteen, mutta kaikki ratsikamat on rakkaudella säilötty ja mukana raahattu jos vaikka joskus.. ja nyt oli sitten se joskus! Tähän voi nyt sitten kuvitella kaikki jännitys ja innostus jne fiilikset mitä osaa, sillä pakko sanoa, että oli muijat aika muikeana kun päästiin pihaan ja saatiin ensimmäiset hevoset silmiimme. Kattokaa facesta tai googlatkaa Blackstone Clydesdales jos paikka kiinnostaa tarkemmin, mutta farmi on perhefirma, joka on erikoistunut elämysmatkailuun. Eli voit halutessasi ratsastaa tai ajaa hevosilla, hoitaa farmin eläimiä ( laamoja, ylämaan karjaa, hevoset), osallistua farmin töihin tai mitä nyt mieleen juolahtaa, tyypit on varsin joustavia.

Vastaanottokomitea

Me luonnollisesti haluttiin ratsastaa ja oltiin siis buukattu etukäteen parin tunnin ratsastus reissu. Heti alkuun tavattiin tilan isäntä, joka kertoi meille perusinffot turvallisuudesta ym tallin tavoista ja sitten tavattiin nuori tyttö joka tuli vetämään meille meidän ratsastusretken. Valitettavasti kaikessa innostuksessa neitosen nimi vilahti multa ohi korvien, mutta hän esitteli meille valmiiksi valitut hevoset ja kertoi niiden perusluonteesta ym, jotta voitaisiin halutessamme vaihtaa vielä hevoset jos nämä eivät tuntuisi sopivilta. Meille hevoset vaikutti ihan passeleilta ja otimme ne puhtaasti koon mukaan. Minä olin pidempi joten otin isomman :D

Mie ja Clyde

Kerranki on sen kokoinen hevonen että ei käynyt mielessä, että se kuolee mun kilojen alle..

 Mä oon 173cm pitkä ja seison tässä Clyden etujalan kohdalla.. Eli ei se nyt niin suuri ollut. Eikä näissä se korkeus niinkään ole se juttu mutta se massa.. ja tää heppa oli tosiaan niitä hoikempia malleja..

Ratsastuksen jälkeen kelpaa pieni päivälepo tallissa. Oikealla näkyy just ja just turvaliivin väriä kun joku on harjaamassa ylämaan karjan edustajaa

Se fiilis kun pääsit pitkästä aikaa harjaamaan ja halaamaan hevosta, ja vielä millaista hevosta!! Clyde ei ollut edes tallin isoimpia hevosia, säkä siinä 178 cm tuntumassa, mutta olihan sitä siinäkin. Voitte uskoa että sen kaviot oli melkolailla kokoa lapiot.. Tyyppi osottautui mulle juuri passeliksi näin monen vuoden tauon jälkeen. Sitä ei juuri mikään pelottanut, se kopsutteli tyynen rauhallisena etummaisen hevosen perässä katsellen rauhallisesti maisemia ja kanssa kulkijoita. Meidän reitti kulki ensin hiekkateitä kylän puistoon ja sieltä asuinalueiden läpi pelloille. On muuten ensimmäinen kerta kun oon menny sellaisia leveitä portaita hevosen kanssa ylös, melkeen hirvitti mutta niin se vaan löysi sopivat askeleet ja kopsutteli rappuset niinkuin ei mitään. Pelloille päästyä päästiin testaamaan vähän vaihteita. Ekalla pellolla otettiin sellainen rauhallinen ylämäki laukka ikään kuin testi mielessä ja sitten vaihdettiin seuraavalle pellolle missä tehtiin sitten kaikkien oppikirjojen mukaisesti (not) eli täysiä kotiin. Kaverin hevonen sattui olemaan tallin nopein yksilö ja sen kyllä huomasi. Me jäätiin vähän niinkuin lehdellä soittelemaan kun nämä kaksi hävisi nenän edestä. Clyde teki toki parhaansa, mutta minkäs sille tekee jos ei ole nopein niin ei ole. Mua ei toki haitannut yhtään, nautiskelin vaan kyydistä hymy korvissa. Ei riitä sanat kuvailemaan miten mahtavalta se tuntui ja miltä kuulostaa kun kolme isoa hevosta vetää täysillä.. se jytinä oli jotain niiiiin hienoa. Jälleen kerran kuvitelkaa kaikkia hienoja ylistyssanoja tähän roppa kaupalla :D

Nää hevoset on Pollock Parkin tyypit eli Kelpie hevosia, jotka lomailee farmilla Pollock Parkin kunnostustöiden ajan

Lenkin jälkeen hepoille tietty tarjoiltiin kunnon pesu, sillä päivä oli valmiiksi kuuma ja hevoset oli nihkeitä hiestä jo lähtiessä ja vettä valuvia kun päästiin takaisin talliin. Asiaan kuuluvat porkkanat tarjoiltua päästettiin hepat nauttimaan omasta rauhasta talliin, missä muutkin hevoset olivat päivälevolla kuumuutta ja ötököitä piilossa. Käytiin vielä tutustumassa tallin muihin hevosiin, (tällähetkellä vaivaiset 29 clydesdalea asustaa tilalla) sekä muihin asukkeihin kuten laamoihin ja ylämaan karjaan. Lopuksi saatiin vielä pienet kiitos lahjat että käytiin ja sitten olikin aika suunnata kohti Glasgowta ja sieltä sitten suihkun kautta kohti Dundeeta.

Tyyppi seisoi tuolla rapakossa eikä liikauttanu evääkään kun koitettiin huudella, vissiin mukava kuumalla kelillä toi rapakko

Mikä viikonloppu! Ihan hirveästi enempää ei oikeastaan voisi pyytää ja sokerina kaiken päälle en tullut edes kovinkaan kipeäksi ratsastuksesa, vaikka etukäteen niin vähän arvelin käyvän. Nyt on sitten palattu arkeen, aurinkoiset päivät näyttää jatkuvan edelleen, mutta työkuviot vie ison osan heinäkuusta joten kovin ihmeitä ei ole hetkeen suunnitteilla. Mutta tätä viikonloppua kelpaa muistella vielä vuosienkin päästä.