Kevättä ilmassa

Hei taasen!

 Hengissä ollaan vaikka vähän lipsahti taas tämän kirjoittelun kanssa.

Vuosi lähti käyntiin yllätys yllätys hieman takkuisesti kun myrskyisät säät koettelivat pientä kotiani niin hurjasti, että nurkat alkoi antaa periksi - toisin sanoen tuttu ystävämme vesivahinko päätti tulla kylään.  Tällä kertaa olohuoneen seinään ilmaantui ihan omanlaisensa maailman kartasto ja makkarin ikkuna kokeili toimia suihkulähteenä... Tässä on kuitenkin vuosien mittaan tulleet nämä tilanteet jo melkoisen tutuksi ja niimpä tämäkin kriisi otettiin hillityn rauhallisesti lähes heti alusta pitäen haltuun ja alkoi näyttää jo melkoisen hyvältä kunnes saatiin jälleen pieni läntti aikaiseksi olohuoneeseen. Mutta nou hätä - poijjaat käyvät lisäämässä muovia välikattoon ja korjailevat ulkopuolta aina kun sää sallii ja ehtivät, kyllä tämä tästä.

Aikojen alussa maailma oli vain pari pientä saarta..

.. josta vuosituhansien (4 päivän) aikana kasvoi suuri maailma...

 Toinen tuttu alkuvuoden juttu on tietysti SukkaFinlandia, joka tuo loppiaisesta lähtien sukkamanian tännekin ja kaikki vapaa aika tuntuu menevän puikot kilkatellen. Tänävuonna tuntui tämäkin osio vähän takkuiselta, vaikka muutamia ihan kivoja sukkia tulikin tehtyä. Pitänee miettiä olisiko ensi vuonna syytä pitää välivuosi, vaikka onhan tässä koko vuosi aikaa unohtaa miten kamalaa taas olikaan :D

Ja edellisistä syistä johtuen maaliskuu hiipi nurkantakaa ihan yllättäen ja niimpä onkin ihana huomata kevään vihdoin olevan jo aloittelemassa puuhiaan täälläkin. Ja on kuulkaa ihan aikakin. Tämä talvi on ollut märin ja myrskyävin pitkiin aikoihin (ikään kuin tämä länsirannikko olisi muuten niin kuiva ja aurinkoinen ), joten ilolla vastaan otan lisääntyvän valon ja auringon.

Olen ollut talvilomalla tässä reilut viikon päivät ja tänään oli oikein viimeisen päälle ihana kevät keli. Aurinko paistoi, tuulta oli vain nimeksi ja niimpä otin ja lähdin vihdoin ja viimein katsomaan, miltä Glasgown yliopiston kuuluisa pylvässali livenä näyttää.  Kyseinen oppilaitos omaa kohtuu pitkän historian, perustamisvuosi taitaa olla jossain 1400 luvun puolivälissä ja rakennuksien alkuajat sijoittuu jonnekkin sinne aika samoille ajoille muutaman sadan vuoden heitolla. Joten on historiaa imeskeltäväksi ihan niin paljon kun vaan jaksaa vastaan ottaa. 

Ja olihan se hieno, se pylvässali siis ja koko kaksi osainen sisäpiha rakennuksineen päivineen. Melkein tunsin polttavan tarpeen ryhtyä taas opiskelemaan itsekin, joka onneksi laantui hyvin haaleaksi tarpeeksi heti seuraavalla hetkellä kun muistin, että esim Master tason opinnot omalta alalta on siinä 6-7 tonnia kaikkinensa ja tietysti kokonaan omasta pussista. Yhtäkkiä olinkin ihan tyytyäväinen omiin YAMK papereihin eikä tee yhtään mieli opiskella lisää :D

Tervetuloa..

Pylväshalli oli upea!

Näkymä pylväshallissa Hunterian museoon päin

Sisäpihalta näkymää pylväshallin takana olevalle toiselle sisäpihalle

Mutta itse rakennus ja läheinen Kelvingroven puisto on kyllä käymisen arvoinen. Yliopiston alueella on myös Skotlannin vanhin julkinen museo Hunterian Museum, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa mikäli yliopistolla poikkeaa. Museo on jakautunut eri rakennuksiin aihepiirien mukaan, mutta taidegalleriaan ja yleismuseeon pääsee suoraan siitä ylen ihanasta pylvässalista. 

Pyörin lähes pari tuntia alueella kunnes selkä sanoi, että jo riittää vaeltelut. Sekin mokoma (selkä siis ) on ollut hivenen poikkiteloin tässä pidemmän aikaa. Mutta pärjäilen sen kanssa ja sitkeästi olen taas aloittanut vähän elvytellä liikuntaharrastamistakin, sillä toiveella, että joskun pääsisi taas ratsastamaankin. Katsellaan katsellaan.  Koska olin mielestäni koko päivän palkitsin itseni hyvällä lounaalla ja treffeillä Dr Dolittlen kanssa elokuvissa. Hauskanen elokuva vaikkakin hivenen juoniköyhä, mutta kerrankos sitä. 

Noi roskat ois niinko niitä krookuksia.. eli siis ei roskia vaan kukkia

Eli ei täällä mitään elämää ihmeellisempää vieläkään tapahdu, mutta sehän se on sitä parasta itseään :) Kevät kukkaset onneksi on jo heränneet joten on taas mitä ihastella ennen kuin kesä saapuu.

Palataan!

Hei hei 2019 ja vanha vuosikymmen!

 Tajusin muutama päivä sitten, että tuleva vuoden vaihde päättää myös kuluneen vuosikymmenen. Jotenkin asia oli ihan päässyt lipsahtamaan mielestä, miten ne vuodet meneekin nykyään niin nopeaan.

 Tein pikaisen kurkkauksen omaan kuluneeseen vuosikymmeneeni ja olihan siinä käännös jos toinenkin.

Aloitin uuden vuosikymmenen 2010 tammikuussa juuri virallisesti eronneena ja juuri 30 täyttäneenä. Elämä tuntui olevan ihan eri tavalla aluillaan. Ero oli mennyttä elämää ja tunsin olevani valmis mihin vain. Olin päättänyt lähteä ulkomaille töihin ja valmistauduin kovasti kielikokeisiin, jotka kuitenkin harmittavaisesti molemmat jäivät puolikkaan-pisteen päähän tavoitelluista. Elämässä oli kuitenkin uusia tuulia, joten kauaa ei testit jääneet harmittamaan. Myin talon, muutin Turkuun, elämään ilmaantui uusia ystäviä ja vähän enemmän kuin ystäviä. Elämä järjestäytyi uudelleen; koirat muuttivat uusiin koteihin ja kissakuviotkin eli omiaan. Kuvia ilmestyi ihoon.

Jos jotain entisestä kaipaan, se on tää talo. Mun eka oma koti ja paikka missä tuntui, että tänne mä kuulun.

Elämä tuntui pääasiallisesti hyvältä, työkuviot laajeni ampparikeikkojen ja Partylite konsultin muodossa. Rakkaus asettautui rinnalle ja yhteistä elämää rakennettiin ensin Turkuun ja sitten kaikkien yllätykseksi takaisin siihen samaan taloon, jonka reilua vuotta aiemmin olin myn myynyt. Olin hirmuisen onnellinen ja tunsin olevani siellä missä pitääkin. Kissatkin asteli takaisin elämään. Elämä jatkui kuin aaltoina, pientä onnea ylös, pientä murhetta alas, kokonaisuutena kuitenkin niin positiivisena. Aloitin YAMK opinnot kun ampparihommat jäi lakimuutoksen myötä taakse. 

Minäkö muka pullea!

Minähän olen vain hirmuisen pitkä!

2014 alkupuolella olin omassa elämässäni hirmuisen onnellinen. Oli työ, koti, perhe kissoineen, hevosharrastus ystävineen, arki oli arkea mutta niin pitikin. Parisuhteen toinen puoli oli huomattavasti vähemmän onnellinen, näin sen kyllä ja kyllähän siitä paljon puhuttiinkin. Suunniteltiin uusia kuvioita ja vähän eläteltiin toivoakin. Olin kuitenkin aivan liian lähellä nähdäkseni missä oikeasti mentiin ja aaltojen liike vain voimistui. Isommin ylös ja vielä korkeammalta alas. Kunnes vuoden lopussa elämä hajosi täysin. Parisuhde räjähti, toinen kissoista kuoli, talo pistettin myytiin.. 

Ikuinen ikävä, Iiris <3

2015 Olin enemmän rikki kuin koskaan elämässäni aikaisemmin. Ainoa mitä osasin tehdä oli piiloutua ja lähteä pakoon. Kaikki tunteet laitettiin pakettiin, piiloon takimmaiseen varastoon mitä mielestä löytyi. Entisestä elämästä ei jäänyt jäljelle kuin rakas Siiri.

2016 alkoi vaihtamalla maata. Karkauspäivänä kone kantoi minut tänne Skotlantiin. Elämään mahtui ainoastaan uuden oppimista ja syvää väsymystä. Uusi työ, kieli ja maa vei mehut niin ettei ekaan puoleen vuoteen mahtunut mitään muuta. Mutta kesän tullessa alkoi elämä voittaa ja alkoi tuntua hyvältäkin. Töissä oli helpompaa, vapailla jaksoi ihmetellä uutta maailmaa ja yllättäen siivoaminen alkoi tuoda ihmeellisiä asioita esiin. 

Koko loppuvuoden ja läpi vuoden 2017 siivosin raivoamalla. Aina kun tartuin imuriin, entinen elämä hyökkäsi esiin. Kävin miljoonia keskusteluja pääni sisällä: raivosin eksälle, itselleni, maailmalle. Itkin ja raivosin vuoro tahtiin ja pikkuhiljaa kuukausien kuluessa jotain alkoi asettua. Annoin anteeksi itselleni, eksälleni, vielä uudelleen itselleni ja pikkuhiljaa siivoamisesta alkoi tulla vain siivoamista.

Vuonna 2018 aloin miettiä omaa elämääni ja mitä siltä haluan ja sen seurauksena päädyin tänne Glasgowin reunalle. Ensin meni taas vuosi ihmetellessä uusia kuvioita ja työpaikkaa ja tämä vuosi on sitten ihmetelty ja oltu vaan, ensimmäinen vuosi kun tuntuu, että kunnolla hereillä ja läsnä. Aalto liike on vihdoin asettunut ja on ollut tyyntä. On ollut jopa niin tyyntä ja tasaista, että olen vihdoin päättänyt, että on aika laittaa elämä taas liikkeelle. Katsoa mitä seuraava joki kuohuineen tuo tullessaan. Ehkäpä seuraava vuosikymmen tuo lisää väriä, iloa ja varmasti niitä surujakin, mutta nyt tuntuu, että oon valmis - pärjään kyllä.

Haluan tässä vielä kiittää teitä ystävät, jotka ootte säilyneet mun rinnalla koko tän vuosikymmenen. Elina, Niina, Hanna, Joanna erityisesti, mutta myös te muut. Osa kulkenut mun kanssa matkaa pitempääkin, osa vasta hetken aikaa, mutta ootte kaikki tärkeitä. Vaikka tämä elämä kuljetaankin lopulta yksin, on mahtavaa, että teitä rinnalla kulkijoita on kuitenkin mukana. Tuki ja turva on ollut myös perheessä, ikuinen kiitos että olette!

 Ihanaa uutta vuotta ja vuosikymmentä, rohkeasti eteenpäin - me pystytään kyllä.

-> johan oli vuosikymmen! :D

Varaslähtö Jouluun

Oon aina ollut Jouluihminen, isolla J:llä. Varmasti osittain siksi, että oma syntymäpäivä on niin lähellä joulua, mutta rakastan sellaista pimeän hyssyä, kynttilän valoa ja nättiä kotia.

Siiri ja joulupolo :D

Tänä vuonna sain pienen pienen varaslähdön jouluun kun Kauneimmat joululaulut pidetään tänävuonna Glasgowssa jo nyt marraskuun lopussa, huomenna lauantaina. Tapansa mukaisesti meidän kuoro on osaltaan järjestämässä tapahtumaa ja tietysti laulaa lurauttaa pari laulua kun kerrankin on tilaisuus ;) Lontoon merimieskirkko tulee ystävällisesti vetämään tilaisuuden ja tuo tullessaan pienen myymälän, josta saa suomalaisia herkkuja - joten tilaisuus on luonnollisesti hyvin houkuttava täkäläiselle suomalaisväestölle.

Kuoro kerää tilaisuudessa myös varoja kuoron toimintaan ensivuodelle järjestämällä arpajaiset. Lupasin osaltani osallistua asiaan tekemällä piparkakku talot arpajaislahjoiksi. Mutta mutta. Mun mielestä piparkakkutalot on niin nähty.. joten päätin palata vanhoille urilleni vuosien taakse ja teinkin talojen sijaan ulkohuussit :D Muistelin, että edelliskerralla mulla oli jotenkin hirvittävän hauskaa niitä tehdessä, joten en nähnyt mitään syytä miksi en tekisi niitä uudelleen. No aika oli selkeästi kullannut muistot todella tehokkaasti ja lopputulos ei kyllä ollut lähellekään sitä mitä ajattelin, epäilen vahvasti, että ensi kertaa saadaan taas odotella muutama vuosi ennen kuin päätän jälleen ryhtyä leikkiin...

Pipareita leipoessa kuuntelin Jouluradiota netin kautta. Siitä tuntuu tulevan vuosi vuodelta parempi kun saman sivuston alle kasaantuu kaikentyylistä joulumusaa niin voi aina valita omaan fiilikseen sopivan musiikin. Tänä vuonna on muuten ensimmäinen joulu kun mulla on täällä asuessa sellainen koti, että on tilaa laittaa joulukuusi. Nyt kun mulla on ekaa kertaa asunto, missä on oikea keittiö ( ts mulla on ekaa kertaa keittiössä pöytä ja tuolit ), kunnollinen olohuone jne niin oon jotenkin ihan onnessani siitä, että vihdoin on joulukuu käsillä ja saan aloittaa joulun kasaamisen. 

Täällä Skotlannissa on kovin tavallista, että joulukoristeet ja esim. joulukuusi ilmaantuu jo ihan alkukuusta ihmisten koteihin ja joulua rakennetaan koko kuukauden ajan. Päätin, että tänävuonna minäkin otan tästä kaikesta ilon irti, sillä olen joulun jopa vapaalla, joten tänä jouluna kissat pääsee ihastelemaan oikeaa kuusta koristeineen kaikkineen. Nostin jo talviset kynttiläkoristeet erille viime viikonloppuna ja ensi viikolla alan pikkuhiljaa laitella joulua näkyväksi ympäri kotia. Kuusen ajattelin ostaa hyvissä ajoin, mutta en kuitenkaan ihan heti kuun alusta, sillä haluan sen olevan A) hengissä ja B) pystyssä vielä jouluna :D

(Joulukaktuskin heräsi henkiin kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten! )



Itsellä joulumieltä nostattaa myös joulukoristeiden ja musiikin lisäksi jouluun kuuluva pieni mystisyys ja salaisuudet. Yleensä salaisuudet liittyvät lahjoihin ja niiden piilotteluun. Täällä asuessa kun olen etäällä perheestä ja ei juuri ole riskiä, että he sattumalta saisivat tietää mitä olen hankkinut/ajatellut lahjaksi on lahjasalaisuudet itseltä vähän muuttaneet muotoaan kun voin avoimesti kotona virnistellä omille ideoilleni. Tänä vuonna mulla kuitenkin on pienen pieni salaisuus pidettävänä työtovereiltani (ts menen työhaastatteluun ensiviikolla, enkä halua kenenkään tietävän siitä ennen kuin tiedän lopputuloksen ) ja jostain syystä tämä pieni salaisuus on nostanut joulufiilikseni ihan eri ulottuvuuksiin. Joten näillä fiiliksillä ensi kuuhun. 

Toivottavasti teilläkin on mukava fiilis siirtyä joulukuuhun.






Juuson kuva, ihan vaan koska se nyt vaan on niin <3

Hei me kävellään!

Ostin joku kesä huimilta retkiltäni kirjan Skotlantilaisista Bothyistä eli majoista. No maja on huono määritelmä, mutta en nyt keksi parempaakaan. Eli idea on siis seuraava: ympäri Skotlantia ja sen saaria on siis Mountain Bothies Association (vuori maja yhteisö ;D ) ylläpitämiä möksiä, jotka ovat siis useimmiten keskellä ei mitään. Maja käsittää usein siis seinät, katon ja usein myös jonkinlaisen tulisijan, mutta ei siis sähköä, juoksevaa vettä, vessaa tms. Majoista löytyy makuusijoja, jotka melko usein on siis jonkun näköinen laveri tms jonka päälle voi sitten laittaa retkipatjaa ja makuupussia. Iso osa majoista on johonkin vuodenaikaan lampureiden, metsänhoitajien jne käytössä, mutta periaate on, että majat on kaikille kulkijoille avoimia suurimman osan vuodesta. Kaikki himohaikkaajat ym käyttävät näitä kulkiessaan pitkin upeita Highlandseja.

Maisemat parkkipaikalta

Parkkipaikalta

Tääkin vielä parkkipaikalta

Kohteeksi valikoitui siis bothy Loch Lomondin läheisyydestä. Auto jätettiin Beinglas campsite farm:n parkkipaikalle, josta pääsi todella helposti ja vaivattomasti West Highland Way:lle, jonka varrella bothy siis kulkijoita odottaa. Matkaa yhteen suuntaan oli 3 mailia (n. 4.8km) ja kirjan mukaan arvioitu kulkuaika suuntaansa olisi tunti - puolitoista. Tosin eipä arvannut kirjan tekijä, että tälläinen täti ihminen lähtisi moisiin suorituksiin edes yrittämään. Mutta toisaalta eipä tajunnut täti ihminenkään ennen kuin vasta matkalla, että se saattaisi sujua niinkin mutkattomasti kuin sujui.

Ei tarvinnut pitkään kulkea kun pääsi jo ihastelemaan maisemia ja upeaa hiljaisuutta. Polku oli koko matkalta helposti seurattava, suurimmalta osalta matkaa myös erittäin hyvä kuntoista. Välillä pohjana oli kunnon hiekkapolku, välillä kivikkoa, pitkospuita ja välillä sitten iloisesti vuorilta valuvaa vettä, joista sitten kukin valkkasi ne oman kengän alle sopivat kivet joiden kautta rapakoista pääsi kohtuu kivuttomasti yli. Muutamia märkämutavelli kohtia oli myös, mutta niistä pääsi lähes aina kiertäen helposti ohi. 

Kaiken kaikkiaan menomatkaan upposi 1.45h mikä oli varsin yllättävän hyvä suoritus, etenkin kun matkalle osui muutama kiipeämiskohta minkä jälkeen oli pakko ottaa hetki hengen tasausta ja sitten yksi "poikkea reitiltä" kohta minne oli aivan pakko mennä ihailemaan Loch Lomondille aukeavaa maisemaa. Siinä kun istui kiven nokassa ja katseli sitä maisemaa niin oikein tunsi miten maailma asettui paikoilleen ja siinä hetkessä kaikki oli just niinkuin pitääkin. Ihan parasta terapiaa ikinä.

Loch Lomond

Bothylle saavuttua kurkattiin pikaisesti paikka läpi ( niin pieneen tönön tutkimiseen ei juuri aikaa mene) ja siirryttiin ulos syömään eväitä. Sisällä majassa oli sen verran voimakas savuntuoksu, että ihan kauheasti ei tehnyt mieli jäädä sisään kun ei ollut pakko. Hetken siinä tauoteltiin ja lähdettiin sitten paluu matkalle samaa reittiä pitkin. Paluu matkaan meni vain reilu tunti kun näin päin reitillä oli ainoastaan yksi totaali kuolemista aiheuttava mäki ja loput nyppylät meni sopivasti hengästyen.

Oli siis oikein mainio kokemus ihka ensimmäiseksi yritelmäksi, eikä paikatkaan olleet mitenkään erityisen hellinä seuraavana päivänä. Tästä rohkaistuneena meinaan mennä uudestaankin. Kirjasta löytyy ohjeet vajaan 120 mökin löytämiseksi, joten hetkeksi löytyy paikkoja etsittäväksi. Ja tietysti pitää vähän shoppaillakin ennen kuin alkaa enempää möksiä etsiä, sillä kaikkihan tietää miten hyvät varusteet tekee ihan parhaan urheilijan :D Ei vaan, oikeasti huomasin tämän pikkukävelyn aikana, että jalkineen on mulla just hyvät, mutta olisi ollut apua jos ois ollut sellaiset kävelysauvat mukana pitämään tasapainoa tiukassa tilanteessa. Myös kunnon reppu pääsi ostoslistalle niin ei tarvii jatkossa kavereiden kannella mun eväitä.

Vähän valuttaa vettä vuorilta, tuki kepit mukaan ensi kerralle!

Että sellaista, seuraavaa kertaa suunnitellessa. Saapi tulla mukaan :)